Postikortti edesmenneeltä tai videotervehdys vuosia sitten kuolleelta. Miten suhtautuisit?
Ilahtuisitko läheisen viestistä vai pelottaisiko tervehdys. Tuollaisia kuoleman takaisia viestejä on mahdollista lähettää ja vastaanottaa.
”Voi päättää, että kuolemansa jälkeen haluaa lähettää esimerkiksi lapsenlapsille syntymäpäiväkortit, joka vuosi omalla tekstillä, kertoo Afterlifen toimitusjohtaja ja toinen perustajista Susanna Jääskeläinen. Hänen yhtiökumppaninsa on Emmi Sainio.
Afterlife-yritys tarjoaa tervehdysten lähettämisen ulkoistamispalvelua. Asiakkaat pystyvät ostamaan palveluna tervehdysten lähettämisen heidän valitsemille vastaanottajille. Lähtökohtana on, että tervehdyksiä lähetetään asiakkaan kuoleman jälkeen. Viestejä ei ole kuitenkaan rajattu aikaan, jolloin lähettäjä on kuollut.
Viestit voivat olla tavallisia postikortteja, jotka on tehty Afterlifen oman suunnittelijan kanssa. Uudet korttidesignit tulevat joka vuosi. Näin varmistetaan, etteivät kortit ole samanlaisia, jos haluaa lähettää esimerkiksi joulukortin palvelun kautta vuosittain.
Palvelun kautta voi lähettää myös digitaalisessa muodossa sähköpostilla videotervehdyksen, ääniviestin tai kirjeen, jossa on esimerkiksi valokuvia. Mahdollista on myös tilata palvelusta omakohtaisia viestejä vastaanottajalle esimerkiksi tästä hetkestä 15 vuotta eteenpäin.
”Afterlife-palvelu on suunnattu kaikille. Kukaan meistä ei tiedä, koska täältä lähdetään. Se on varma, että kaikki me täältä lähdemme”, Jääskeläinen toteaa.
Palvelussa ollaan hyvin tarkkoja, jos henkilö on esimerkiksi alkanut kärsiä muistisairauksista, hänen ymmärryksensä tila on alentunut tai hänellä on edunvalvoja, niin silloin viestejä ei välitetä.
”Mitään viestejähän ei ole pakko vastaanottaa. Voi sanoa, etten halua vastaanottaa tältä henkilöltä viestejä ja sitten lopetetaan saman tien viestien lähettäminen. Emme halua tukea minkäänlaista häiriköintiä”, Jääskeläinen painottaa palvelun periaatteista.
AFTERLIFEN perustajat täydentävät toisiaan. Susanna Jääskeläinen on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Työuraa on teknologiapuolella liikkeenjohdon konsultoinnissa kansainvälisessä ympäristössä.
Toisen palvelun perustajan markkinointijohtaja Emmi Sainion tausta on hoitoalalta. Sainio on sairaanhoitaja ja hän on työskennellyt esimerkiksi HUS:in teho-osastolla. Hän on tehnyt myös aikaisemmin omalla yrityksellä sosiaalisen median markkinointia.
”Meillä on monenlaisia kuolemaan liittyviä kokemuksia omasta elämästä kuin lähipiiristäkin. Aihetta oli tullut jo aiemmin paljon mietittyä. Mukavaa olla nyt uuden äärellä, kun on tullut monta uutta kuoleman ympärillä olevaa firmaa Ikuisuusmedia mukaan lukien”, Jääskeläinen sanoo lähtökohdista ja tuntemuksista.
Afterlifen perustajat ovat ilokseen löytäneet myös yrittäjähenkisten verkoston. Facebookin naisyrittäjien ryhmästä he ovat saaneet palautetta sekä konkreettisia kehitysehdotuksia.
Ajankohta palvelun tarpeelle voi olla ihmisille erilainen ja toisille selkeämpi. On ihmisiä, joilla tuo lähdön hetki voi olla lähempänä.
”Meihin otti yhteyttä parantumatonta syöpää sairastava ihminen, joka halusi lähettää viestin omiin hautajaisiinsa. Henkilö siis tietää, että kuolema on lähellä ja hän valmistelee jo omia hautajaisiaan”, Jääskeläinen toteaa.
