Kirkkoon astuessa katse nousee helposti holveihin ja alttaritauluun. Harvemmin pysähdytään miettimään ovenkahvaa, kynttilänjalkaa tai tornin huipulla seisovaa ristiä. Ne ovat osa kokonaisuutta ja itsestään selvä osa. Metallista tehdyt käsityöt sulautuvat ympäristöönsä. Niiden takana on ammattitaito, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle.
Jyväskylässä, Kauppakadulla sijaitsevassa Suomen käsityön museossa esillä oleva ”Ikuinen metalli – Metallitaidetta Suomen kirkoista ja hautausmailta” -näyttely nostaa esiin tämän metallisen kulttuuriperinnön. Näyttely avautui tammikuun alussa ja on nähtävillä 12.4.2026 asti.
Näyttely sisältyy Suomen käsityön museon pääsymaksuun, mutta alle 18-vuotiaat pääsevät maksutta. Museokortti käy.
Seppämestari-kuvanveistäjä Antti Niemisen valmistamia hautaristimalleja Ikuinen metalli -näyttelyssä Jyväskylässä. Kuva: Suomen käsityön museo
NÄYTTELYN ovat kuratoineet seppämestari Jouko Nieminen ja seppämestari-kuvanveistäjä Antti Nieminen. He ovat vuosien varrella valmistaneet ja kunnostaneet lukuisia kirkollisia metalli- ja jalometalliesineitä eri puolille maata. Työ on vienyt heidät alttarien äärelle, sakaristoihin ja hautausmaille. Paikkoihin, missä esineet ovat osa arkea ja juhlaa.
Jyväskylässä esillä on heidän omaa tuotantoaan, mutta myös historiallisia esineitä ja laaja valokuvakokonaisuus. Kävijä pääsee kurkistamaan metallitaiteen taustaan. Miten esine syntyy ja millaisia työvaiheita siihen liittyy? Mitä tapahtuu, kun vuosikymmeniä käytössä ollut esine tarvitsee korjausta?
Yksi näyttelyn keskeisistä elementeistä on rekonstruoitu hopeasepän työpöytä. Sen äärellä konkretisoituu, ettei kirkollinen hopea säily itsestään. Se vaatii huoltoa, osaamista ja aikaa.
Mukana on myös kirkontorniteknikko Supavit Nummelinin työnäytteitä, jotka muistuttavat, että tornin huipulla tehtävä työ jää usein näkymättömiin, vaikka lopputulos näkyy kauas.
Hopeasepän työpöytä. Sen äärellä konkretisoituu, ettei kirkollinen hopea säily itsestään. Se vaatii huoltoa, osaamista ja aikaa. Kuva: Suomen käsityön museo
SUOMESSA kirkko ja seurakunnat ovat olleet vuosisatojen ajan merkittäviä käsityöläisten työllistäjiä. Aatelistoa ja varakasta porvaristoa on ollut vähän, joten kirkolliset tilaukset ovat olleet monelle sepälle keskeisiä.
Valaisimet, kattokruunut, ristit, sakraalikalustot, kahvat ja lukot ovat syntyneet pajojen ahjoissa. Ne eivät ole vain koristeita. Ne ovat osa tilan käyttöä, rituaalia ja yhteistä kokemusta. Näyttely avaa myös valmistusprosesseja ja korjaustyötä. Hiljaista ylläpitoa, joka pitää esineet käytössä vuosikymmenestä toiseen.
Lemin kirkon tapulin risti. Valmistettu 1930-luvulla teräksestä hitsaamalla, ja sen kuparipallo on kiinnitetty tinaamalla. Rakenne ei kestä sähkökemiallista korroosiota, mikä on aiheuttanut vakavia ruostevaurioita. Myöhemmin ristiin on lisätty ukkosenjohdatin. Kuva: Suomen käsityön museo
HAUTAUSMAAT kertovat paikallishistoriasta yhtä paljon kuin kirkot. Metalliset ristit olivat aikanaan huomattavasti nykyistä yleisempiä. Ne ovat kestäviä, mutta eivät muuttumattomia: rauta ruostuu, pronssi patinoituu, hopea tummuu.
Jouko ja Antti Nieminen ovat kiertäneet laajasti Suomen hautausmaita ja dokumentoineet metallisten muistomerkkien perinnettä.
Heidän valokuvista on kertynyt mittava arkisto, josta osa on nyt esillä. Samalla näyttely muistuttaa, ettei perinne säily ilman tekijöitä ja tilaajia.
Metallinen hautaristi on esine ja samalla viesti menneestä. Sepän metallista tekemä taidonnäyte kertoo historiasta ja omaisten tavasta muistaa. Ikuinen metalli puhuu.
