Iisalmen Kirman kylässä asuva Seppo Kääriäinen on mies, joka on ehtinyt nähdä suomalaisen politiikan ytimessä useamman vuosikymmenen. Hän on ollut mukana kahdessa hallituksessa: toiminut muun muassa puolustusministerinä, kauppa- ja teollisuusministerinä sekä Venäjän ja IVY-maiden kaupasta vastaavana ministerinä.
Eduskunnassa hän vaikutti yhtäjaksoisesti vuodesta 1987 vuoteen 2019, ja toimi uransa aikana myös eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä.
KOULUTUKSELTAAN Kääriäinen on valtiotieteiden tohtori, ja hänen väitöskirjansa Sitä niittää, mitä kylvää – Keskustan strategiset valinnat 1964–2001 ilmestyi vuonna 2002. Pitkän uransa päätteeksi hänelle myönnettiin ministerin arvonimi vuonna 2017.
Politiikkaan hänet toi jo nuorena kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen. Ura alkoi vuonna 1970 ja vei sittemmin aina Keskustapuolueen puoluesihteeriksi (1980–1990) ja myöhemmin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.
Vuosikymmenten varrella Kääriäisestä on tullut hahmo, jota arvostetaan yli puoluerajojen. Myös kansa on pitänyt hänestä. Jopa niin paljon, että hänelle luotiin oma hahmo 2000-luvun alun suosittuun satiirisarjaan Itse valtiaat. Kääriäisen alter ego tunnettiin hyväntahtoisena savolaisena ja hokemastaan “perskuta”.
NYKYISIN Kääriäinen on jättänyt politiikan arjen taakse, mutta ei ajatusten kulkua. Hänen elämäänsä rytmittää tunnin aamulenkki Iisalmen maaseutumaisemissa, missä hän antaa mielensä vaeltaa. Lenkeillä syntyneistä ajatuksista on kasvanut ilmiö: “Lenkillä mietittyä” – ajatelmia, joita hän on jo yli vuosikymmenen ajan jakanut sosiaalisessa mediassa noin 20 000 seuraajalleen.
NÄISTÄ pohdinnoista on syntynyt myös kirja Lenkillä mietittyä (2024), jonka hän kirjoitti yhdessä toimittaja Markku Heikkilän kanssa. Teoksessa yhdistyvät savolainen huumori, elämänkokemus ja pohdinta ihmisyydestä, moraalista ja yhteiskunnasta. Kaikesta siitä, mikä pysyy tärkeänä, vaikka aika ja politiikka muuttuvat.
1980-luvulla lempinimen ”Iso vihree” saanut Seppo Kääriäinen on kirjoittanut yhdessä turkulaisen toimittajan Markku Heikkilän kanssa kirjan ”Lenkillä mietittyä”. Kääriäinen on viime vuosien aikana kirjoittanut lenkillä mietittyä -ajatelmiaan aktiivisesti sosiaaliseen mediaan, ennen kaikkea Twitteriin eli nykyiseen X:ään. Kuva: Kuvituksessa käytetty kuvakaappausta Kääriäisen viimeisimmästä kirjasta ja Eduskunnan kuva-arkistosta löytyvää kuvaa.
Ikuisuusmedian 10 kysymystä kuolemasta -sarjassa Seppo Kääriäinen kertoo, mitä hän ajattelee kuolemasta.
1) Seppo Kääriäinen, mitä ajattelet kuolemasta?
”Kuolema on samalla tavalla luonnollinen asia kuin syntymäkin. Ilman omia ansioita synnymme ja tyhjin taskuin maailmasta lähdemme.”
2) Miten ajattelusi kuolemasta on muuttunut ajan myötä?
”Ajattelen kuolemaa joka päivä. Etenkin iltaisin. Jotakin soperran rukouksessakin.”
3) Uskotko, että tietoisuus kuolemasta muokkaa ihmisen elämää enemmän kuin ymmärrämme?
”Onhan se ohjannut toimintaa ja ajattelua ehkä juuri tiedostamattomana faktana. En ajattele, että pitäisi saada elää ja elää, jotta saisi elämäntyönsä valmiiksi. Ei maailma tule milloinkaan valmiiksi, ei kenenkään tekemänä, oli hän kuinka mahtava johtaja tahansa. Yritän olla valmis kuolemaan milloin tahansa. Keskentekoisena täältä kuitenkin lähdetään.”
4) Mitä tapahtuu mielestäsi kuoleman jälkeen?
”Ihmisen elämä unohtuu nopeasti. Niitä elämään jääviä sankaritekoja ei juurikaan ole. Jokin muistohan meistä jää. Se syntyy pitkältä ajalta, vuosikymmenten mittaan. Eikä se aina ole sellainen kuin ehkä itse toivoo. Sitä paitsi meistä ajatellaan jälkeenkinpäin yhtä ristiriitaisesti kuin eläessämmekin.”
5) Miltä kuolema näyttää, jos sitä katsoo avaruuden perspektiivistä?
”Kuolemassa loppuu ihmisen maallinen hyörinä. Ihmisenä olemisessa tärkeintä on se,miten suhtautuu toisiin ihmisiin, lähellä ja kaukana. Ulkopuolinen saattaisi kysellä, miksi tuo ihminen tuolla maapallolla ajattelee vain itseään.”
6) Ajatteletko, että maailmankaikkeudessa on jotain pysyvää, vai onko kaikki lopulta katoavaista?
”Lähes kaikki materiaalinen on katoavaista. Aineellisen haaliminen hinnalla millä hyvänsä, jollainen nykyinen maailmanmeno kutakuinkin on, ei kestä. Elämän kunnioittaminen ja luonnon suojeleminen kulkevat käsi kädessä. Siinähän on kysymys yhteisen kotimme tulevaisuudesta.”
7) Jos saisit lähettää itsellesi vielä viestin kuolinvuoteelle, mitä haluaisit sanoa?
”Kiitokset siitä, että sain elää. Kiitokset läheisille tuesta ja ymmärtämyksestä.”
8) Onko sinulla ajatus siitä, millaista kuolemaa toivoisit itsellesi – ja miten se heijastaa tapaasi suhtautua elämään?
”Haluaisin kuolla saappaat jalassa. Siis niin, että olisin kuollessanikin mahdollisimman vähän vaivaksi muille. Olen yrittänyt elää niin, että en aiheuttaisi harmia ja ongelmia toisille. Se oli äitinikin elämänohje.”
9) Miten haluat tulla haudatuksi?
”Haluan, että minut tuhkataan. Viimeinen paikkani on kotiseudullani Iisalmessa. Jos se kertoo jotakin, sitten se kertoo.”
10) Mitä luulet ihmisten sinusta muistavan 100 vuotta kuolemasi jälkeen?
”Ihmisen toiminta unohdetaan yllättävänkin nopeasti. Jos meikäläinen jostakin muistetaan, toivon, että se olisi sovinnon ja yhteistyön rakentaminen.”