Hän tunnustaa, että Afterlife-palvelun käynnistymisen jälkeen omaan ajatteluun on tullut kuoleman suhteen syvyyttä.
Kun yhteyttä otti kuolemansairas ihminen, niin hetki oli pysäyttävä.
”Silloin ymmärsin, että nyt teen oikeasti tämän asian kanssa töitä.”
SUSANNA JÄÄSKELÄINEN paljastaa suoraan itse pelkäävänsä kuolemaa. Hän ei ole uskonnollinen ja kysymysmerkin takana on suuri tuntematon.
”Joskus olen pelännyt enemmänkin. Elämän jossain vaiheessa minä kielsin itseltäni ajatuksenkin, että tulen kuolemaan. Edelleenkin pelottaa, mitä sitten oikein tapahtuu. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt kuoleman. Kuolema on luonnollinen osa elämää”, Afterlifen toimitusjohtaja sanoo.
Susanna Jääskeläinen kertoo, että hänellä ei ole omia lapsia ja haluaisi itse muistaa kuolemansa jälkeen sukulaistyttöä viestillä:
”Haluaisin onnitella häntä tiettyinä merkkipäivinä ja vähän arvailla mihin elämä häntä vie.”
Ystäville voisi myös mennä sisäpiirin viestejä tuntemattoman takaa.
”Minulla on ihania ystäviä. Heidän kanssaan meillä on inside-huumoria ja juttuja. Haluaisin ehkä jättää heille videon, jota ystävätkään eivät osasi lainkaan odottaa”, Jääskeläinen tuumaa.
Jos Afterlife-palvelu olisi ollut olemassa jo menneisyydessä, niin Susanna Jääskeläinen tietää keneltä hän haluaisi saada viestin.
”Ehdottomasti haluaisin viestin omalta isältä. Olin seitsemäntoistavuotias, kun isäni kuoli”, Jääskeläinen paljastaa.
”Hän ei ollut kuolemansairas, mutta asioita hänen elämässään oli sillä tolalla, että osasin jotenkin ennakoida hänen kuolemansa. Vaikka osasin ennakoida, niin se harmitti minua tosi paljon. Isä ei päässyt näkemään, kun täytin 18 vuotta tai valmistuin lukiosta.”
MITEN kuoleman jälkeiseen viestien lähettämiseen on suhtauduttu?
Toimitusjohtaja Susanna Jääskeläinen kertoo, että kaikkien kasvotusten kohdattujen kanssa reaktio palveluun on ollut positiivinen.
”Ollaan jalkauduttu Espalle pysäyttelemään ihmisiä ja juttelemaan palvelusta. Aluksi on voinut olla ihmisellä hetki, että mitä että? Hän on saattanut saada ensin kylmiä väreitä. Mutta sitten, kun lamppu on syttynyt, niin on ollut ilo katsoa millainen reaktio lopulta on ollut”.
”Kysyimme ihmisiltä, entä jos sinun tuntemasi edesmennyt ihminen olisi jättänyt sinulle viestin, niin haluaisitko kuulla sen. Noin 90 prosenttia ihmisistä vastasi, että kyllä, totta kai haluaisin kuulla viestin”, Jääskeläinen sanoo.
Puhtaasti negatiivista vastaanottoa palvelusta on tullut internetissä anonyymeillä kommenttipalstoilla.
”Noita anonyymejä palstoja emme niin seuraa tai noteeraa”, Jääskeläinen myöntää.
Palvelun yhteydessä julkaistaan myös verkossa podcastia, ja siellä on haastateltu monenlaisia vieraita.
”On vieraita, jotka ovat nähneet kuolemaa tai ovat tehneet töitä kuoleman kanssa. Kenttärovastista kuolindoulaan. Psykologista ammattiurheilijaan. Laidasta laitaan”, Jääskeläinen listaa.
Afterlifen podcastiin on mahdollista päästä mukaan vieraaksi. Jääskeläinen innostaakin ihmisiä olemaan yhteydessä, jos haluaa tulla vieraana puhumaan asiasta tai kokemuksistaan.
”Keskustelu on hyväksi ja haluamme olla alustana sille. Tosi matalalla kynnyksellä voi olla yhteydessä”, kannustaa Afterlifen toimitusjohtaja Susanna Jääskeläinen podcastiin liittyen.
