Pyhäinpäivää edeltävä viikko avaa Suomessa joka vuosi hautakynttilöiden sesongin. Kun pimeys syvenee, hautausmailla välähtää lämpöinen valo. Kynttilä on konkreettinen ele muistamisesta. Kyse on perinteestä, joka on säilynyt sukupolvien ajan ja koskettaa niitäkin, jotka eivät muuten koe esimerkiksi kristillisyyttä omakseen.
Kokkolan Annan hautausmaalla tuuli kulkee hiljaa hämärtyvässä iltapäivässä. Muisto-ja sirottelulehtoon haudattujen muistokivellä palaa yksi yksinäinen kynttilä. Se on sytytetty muutamaa päivää ennen pyhäinpäivää; ennen kuin hautausmaan polut ja haudat täyttyvät ihmisistä, lyhtyriveistä ja pimeässä illassa hohtavista kynttilöiden liekeistä.
Liekki ei kerro kuka muistaa tai ketä, mutta se kertoo, että joku omaistaan muistava läheinen on käynyt hautausmaalla. Pysähtynyt, ajatellut ja jatkanut matkaansa odottamaan ylihuomista pyhäinpäivää.
Kalajokinen Hilla Rantala käy pyhäinpäivänäkin perheenjäsentensä kanssa sytyttämässä kynttilän lähisukulaisten haudoilla. Pyhäinpäivää tärkeämpi aika haudoilla käymisen osalta hänelle on kuitenkin jouluntienoo.
saattaisi ajatella, että haudoilla käyminen ja kynttilän sytyttäminen haudalle tai hautamuistomerkille olisi niin sanotusti vain ”vanhojen ihmisten hommaa”. Kalajokinen 18-vuotias Hilla Rantala kuitenkin kertoo, että hänelle haudoilla käynti on ollut luonnollinen tapa lapsuudesta lähtien. Osa hänen ikätovereistaankin käy säännöllisesti haudoilla.
Hilla Rantala käy joka vuosi eri ajankohtina perheensä kanssa viemässä kynttilöitä edesmenneiden sukulaistensa haudoille. Erityisesti papan, enon ja isotätien haudoilla hän käy perheenjäsentensä kanssa.
”Haluan kunnioittaa haudoilla käymällä omaisten muistoa”, Rantala sanoo Kokkolan Halpa-Hallissa.
Pyhäinpäivä on hänelle tärkeä, mutta kaikkein merkityksellisin hetki osuu jouluun. Silloin Kalajoen kirkkomaan hämärässä liekit hehkuvat lumisen hiljaisuuden keskellä.
Annan hautausmaalla Kokkolassa yksinäinen liekki oli sytytetty jo viikolla ennen pyhäinpäivää.
Annan hautausmaalla Kokkolassa ohjeistetaan ihmisiä muisto-ja sirottelulehdon hautapaikkojen kunnioittamiseen.
SUOMESSA viedään hautausmaille arviolta 8–10 miljoonaa hautakynttilää marraskuun ja joulun välisenä aikana. Pelkästään pyhäinpäivänä syttyy 2–3 miljoonaa kynttilää.
Kynttilän vieminen haudalle on Suomessa poikkeuksellisen laaja ja yhteinen rituaali. Se ylittää seurakuntaan kuulumisen, vakaumuksen ja elämäntilanteiden rajat.
Huomenna, pyhäinpäivän iltana tämä näkyy kirkkaimmin. Yksityisen ja yhteisen muiston, ehkä syvällä ihmisen sisällä pysyneen surunkin, maisema muuttuu kaikkialla Suomessa jaetuksi maisemaksi, kun hautausmaa täyttyy tuhansista ja taas tuhansista pienistä liekeistä. Valo tekee läsnä olevaksi sen, mitä ei voi enää koskettaa.
Havi on Suomen ainoa teollisessa mittakaavassa hautakynttilöitä valmistava yritys. Havi on perustettu 1800-luvun alkupuolella. Kuva: Havi
ainoa teollinen kynttilätehdas, Havi, valmistaa hautakynttilöitä Riihimäellä. Yrityksen historia ulottuu vuoteen 1829, ja kynttilöiden tuotanto rytmittyy edelleen vahvasti pyhäinpäivän ja joulun sesonkiin.
