Ikuisuusmedia täytti juuri vuoden. Ensimmäisen vuoden aikana julkaistiin yli 200 artikkelia, yli 50 muistokirjoitusta ja lähes 50 kolumnia. Paljon myös maksuttomia kuolinilmoituksia.
Ikuisuusmedian tarinat ovat kertoneet kuolemasta monipuolisesti ja syvästi. Ne osoittivat, miten kuolema koskettaa yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä, ja miten jokaisen tarinan kautta voimme löytää yhteyden elämään ja toisiimme.
”Ei me mitään sankareita oltu, yhtä lailla ihmisiä kuin kaikki muutkin”, kertoi pelastusalan konkari Kari Koskela, joka kohtasi työssään synkimmät hetkensä kuoleman edessä ja lohduttaessaan surevia omaisia. Jutussa hän sanoi kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa uhrien olleen usein tuttuja, joskus jopa läheisiä.
Hautausurakoitsija Lars Mattsson jakoi Kuolema koskettaa -osion jutussa kokemuksiaan alakouluikäisen lapsen pysähtymisestä ja kunnioittavasta eleestä, joka jäi hänen mieleensä pysyvästi. Oululainen hautaustoimisto löysi yllättävät työntekijät vaikeisiin tilanteisiin, ja nyt koirien rapsuttelu rauhoittaa asiakkaita.
Porilainen Jukka Oja vihasi hänen poikansa tappanutta miestä silmittömästi. Artikkelissa hän kertoi, että kostonhimo on kuitenkin hellittänyt vuosien kuluessa.
Esko Valtaoja aloitti artikkelisarjan ”10 kysymystä kuolemasta”. Hän totesi jutussa, että ”kuin kaste aamuun minä kerran katoan”
Ensihoidon lääkäri ja kuolindoula ovat avanneet, kuinka kuolema on työtoveri, jota on kunnioitettava, ja miten vaikeita kokemuksia voi käsitellä ihmisten rinnalla ollen.
Monissa artikkeleissa on käsitelty myös kuoleman pelkoa, surevien ihmisten kokemuksia ja tapoja kohdata surua arjessa ja rituaaleissa.
Kuolemasta puhuminen ei ole myöskään vierasta tunnetulle avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tietokirjailija Esko Valtaojalle. Ikuisuusmedia kysyi Esko Valtaojalta ”Kymmenen kysymystä kuolemasta” ja hän vastasi.
KUOLINUUTISSA kerrottiin, että Pokka pitää -tähti Dame Patricia Routledge on kuollut. Värikäs persoona oli todennut: “Kun lähestyn helmenvalkeita portteja, haluaisin kuulla samppanjapullon poksahduksen”
Biljardi-ikoni Mika Immosen sekä Suomen ensimmäinen naispuolisen valtiotieteiden tohtori Elina Haavio-Mannilan kuolema uutisoitiin. Samoin kuin ensimmäisen kauden kansanedustaja Eemeli Peltosen kuolema. Ukrainassa kuolleen suomalaissotilaan Aleksin tarina myös kerrottiin lukijoille.
Ikuisuusmedian kalenteri on puolestaan muistuttanut menneistä hetkistä ja merkkihenkilöistä, jotka ovat jättäneet jäljen suomalaiseen kulttuuriin ja yhteisöihin.
Muistokirjoitukset ja artikkelit Laila Kinnusta, Jope Ruonansuusta sekä Henri Toivosesta tähdittivät lukijoiden muistoja.
Samalla tavallisten ihmisten tarinat ovat kiinnostaneet esimerkkinä Marko, Eveliina ja linnunpöntöt. Pirjo Isokääntä sirotteli äitinsä tuhkat Lappiin ja tarina osoitti, että jokainen elämä on ainutlaatuinen ja merkityksellinen.
Linnunpönttöjen yhdistämä aviopari muisteli lämpimin sydämin edellisen kesän vihkimistä. Savonlinnalaiset Eveliina ja Marko Ruuskanen olivat saaneet osansa elämän vastoinkäymisistä, mutta katse oli valoisa, kohti tulevaisuutta. Kuva: Timo Seppäläinen
LUKIJOILLE ON tuotu asiantuntijoiden näkökulmia tutkimuksesta ja ammatillisesta osaamisesta.
Filosofit, tutkijat ja hautausalan ammattilaiset ovat avanneet kuoleman moninaisia ulottuvuuksia, esimerkiksi hautakivien symboliikan muuttumista, kuoleman kosketusta hoitotyössä ja kuoleman ekosysteemin merkitystä lähiomaisille.
Sosiaalinen media, kuolinuutisten murros ja perinteiden muuttuminen ovat olleet keskeisiä teemoja, jotka kertovat siitä, miten yhteiskunta ja yksilöt käsittelevät kuolemaa tänä päivänä.
Merten takana -sarjassa on saanut kurkistaa kaukaisiin paikkoihin ja kuulla tarinoita, joissa kuolema pysäyttää arjen ja yhdistää ihmisiä yli rajojen.
Tristan da Cunhan yhteisön viimeiset jäähyväiset, yli 100-vuotiaaksi eläneen sisar Jeanin perintö ja muiden kaukaisten ihmisten ja hautausmaiden tarinat ovat tuoneet esiin, että kuolema ei tunne maantieteellisiä rajoja. Muistot ja merkitykset kantavat kauas.
”Kuolemaa on pehmennetty, mutta kuvaus on ollut hämmentävää”, väitöskirjatutkija FM Enni Salo Turun yliopistosta tiivisti tuntoja uudesta Disneyn Lumikki-elokuvasta kuoleman kuvausten näkökulmasta.
YLI 200 ARTIKKELIA on käsitellyt kuolemaa ja sen vaikutuksia. Yli 50 muistokirjoitusta on kunnioittanut ja säilyttänyt vainajien muistoa. Lähes 50 kolumnia on herättänyt keskustelua ja pohtinut kuoleman merkitystä.
Kaikki yhdessä osoittavat, että kuolema ei ole vain lopullinen päätepiste. Kuolema kuuluu elämään ja koskettaa meitä jokaista. Kuolema yhdistää meitä kaikkia ja sen kanssa meidän on mahdollista elää ymmärtäen ja kunnioittaen.
Ikuisuusmedian ensimmäinen vuosi on osoittanut, että kuolemasta voi kirjoittaa avoimesti, arvokkaasti ja ilman sensaatiohakuisuutta. Kuolinuutismedialle on oma paikkansa.
Ikuisuusmedian tarina jatkuu. Toisena vuonna syvennämme tätä keskustelua entisestään. Jokainen elämä ansaitsee tulla kuulluksi, nähdyksi ja muistoksi säilytetyksi. Ikuisuusmedia tarjoaa näille tarinoille niiden ansaitseman paikan.
Lukijalle jokainen tarina muistuttaa, että kuolema ei sulje pois elämää, vaan liittää meidät siihen, mikä tekee elämästä merkityksellistä.
”Usein tunnen, että jossakin mies minun vierellä häärää. Hän on koko ajan hyvällä tavalla lähellä, kertoi Kristiina Harjula puolisostaan Jukasta. Syyskuussa 2025 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta, kun Jukka kuoli.
