Vassa Rusanoff syntyi Salmin Varpaselässä vuonna 1877 lampuoti Feodor Ivanov Rusanoffin ja Irina Panfilovan perheen seitsemäntenä lapsena ja ainoana tyttönä.
Elettiin Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan aikaa. Lahjoitusmaita viljelevien lampuotien asema oli vaikea. Suuriruhtinaskunta oli aloittanut maanomistusolojen muutoksen hankkimalla Salmin lahjoitusmaat omistukseensa 1873. Tarkoituksena oli jakaa maat lampuotien omistukseen perintötiloiksi. Hanke kuitenkin viivästyi vuosikymmeniä. Isojako suoritettiin Salmissa 1896 ja maiden jakaminen lampuodeille tapahtui vuonna 1907.
Vassa ei käynyt koulua, koska sellaisia ei Salmissa vielä ollut. Vasta 1800-luvun loppuvuosina perustettiin Salmiin ensimmäiset kansakoulut. Sitä ennen lasten opetus oli kirkon järjestämien kiertokoulujen ja kylien palkkaamien opettajien varassa. Varsinkin tyttöjen osalta kouluopetusta pidettiin turhuutena, joka vei aikaa tähdellisemmiltä töiltä. Näin Vassa jäi luku- ja kirjoitustaidottomaksi.
Vassa naitettiin naapurikylässä Virtelässä asuvalle leskimiehelle Maksim Aleksejev Mikkoselle toukokuussa vuonna 1901. Hän oli syntynyt 1865. Maksimin ensimmäinen vaimo Pelagea oli kuollut keuhkotautiin tammikuussa. Vassa tuli Virtelään kahden pienen tyttären, Annan (1896) ja Audotjan (1898) äidiksi. Pian perhe karttui kahdella tyttärellä lisää: Pelagea syntyi 1904 ja Jeudokia 1905. Tytöt eivät kuitenkaan saaneet elää pitkään. Vanhin tytärpuoli Anna kuoli 1903, Pelagea ja Jeudokia aivan vauvoina. Maksimin ja Vassan perheessä oli elossa ainoastaan sitkein tytär, 9-vuotias Audotja, kun perhe sai vuonna 1907 omistukseensa viljelemänsä Mikkolan tilan. Heistä tuli itsenäisiä perintötilallisia. Vuosikymmenten odotuksen jälkeen se oli mahtava voitto Salmin lampuodeille.
Johtikohan myönteinen asia toiseen, sillä vuonna 1910 perheeseen alkoi syntyä kaivattuja poikia. Vassa synnytti seuraavan vuosikymmenen aikana neljä poikaa, Ivanin (1910), Pekan (1913) Mikaelin (Mikko) (1915) sekä Aleksanterin (1917).
Suomen itsenäistyttyä 1917 maan hallinnollisia järjestelmiä alettiin rakentaa. Lasten koulutusta tehostettiin saattamalla yleinen oppivelvollisuus voimaan 1921. Vassan ja Maksimin pojat kävivät kansakoulua ja olivat perheen ensimmäiset lukutaitoiset jäsenet.
Perhe viljeli maatilaansa ja kasvatti poikiaan aina vuoteen 1939, joka alkoi perheen kohdalla murheellisesti: isä Maksim menehtyi 74-vuotiaana tammikuussa 1939 ja hänet haudattiin kylän kalmistoon. Syksyllä 1939 sodanuhka leijui ilmassa ja lokakuun puolivälissä rajakylät evakuoitiin. Vassa siirtyi Ivanin vaimon, miniänsä Marian ja muiden virteläläisten mukana Rääkkylään Oravisalon koululle. Sieltä naisten ja lasten joukko siirrettiin sodan alettua Pohjanmaan kuntiin. Vassa päätyi Saarijärvelle.
Vassan pojat kutsuttiin lokakuun alussa järjestettyihin YH-kertausharjoituksiin. Pojista kolme sijoitettiin rajaseudulle perustettuihin suojajoukkoihin, Erillisiin Pataljooniin 8 ja 9. Armeijan palvelukseen pestautunut ja kersantiksi kouluttautunut Pekka määrättiin Tampereella perustetun JR 16:n varajoukkueenjohtajaksi.
