Avaruustutkimuksen historia on täynnä suuria saavutuksia, mutta ihmiskunnan tiedonjanosta on myös maksettu kovaa hintaa.
Kaksi suurta avaruustutkimukseen liittyvää tragediaa tapahtui lähes 17 vuoden välein. Noiden tammikuun lopun ja helmikuun alun tapahtumien hetket ovat jääneet elämään muistoissa. Nuo tuhoisat hetket muistuttavat avaruusmatkailun vaarallisuudesta ja inhimillisistä uhrauksista.
Yhdysvaltalainen avaruussukkula Challenger tuhoutui vain 73 sekuntia laukaisun jälkeen 28. tammikuussa 1986. Challengerin laukaisua oli odotettu, ja koko maailma seurasi sen lähtöä jännityksellä. Sukkulassa oli seitsemän astronauttia, kun heidän matkansa oli alkamassa avaruuteen. Erityinen seurannan kohde oli, kun opettaja Christa McAuliffe oli valittu ensimmäisenä siviilinä avaruusmatkalle.
Challengerin laukaisu onnistui hyvissä, mutta kylmissä sääolosuhteissa Cape Canaveralin asemalta Floridassa. Avaruussukulla ehti lentää vain 73 sekuntia kymmenettä lentoaan, kun se yllättäen räjähti tulipalloksi. Kaikki seitsemän mukana ollutta astronauttia menehtyivät onnettomuudessa.
Onnettomuustutkimuksessa selvisi, että kylmä sää oli vaikuttanut apuraketin tiivisteisiin. Vuodon seurauksena polttoainetta pääsi leviämään väärään paikkaan ja aiheutti räjähdyksen.
Challengerin tuho järkytti koko maailmaa ja pysäytti Nasan avaruusohjelman. Avaruusmatkailun riskit olivat toteutuneet ja protokollaa muutettiin turvallisuuden parantamiseksi.
Toinen suuri avaruustutkimuksen tragedia tapahtui, kun avaruussukkula Columbia oli palaamassa avaruudesta maahan 1. helmikuuta 2003. Columbia oli jo viimeisellä osuudellaan tieteellisesti onnistuneella matkallaan.
Sukkulan laukaisun aikana raketin säiliöstä oli irronnut eristemuovin palainen, joka oli osunut Columbian vasempaan siipeen. Korkea lämpötila maahan palatessa vaikutti vaurioituneeseen siipeen, ja johti avaruussukkulan tuhoutumiseen. Koko seitsenhenkinen miehistö kuoli onnettomuudessa.
Nämä sukkulatragediat ravistelivat, ja niillä oli oma surullinen roolinsa avaruusmatkailun kehityksessä. Turvallisuuteen panostettiin entistä enemmän. Turmien perintönä tiedostettiin tuskallisen selvästi avaruusmatkailun riskit, ja kuinka nopeasti riskit voivat muuttua kohtalokkaiksi.
Kun ihmiskunta tähyää Marsiin, niin tuhoutuneiden sukkuloiden ja niiden miehistöjen muisto on läsnä suunnitelmissa. Turvallisuudesta ei voida tinkiä ja kaikkeen mahdolliseen on yritettävä varautua. Täysin riskittömäksi avaruuteen lentämistä ei voida kuitenkaan koskaan tehdä.
