“I see dead people.” Ikoninen repliikki elokuvasta Kuudes aisti saa sosiaalisen median aikakaudella uuden merkityksen.
Näen ajoittain sosiaalisessa mediassa erään henkilön profiilin, jonka tiedän jo kuolleen. En tuntenut häntä hyvin, mutta tiesin kuka hän oli. Siitä johtuen en koe valtaisaa surua, eikä yhteisiä muistoja ole. Silti on todella häiritsevää, kun algoritmi ehdottaa toistuvasti kuolleen henkilön someprofiilia.
Klikkaan profiilin auki, mutta profiili näyttää tismalleen samalta kuin hän edelleen olisi elävienkirjoissa. Kuvat, päivitykset ja kommentit ovat paikallaan. Nopean vilkaisun perusteella henkilön someprofiili vaikuttaa elävältä, iloiselta ja hyvinvoivalta. Mikään ei oikeastaan kerro, että hänen elämänsä on todellisuudessa päättynyt.
SOME EI OLE rakennettu kuolemaa varten. Se on rakennettu jatkuvuutta varten. Tuntuu, että kaiken pitäisi pysyä liikkeessä, näkyä, nousta uudelleen esiin. Kuolema ei sovi tähän logiikkaan, joten se sivuutetaan.
Periaatteessa ratkaisu on olemassa. Esimerkiksi Facebookissa kuolleen henkilön profiili voidaan siirtää muistotilaan tai poistaa kokonaan. Se vaatii omaisilta erillisen pyynnön ja usein myös asiakirjoja todisteeksi.
Kaikki eivät tiedä, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Kaikilla ei ole voimia tai halua hoitaa asiaa surun keskellä. Ja vaikka olisi, prosessi ei ole itsestään selvä.
Siksi osa profiileista jää paikoilleen. Vainajien someprofiilit eivät ole aktiivisia, mutta eivät välttämättä ole myöskään poissa. Algoritmi nostaa niitä esiin, ehdottaa yhteyksiä ja pitää ne mukana virrassa. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mistä voi siis olla varma, että somessa vastaan tuleva kaveriehdotus on yhä elossa oleva henkilö?
VAINAJALLA voi jossakin tilanteessa olla lukemattomia tilejä eri somealustoilla: Facebook, Instagram, TikTok, X, Snapchat, WhatsApp, Google-tili ja lista jatkuu.
Jokainen niistä jää paikoilleen, jos kukaan ei tee mitään. Omaisilta vaaditaan kaiken muun surutyön keskellä nyt myös huolehtimaan vainajan sometileistä. Todistaa yhä uudelleen oma sukulaisuussuhde ja se, että ihminen on kuollut – somepalvelusta toiseen.
Se voi olla yllättävän raskas lisä omaisten surutyöhön.
Siinä missä ennen kuolema tarkoitti henkilön poistumista tästä elämästä, nykyään se voi tarkoittaa, ettei uusia päivityksiä enää tule. Todennäköisesti lukuisat vainajat “kummittelevat” tälläkin hetkellä eri somealustoilla.
Esimerkiksi Facebookista on muodostumassa hurjaa vauhtia massiivinen digitaalinen hautausmaa.
Intialainen News18 uutisoi jo vuonna 2019, että jopa noin 8 000 Facebook-käyttäjää kuolee päivittäin.
Oxfordin yliopiston tutkijoiden mukaan puolen vuosisadan kuluessa kuolleiden Facebook-käyttäjien määrä voi ylittää elävien määrän. Saattaa kuulostaa rajulta, mutta suunta on selvä.
Ehkä kaikkein oudoimmalta tuntuu se, että tilanteeseen tottuu. Kun kuolleen ihmisen profiili ilmestyy vastaan tarpeeksi monta kertaa, se ei enää pysäytä samalla tavalla. Siihen vain tottuu.
Kirjoittaja on kokkolalainen toimittaja.