Talvisodassa Pekka ja Aleksanteri taistelivat Tolvajärvellä ja Ivan sekä Mikko Salmin ja Impilahden alueen mottitaisteluissa. Talvisota oli perheelle katastrofi: Kolme pojista: Pekka, Ivan ja kuopus Aleksanteri kaatuivat kuukauden aikana joulu-tammikuussa.
Talvisodan päätyttyä Vassan lapsista oli jäljellä ainoastaan Mikko sekä jo 1920-luvulla avioitunut tytärpuoli Audotja. Ivan-pojan vaimo Maria jäi leskeksi, ja hänelle jäi pienet lapset Siiri (1935) ja Kalevi (1938)
Jatkosota alkoi kesällä 1941. Millaista mahtoikaan olla palata Salmiin, autioituneeseen kotiin kesällä 1942? Mikko pyysi nuoren sukulaistytön Juulian elämään Vassan kanssa. Myöhemmin Juulia kertoi, ettei hän oikein viihtynyt, sillä ”Vassa ei puhunut mitään”.
Kotikylä jäi rajan taakse rauhan tultua. Vassa asettui Mikon kanssa Pielaveden Saarelaan. Kylän varakkaammat talolliset suhtautuivat tulijoihin alentuvasti, mutta lohtua toivat kotikylästä siirretyt naapurit. Kun jossakin talossa valmistettiin karjalanpiirakoita, kiidättivät lapset niitä myös naapureille.
Vassa tuki poikansa elämää Pielavedellä ja jaksoi elää vielä noin kymmenen rauhan vuotta. Vassan nimi muuntui virallisissa papereissa jossakin vaiheessa Vasilistaksi. Nimen muuntelun Vassa kesti mukisematta, ja pieni murhehan se olikin kaiken muun menetyksen rinnalla.
Vassa uupui lopulta marraskuussa 1955 ja hänet haudattiin Pielaveden luterilaiselle hautausmaalle. Ortodoksit saivat oman hautausmaan Pielavedelle valmistuneen kirkon yhteyteen vuonna 1960. Vassa sai nähdä vielä Mikon ensimmäisen tyttären, 1953 syntyneen bunukan Ailan.
Poikansa Mikon sanoin Vassa kuoli ”vanhuuteen” 78-vuotiaana elettyään kovin vaiherikkaan elämän. Kuten me karjalaiset sanomme ”kepeät mullat”! Ne sinä sitkeä nainen, mummoni Vassa, olet totisesti ansainnut.
Aila Kumpulainen,
Kirjoittaja on Vassan pojantytär
Vassa Rusanoff rodih Salmin Varbaselläs 1877 lampuutti Feodor Rusanoffan da Irina Panfilovan perehes sen seiččemendekse lapsekse da ainavokse tyttärekse.
Elettih Suomen avtonoumizen suuriruhtinaskunnan aigua, da lahjoitusmualoil vil’l’ua kazvattajien lampuuttiloin elaigu oli vaigei. Suuriruhtinaskundu oli alganuh muanomistusololoin muutandan lunnastamal muat valdivon omikse 1873. Projektu yhtelläh hätkestyi kymmenii vuozii. Suurijago luajittih Salmis 1896 da muat jaettih lampuuttiloil 1907.
Vassa ei mennyh školah, ku moizii ei Salmis vie olluh. Vaste 1800-luvun lopul Salmih perustettih enzimäzet rahvahanškolat. Aijembah lapsien opastus oli kirikön kierdoškolien da hieruloin palkattuloin opastajien varas. Semmite tyttölöin opastus duumaittih tyhjäkse, sehäi vedi aigua tärgiembil ruadoloil. Vassa ei opastunnuh lugemah eigo kirjuttamah.
Vassa annettih miehel lähäl olluoh hieruh Virdiläh, leskel Maksim Aleksejev Mikkozel oraskuus 1901. Häi oli roinnuh 1865. Maksiman enzimäine akku oli kuolluh kouhkoitaudih pakkaskuus 1901. Vassa rodih muamakse kahtel pikkarazel tyttärel, Annal (1896) da Audotjal (1898). Ravieh pereheh rodih ližiä tytärdy: Pelagea rodih 1904 i Jeudokia 1905. Tyttäret ei suadu eliä kodvua, enzimäzekse kuoli tytärdim Anna 1903 da peräh mollembat Vassan tyttäret ylen pikkarazinnu. Perehes oli elos vai kaikkii sitkiembi tytär, 9-vuodehine Audotja, konzu pereh sai ferman omakse 1907 da heis rodih iččenäzii perindöferman muanruadajii. Ku muanruadajat oldih vuotettu vuozikymmenii, oli se ylen suuri voitto heile.
