Kesä tuntuu elämän ajalta. Suvi on täällä. Valo viipyy pitkään.
Ihmiset liikkuvat enemmän ja arki levittäytyy ulos. Kuolema ei tietenkään katoa minnekään, mutta tilastoissa kesä näyttää Suomessa yhä hieman kevyemmältä vuodenajalta kuin talvi.
Tilastokeskuksen vuoden 2025 lukujen perusteella kesä-, heinä- ja elokuussa kuoli Suomessa yhteensä 13 978 ihmistä. Saman kalenterivuoden kolmena talvisimpana kuukautena eli tammi-, helmi- ja joulukuussa kuolleita oli 15 333.
Eroa kertyi 1 355 kuolemaa. Luku on karu, mutta samalla myös arkinen.
Se ei kerro yhdestäkään ihmisestä kaikkea. Ei siitä, kuka ehti hyvästellä läheisensä, kuka kuoli yllättäen tai kuka pitkän sairauden väsyttämänä. Tilasto ei tunne keittiön pöydälle jäänyttä kahvikuppia eikä tyhjää paikkaa saunan lauteilla.
Silti numerot kertovat jotakin olennaista. Suomessa kuolemalla on vuodenaikansa.
SUOMESSA KUOLI vuonna 2025 Tilastokeskuksen mukaan kaikkiaan 59 209 ihmistä. Kun vuoden kuolleisuutta katsoo kuukausittain, talvi erottuu edelleen raskaampana jaksona kuin kesä. Havainto ei ole uusi eikä vain yhden vuoden sattuma.
Suomalaista talvikuolleisuutta on tutkittu pitkältä ajalta. BMJ Open -tiedelehdessä vuonna 2024 julkaistussa rekisteritutkimuksessa tarkasteltiin yli 60-vuotiaiden talvikuolleisuutta Suomessa vuosina 1971–2019.
Tutkimuksen mukaan vuosina 2000–2019 miesten talvikuolleisuus oli 11 prosenttia ja naisten 14 prosenttia korkeampi kuin muina vuodenaikoina.
Talvi ei siis ole vain pimeä ja kylmä vuodenaika. Se on myös elimistölle raskas vuodenaika.
Pakkaset rasittavat sydäntä ja verenkiertoa. Hengitystieinfektiot kiertävät. Liukkaat kelit lisäävät kaatumisia. Vanhuksilla liikkuminen vähenee, ulos lähteminen vaikeutuu ja pienikin yleiskunnon lasku voi käynnistää ketjun, jota ei enää saada pysäytettyä.
Erityisen haavoittuvia ovat hyvin iäkkäät, muistisairaat ja hoivassa asuvat ihmiset. Heidän kohdallaan kuolema ei useinkaan tule yhden selkeän syyn vuoksi. Useammin kyse on monen asian summasta.
TALVI ON vanha tuttu kuoleman vuodenaika, mutta kesä on muuttumassa.
Ilmatieteen laitoksen mukaan suomalaisia kuolee vähiten silloin, kun vuorokauden keskilämpötila on noin 14 astetta. Kun lämpötila laskee sen alle, kuolleisuus kasvaa vähitellen. Kun lämpötila nousee hellelukemiin, vaikutus voi tulla nopeammin.
Helle ei näy ihmisen otsassa diagnoosina. Kuolintodistuksessa lukee harvoin, että ihminen kuoli kesään. Silti kuumuus voi olla se viimeinen rasitus, jota vanha tai sairas keho ei enää kestä.
Helle kuivattaa, sekoittaa nestetasapainoa, kuormittaa sydäntä ja voi pahentaa perussairauksia. Lääkitys voi toimia kuumalla eri tavalla kuin tavallisesti. Muistisairas ei välttämättä muista juoda. Mehulasi jää koskematta.
Yksin asuva vanhus ei aina saa asuntoaan viileäksi. Ylimmän kerroksen kerrostaloasunto voi muuttua päivien hellejaksolla tukalaksi paikaksi, jossa yö ei enää viilennä.
Kesäkuukausien pienempi kuolleisuus ei tarkoita, että suvi olisi vaaraton. Se tarkoittaa vain, että koko kesän tasolla kuolleita on yleensä vähemmän kuin talven kovimpina kuukausina. Yksittäinen hellejakso voi silti näkyä lopulta kuolintilastoissa.
Nykyisessä Suomen ilmastossa kylmä aiheuttaa edelleen enemmän terveyshaittoja kuin helle. Jos kesät lämpenevät ja hellejaksot pitenevät, kuoleman vuodenaikoihin tulee uusi paino.
Millaiseksi kuoleman vuosirytmi muuttuu maassa, jossa pakkaset lievenevät, mutta helteistä tulee aiempaa kovempia?
Vanha ajatus talvesta kuoleman raskaana kautena ei katoa, mutta sen rinnalle nousee kuuma kesä. Ei romanttisena auringon ja valon aikana, vaan aikana, jolloin hauraimmat ihmiset tarvitsevat suojaa, seuraa ja käytännön apua.
Kuolleiden kuukausitilastot näyttävät helposti kylmiltä numeroilta. Jokaisen luvun takana on kuitenkin ihminen.
Vuodenaikojen vaihtelun takana on kysymys siitä, miten hyvin yhteiskunta pitää huolta niistä, joiden voimat ovat vähissä.
