Millainen olisi kielemme ilman Mikael Agricolaa? Tuota kysymystä voi pohtia, vaikka vastausta ei voi enää saada.
Mikael Agricolan kuolinpäivä 9. huhtikuuta on myös suomen kielen päivä.
Tiedetään, että Agricola oli uudistaja ja Turun piispa. Mies, jota pidetään suomen kirjakielen isänä.
1500-luvulla hän teki jotain poikkeuksellista. Hän alkoi kirjoittaa kieltä, jota ei ollut aiemmin systemaattisesti kirjoitettu.
Hän loi perustan suomen kirjakielelle.
Vuonna 1557 Agricola oli palaamassa Moskovasta, missä hän oli ollut mukana rauhanneuvotteluissa. Pitkä ja raskas matka päättyi Karjalan seudulle. Hän kuoli matkalla, alle 50-vuotiaana.
Työ jäi kesken.
Siihen mennessä hän oli ehtinyt julkaista aapisen, rukouskirjan ja Uuden testamentin suomennoksen. Hän kirjoitti suomea tavalla, joka yhdisteli murteita. Hän haki muotoja ja lainasi vaikutteita muista kielistä. Hänen tekstinsä eivät olleet yhtenäisiä. Ne olivat kokeiluja. Uutta ei voinut luoda ilman omia ratkaisuita.
Kieli oli vasta syntymässä.
Entä jos Agricola olisi elänyt vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta?
Hän olisi todennäköisesti jatkanut samaa työtä. Uuttera kielimies olisi kääntänyt lisää. Jos terveys olisi kestänyt, niin hän olisi hionut ilmaisuja. Pyrkinyt yhtenäisempään kirjoitusasuun.
Hänen kielensä nojasi vahvasti länsimurteisiin, erityisesti Turun seutuun. Jos hän olisi saanut jatkaa, tämä suunta olisi voinut vahvistua.
Suomen kirjakieli voisi tänään kuulostaa kapeammalta. Ehkä vähemmän murteiden värittämältä. Vai olisiko hän löytänyt yhä laajemman murteiden kirjon matkoiltaan? Kenties. Venäjän kohtalokkaalla matkalla oli aikaa pohtia reessä sanoja ja kieltä. Kuunnella eri murteita.
Myöhemmin kirjakieli tasapainottui, kun itämurteet tulivat vahvemmin mukaan. Se toi kieleen lisää sävyjä ja vaihtoehtoja. Agricola ei ehtinyt nähdä tätä kehitystä.
Hänen omissa teksteissään näkyy keskeneräisyys. Samoja sanoja kirjoitetaan eri tavoin ja rakenteet vaihtelevat. Hän ei kirjoittanut valmista kieltä vaan hän vielä etsi sitä.
Ehkä juuri siksi hänen työnsä vaikutus on niin laaja. Se, mikä jäi Agricolalta kesken matkalla Karjalaan, ei jäänyt paikoilleen. Suomen kirjakieli jatkoi omaa matkaansa.
