Jalkapallo. Elämää suurempi peli.
MM-kisojen reilun kuukauden rupeamaa ei voi olla kukaan huomaamatta. Tykkää siitä tai ei.
Liverpoolin legendaarinen manageri Bill Shankly kiteytti aikoinaan tunnetun ajatuksen: ”Jotkut pitävät jalkapalloa elämän ja kuoleman kysymyksenä. Olen hyvin pettynyt sellaiseen asenteeseen. Voin vakuuttaa, että se on paljon, paljon tärkeämpää.”
Se kuulostaa liioittelulta. Sitä se onkin ja rehvakasta puhetta jalkapalloon kiinni kasvaneelta. Mutta liioittelun alla on paljon totta. Mikään muu peli ei kanna niin monen ihmisen elämän kirjoa. Peliin liittyy iloa, vihaa, häpeää, muistoa ja surua.
Myös kuolemaa. Monella pallon muotoinen sydän sykkii. Lakkaa myös sykkimästä. Pysähtyy.
Yhtä MM-kisojen historian synkintä hetkeä elettiin, kun Kolumbian puolustaja Andrés Escobar teki oman maalin vuoden 1994 MM-kisoissa Yhdysvaltoja vastaan. Oma maali jäi hirvittävällä tavalla kiinni hänen kuolemaansa.
Hänet murhattiin Medellínissä turnauksen jälkeen. Escobarin murhan taustalla oli myös Kolumbian väkivaltainen ja rikollisuuden läpäisemä ilmapiiri.
MM-lopputurnauksessa ei tiettävästi ole kuollut pelaajaa kentälle, mutta MM-karsinnassa nigerialaispelaaja Samuel Okwaraji kuoli kentällä sairauskohtaukseen.
El Salvadorin ja Hondurasin vuoden 1969 “jalkapallosota” on myös varottava esimerkki, kuinka peliä on hyödynnetty omiin tarkoituksiin. MM-karsintaottelut olivat sytyke naapurimaiden leimahtaneelle sodalle. Ottelut eivät sotaa yksin synnyttäneet, mutta ne osuivat valmiiksi tulehtuneeseen tilanteeseen ja ruokkivat kansallista kiihkoa.
JALKAPALLO on maailman suosituin urheilulaji. Yhteisin peli. Koskettaa kaikkia. Lähes.
Jo edelliset Qatarin MM-kisat 2022 tavoittivat eri medioissa noin viisi miljardia ihmistä, eli mittakaava on aidosti maailmanlaajuinen.
Käynnissä olevat kisat saavat varmasti vielä suuremman huomion ja vielä isomman osan maapallon väestä seuraamaan pallopeliä.
Verenpaine nousee ja hiki kohoaa tunnemyrskyssä. Tutkimusten perusteella MM-kisat eivät kuitenkaan yksiselitteisesti nosta kokonaiskuolleisuutta. Ne voivat kuitenkin nostaa sydäntapahtumien riskiä.
Jännitys, tappio, pettymys, alkoholi, valvominen ja jo olemassa oleva sydänsairaus voivat tehdä ottelusta ihmiselle enemmän kuin pelin. Useimmille se on tunne. Joillekin se voi olla viimeinen rasitus.
Ranskan voittaessa vuoden 1998 MM-finaalin, ranskalaistutkimuksessa sydäninfarktikuolleisuus miehillä oli finaalipäivänä tavallista matalampi. Tutkijat pohtivatkin, voiko poikkeuksellisen myönteinen kansallinen hetki jopa vähentää sydänkuolleisuutta.
ELÄMÄÄ SUUREMPIA pelaajia. Latinalaisessa Amerikassa jalkapalloon liittyy rituaaleja ja pyhimysmäiseksi nostettuja pelaajia.
Argentiinassa fanien suhde peliin muistuttaa uskonnollisuutta, kun legendaarinen edesmennyt jalkapalloilija Diego Maradona on heille “El Diego”.
Maradona oli köyhän kaupungin ja köyhän kansan sankari. Hän ei ollut tahraton, ja juuri siksi hänestä tuli monille oma. Heidän Diego oli syntinen pyhimys, joka teki kentällä ihmeitä.
Chilessä Colo-Colon perustajalta David Arellanolta pyydetään yhä siunausta ennen ottelua, vaikka hän kuoli jo vuonna 1927.
AP:n haastattelema Colo-Colo-kannattaja Héctor Hermosilla pitää kotonaan mustavalkoista kuvaa seuran perustajasta Arellanosta. Ennen otteluita hän pyytää Arellanoa katsomaan joukkueen perään ja siunaamaan matkan. “Hän on kuin meidän Jumalamme”, Hermosilla sanoi AP:lle.
“Hän on se, joka ohjaa meitä.”
Elämää suuremmassa pelissä kaikki eivät poistu kentältä kokonaan. Osa jää kannattajien mukaan.
Kirjoittaja on Ikuisuusmedian päätoimittaja.