Havin viestinnästä kuvataan Ikuisuusmedian haastattelussa hautakynttilöiden merkitystä suomalaisessa muistamisen kulttuurissa kunnioittavin ja maltillisin sanakääntein:
”Kynttilän vieminen haudalle on mielestämme pysyvä osa suomalaista hautausmaakulttuuria, koska se yhdistää perinteitä, symboliikkaa, yhteisöllisyyttä ja henkilökohtaista surutyötä tavalla, joka resonoi syvästi suomalaisen kulttuurisen ja henkisen maiseman kanssa”, viestintätiimistä muotoillaan.
”Kynttilään liitetään arvokkuutta, ja rauhallisesti palava liekki sopii hartaaseen tunnelmaan.”
”Suomalaisilla on syvä suhde kynttilöihin esimerkiksi pitkien pimeiden aikojen takia. Suomalaiset arvostavat arvokkuutta liittyen menehtyneihin. Tähän kynttilän rauhallinen palo sopii.”
”Jokaiselle on varmasti omanlainen suhde kynttilään. Kynttilään liitetään jonkinlaista lohtua, ja varmasti liekin tuomassa valossa on jonkinlaista symboliikkaa liittyen elämään ja muiston ylläpitämiseen”, Havista todetaan.
Nuoremmissa sukupolvissa muistaminen voi tapahtua myös muualla kuin haudoilla: esimerkiksi kotona ja vain tiettyinä päivinä vuoden aikana.
”Kynttilään liitetään jonkinlaista lohtua ja symboliikkaa liittyen elämään ja muiston ylläpitämiseen”, Havin viestinnästä sanotaan.
KOKKOLAN Halpa-Halli Oy:n viestintäpäällikkö Mari Emmes kertoo, että pyhäinpäivästä alkava kristillisten juhlapyhien ajanjakso on eri puolilla Suomea toimivalle kauppaketjulle erittäin tärkeä.
”Pyhäinpäivä on meille yksi vuoden suurimmista sesongeista hautakynttilöiden ja lyhtyjen osalta. Kysyntä kasvaa tuolloin poikkeuksellisen voimakkaasti. Hautakynttilät ovat meille erittäin merkittävä tuoteartikkeli, ja pyhäinpäivä on niille tärkeä myyntijakso”, Emmes kertoo sähköpostitse.
Kokkolan Halpa-Halli Oy:n viestintäpäällikkö Mari Emmes kertoo, että kauppaketjulle pyhäinpäivästä alkava kristillisten juhlapyhien aika on hautakynttilöiden osalta kaupallisesti todella merkittävä ajanjakso. Välissä oleva itsenäisyyspäivä on myös kynttilöiden sesonkiaikaa. Kuva: Halpa-Halli.
ei ole kristillinen juhla, mutta hautausmaille suomalaiset suuntaavat sankoin joukoin myös joulukuun kuudes päivä.
”Myynnin piikki alkaa yleensä jo alkuviikosta ennen pyhäinpäivää, ja viikonloppuun mennessä kysyntä on korkeimmillaan. Pyhäinpäivä on vahvasti tunnepohjainen juhla, ja se näkyy siinä, että monet käyvät haudoilla muistamassa läheisiään juuri tuolloin. Kausi jatkuu usein vielä itsenäisyyspäivään ja sitten taas jouluna, jolloin hautausmaat täyttyvät kynttilöistä ja lyhdyistä”, Emmes jatkaa.
Millaisia hautakynttilöitä ja lyhtyjä suomalaiset ostavat eniten?
”Perinteinen hautakynttilä on suosittu, mutta viime vuosina on nähty selvä kasvu myös pitkän paloajan kynttilöissä sekä persoonallisemmissa vaihtoehdoissa. Markkinoille on tullut kynttilöitä, joissa on motiiveja ja kuvioita – kuten sydämiä, kukkia tai enkeleitä – ja jopa sellaisia, joihin voi kirjoittaa oman viestin. Lyhtyjen puolella suositaan edelleen kestäviä ja ajattomia malleja, jotka kestävät säätä ja sopivat hautausmaan rauhalliseen tunnelmaan.”
”Kynttilän vieminen on monelle suomalaiselle tärkeä tapa pysähtyä ja muistaa läheistä. Se on hiljainen ja kaunis rituaali, joka yhdistää surun ja lämmön”, Emmes päättää.
