Olin joku aika sitten kuuntelemassa Timoa tilaisuudessa, jossa oli tupa täynnä ihmisiä. Timo jakoi meille kokemuksensa, kuinka merkittävää on auttaminen.
Timo oli aikoinaan ollut ministerinä ja kulki silloin maailmaa ympäri edustamassa Suomea. Timo oli ollut Amerikoissa käymässä ja siellä oli työpäivän jälkeen ollut messut, jotka häntä kiinnostivat. Tuon Amerikan-reissun jälkeen hänelle tuli tieto, että hänet haastettiin oikeuteen virkatehtävien väärinkäytöstä.
Timo oli hämillään ja kesälomalle jäätyään mietti, miten haasteen kanssa oikein toimisi. Timon ollessa epävarma ja huolestunut, niin häneen otti yhteyttä Euroopasta ihminen. Timolle outo ihminen kertoi viestissään tietävänsä Timon olevan ongelmissa. Hän vastasi, että tieto pitää paikkaansa. Tämä eurooppalainen aiemmin outo ihminen olkoon hänen nimensä, vaikka Pena tarjoutui auttamaan. Pena pyysi Timolta lisäselvitystä sähköpostin kautta. Hän lupasi selvittää asiat niin, että oikeus käy toteen Timon kannalta hyvin. Tuli päivä, jolloin oikeudenkäynti oli ja Timo sai omalta kannaltaan mieluisan päätöksen, haaste hylättiin.
KUN Timo alkoi etsiä ulkomailta Penaa, ei häntä tuntunut löytyvän mistään. Timo ehti jo miettiä, oliko tämä Pena enkeli? Lopulta hän sai Penaan yhteyden ja sopi tapaamisen hänen kanssaan ulkomaille. Timo matkusti tapaamaan Penaa ja käveli sovittuun kahvilaan.
Timo kysyi tapaamisessa ison kysymyksen: ”Miksi autoit minua? ”
Pena vastasi suoraan: ”Koska minä pystyin.”
TÄMÄ kertomus on totta, ja oiva esimerkki ihmisten hyväsydämisyyden merkityksestä. Kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa ei ole mitään ulospääsyä ja joutuu nostamaan kädet pystyyn. Silloin löytyykin yllättäen ratkaisu mitä ei voinut uskoa todeksi.
Moni meistä ihmisistä on kokenut tuon tuskastuttavan epävarmuuden tilan. Kalvava epävarmuus ja toivottomuus ovat yhdessä kuin piinapenkki. Aika tuntuu kuin se pysähtyisi.
Myös omassa elämässäni olen kokenut samankaltaisen tilanteen. Muistan omassa elämässä, kun navettakauppoja tehtiin ja oli koneurakointia, kunnallispolitiikkaa ja maatilan pyörittämistä perheen kanssa. Tuolla hetkellä oli uuden aikakauden aloittamista ja vanhasta irti päästämistä. Tuon piinaavan hetken aikana oli meidän lähellä enkeleitä. He auttoivat meitä. He olivat noita hyväsydämisiä, joita ilman ei olisi selvitty siitä tilanteesta eteenpäin. Kiitollinen mieli on eteenpäin kantava voima ihmisissä.
”Ollaanko enkeleitä toisillemme?” Voisi olla elämän tärkein johtolanka meille kaikille. Tuota johtolankaa seuraamalla ja siitä kiinni pitämällä selviää pitkälle elämässä.
Kirjoittaja on elämällä kasvatettu maanviljelijä Merijärveltä