Oligo se voitto, kudai vedi lopukse toizehgi hyväh dieloh: pereheh rubei rodivumah vuotettuloi poigii. Vassa sai vuozikymmenen aigah nelli poigua: Ivanan (1910), Pekan (1913), Mikaelan (Mikko) (1915) da Aleksanterin (1917).
Suomi piäzi iččenäzekse 1917, da sen jälles allettih panna kundoh hallinduo. Lapsien opastandua parandamah luajittih yhtehine opastusvellalližus. Vassan da Maksiman kai poijat käydih školah da opastuttih lugemah da kirjuttamah. Hyö oldih enzimäzet kirjah maltajat perehes.
Pereh eli, kazvatti brihaččuloi da ruadoi omal fermal vuodeh 1939 suate. Vuozi algoi perehel abiesti: tuatto Maksim meni tuonilmazih pakkaskuus da händy havvattih hierun kalmoimual. Sygyzyl 1939 voinan varavo varaitti valdivuo da ligakuus rajan hierut evakujiiruittih. Vassa matkai neveskän Marian da susiedoin ker Rääkkyläh, Oravisalon školal. Voinan allettuu naizien da lapsien joukko siirrettih Pohjanmuan kommuunoih. Vassa piädyi Saarijärvel.
Vassan poijat kučuttih ligakuun allus toimehpanduloih YH-kerduanduharjaituksih. Kolme poigua sijoitettih raja-alovehen suojujoukkoloih, Erillizih bataljounoih 8 da 9. Pekka sluuži muan puolistusvoimis da oli opastunnuh seržantakse. Händy sijoitettih Tamperel perustetun JR 16:n varajoukkovehen johtajakse.
Talvivoinal Pekka da Aleksanteri vojuittih Tolvajärvel da Ivan i Mikko Salmin da Imbilahten kattiltoris. Talvivoinas rodih äijy pillua perehel. Kolme poigua, Pekka, Ivan da Aleksanteri, tapettih yhten kuun aloh talvi-pakkaskuus.
Voinan jälles Vassan lapsis oldih jällel vai Mikko da 1920-luvul perevynnyh tytärdim Audotja. Ivanan mučoi Maria puutui leskekse kahten pikkarazen lapsen, Siirin (1935) da Kalevin (1938) ker.
Jatkovoina algoi kezäl 1941. Mittuine oli tulla Salmih da tyhjäh kodih kezän aigah 1942? Mikko kyzyi nuordu rod’nua Juuliua elämäh Vassan ker. Juulian elos Vassan ker ei olluh vessel, ku ”Vassa ei virkanuh nimidä”.
Kodihieru jäi rajan tuakse rauhan allettuu. Vassa azetui elämäh Mikon ker Pielaviel, Saarelan hieruh. Sen bohatembat muanruadajat kačeldih evakkoloi alahpäi, vai kodihierus tulluot susiedat tuodih iluo. Ku mistah duačas pastettih šipanniekoi, lapset tuodih niidy kaikil susiedoil.
Vassa avvutti Mikon elostu Pielaviel da vägie täydyi eliä vie kymmene rauhan vuottu. Virrallizis dokumentois Vassa muutui Vasilistakse. Vai häi kesti sen voiveroittamattah, olihäi se ylen pieni gor’a suuremban tuskan rinnal. Vassan elos loppihes kylmykuus 1955 da händy havvattih Pielavien luterilazel kalmoimual. Pravoslaunoit suadih oman kalmoimuan kirikön valmistuttuu 1960. Vassa kergii nähtä vie Mikon enzimäzen tyttären Ailan, kudai rodih 1953. Mikko sanoi, ku Vassa kuoli 78-vuodehizennu ”vahnuttu”, häi oli elänyh ylen vaihtelijan eloksen. A kui myö karjalazet sanommo, ”kebjiet mullat”! Net sinul, sitkei akkaine, oma buabo Vassa, pädöygi suaja.
Aila Kumpulainen
kirjuttai on Vassan poijantytär
