Kaunis paikka. Lampi aivan vieressä.
Lappilainen metsäinen luonto ympärilläni. Ilma on raikasta hengittää. Täällä olen viettänyt koskettavia hetkiä vuosikymmenten varrelta. Yksin ja yhdessä. Surullisia, mutta myös muistoja kirkastaneita.
Joskus tänne on ollut vaikea tulla. Yleensä mieli on ollut kiitollinen. Kunnioitus nousee aina ajatuksiin. Hiljaisuus elää täällä kuolleiden keskellä.
Jokin on kuitenkin muuttunut. Muutosten tuulet puhaltavat, vaikka on tyyntä ja hautausmaalla ei liiku yksikään oksa tuulessa.
Kalenterin mukaan elämme huhtikuun alkua, mutta ympärille katsomalla kevät on jo paljon tavanomaista pidemmällä. Ilma on todella lämmin vuodenaikaan nähden. Lapissa reilut kymmenen lämpöastetta olisi ennen ollut harvinaista tähän vuodenaikaan. Ei enää.
Lunta on enää niukasti. Isoimmat tummat kasat portin vieressä. Käytävät haudoille ovat plussakelin pehmentämiä, vesilätäköiden valtaamia. Hautakiviä on männynhavujen ja puista myrskyn kiskomien oksien peitossa.
Muistokynttilöitä on haudoilla. Talvella jäätyneitä ja sulaneita sekaisin. Pääsiäiseksi tuoduissa liekit vielä lepattavat.
Talvi on lähtenyt ja kevät kiirehtii kesään. Taas entistä aikaisemmin.
ON ENNENKIN ollut aikaisia keväitä. Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään eivätkä vuodenajat kalenterin mukaan eläviä sopuisia sisaria. Viime vuodet talven aika on entisestään kuitenkin lyhentynyt.
Ei maailma talvettomaksi ole tullut. Yllätyksellisemmäksi kyllä. Lunta on voinut rysäyttää kerralla kymmeniä senttejä ja pakkasjaksot ovat olleet hyytäviä, mutta sitten lämpömassa on saapunut vauhdilla. Säiden ääri-ilmiöt ovat tulleet tavalliseen puheeseenkin.
Huono sitä on kenenkään kieltää. Ympärilleen katsomalla sen näkee. Ilmasto on muuttunut.
Miten se vaikuttaa hautausmaihin? Pahimmassa tapauksessa tuttu hautausmaa, joka on ollut pysyvien muistojen tyyssija, muuttuu riskialueeksi ilmaston muutoksen seurauksena.
ENNEN HAUTAUSMAA oli paikka, jossa aika pysähtyi. Nyt siellä muutos näkyy selvästi.
Viime joulun Hannes-myrsky kaatoi valtavat määrät puita ja moukaroi voimalla muun muassa Kalevankankaan hautausmaata Tampereella. Lapualla hautausmaalla liikkumista piti rajoittaa vaarallisten puunkaatojen vuoksi. Myrskytuhojen syntymistä edesauttoi puihin takertuva tykkylumi.
Hautausmaiden vanhat puut, joilla usein on symbolinen arvo, voivat muuttua uhaksi. Historiallisesti merkittäviä puita joudutaan kaatamaan. Rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia ja alavilla hautausmailla vesi voi nousta haudoille.
Hautausmaiden ylläpito kallistuu. Puunkaadot, ojitukset, kuivatukset ja hautakivien oikaisut maksavat. Hellejaksot kuivattavat nurmialueet ja kastelun tarve kasvaa. Seurakunnat joutuvat miettimään tarkkaan kustannuksia. Mitä sitten tapahtuu vähemmän hoidetuille hautausmaille?
Hautapaikkoja hoitavat omaiset ja läheiset joutuvat myös miettimään kestävätkö tutut kukat ja kynttilät muuttuvia olosuhteita. Onko haudan vieressä aina seisonut puuvanhus vaaratekijä hautakivelle tai jopa vierailevalle ihmisille?
Hautausmaalla ilmastonmuutos edustaa myös vääjäämättä epävarmuutta ja hallitsemattomuutta. Muuttuva ilmastokaan ei kuitenkaan pysty muuttamaan hautausmaan perimmäistä luonnetta. Hautausmaalla elää vahvana rakkaiden muisto.
Kirjoittaja on Ikuisuusmedian päätoimittaja.