Kun kuolema vie läheisen. Nuoren miehen, jolla elämä on edessä. Nukahdus auton ratissa, ja kaikki on ohi.
Jalkapalloilija Joona Juntunen kuoli 21-vuotiaana 14.5.2023. Hänen vanhempi veljensä Mikael Juntunen julkaisi Linkedinissä vuosi veljensä kuoleman jälkeen kauniin kirjoituksen – ”Menetin pikkuveljeni”. Hän muisteli, kuinka mikään ei ole enää entisensä. Maailmaa on katsottava aivan uusin silmin.
”Äitienpäivä ei ole meille koskaan enää samanlainen. Äitienpäivänä, 14.5.2023, perheemme saavutti raskain mahdollinen suru-uutinen, joka murensi kaikkien sydämet yhdessä hetkessä. Isän ja äidin silmäterä, odotettu perheen kuopus, nuorin veljeni, rakas Joona 21-vuotias oli yksin ajaessaan nukahtanut auton rattiin, suistunut tieltä ja menehtynyt äitienpäivän aamuna.”
”Kun menetät jotain erityisen tärkeää, jota et voi saada takaisin, pakottaa se katsomaan maailmaa aivan uusin silmin, halusit sitä tai et”, Mikael Juntunen kertoo surustaan koskettavasti.
”OLEN tehnyt työni aina antaumuksella jopa täysillä. Olen antanut työlle melko lailla kaikkeni. Vähempikin pitäisi sallia, itse itselleni. Kukaan ei ole koskaan vaatinut minulta enempää, kuin mitä olen itse vaatinut. Kysynkin, miksi?”
”Miksi vaatia itseltään jotain sellaista, jota ei keltään muulta vaatisi ja jota kukaan muu ei sinulta vaadi?”, Mikael Juntunen toteaa ja esittää itselleen isoja kysymyksiä.
”Kun pikkuveljeni kuoli, olin pois töistä neljä työpäivää. Sen jälkeen palasin työn ääreen, en normaaliin tapaan mutta itsekseni koneen ääressä töitä yrittäen ja samalla itkien. Ajattelin, että koska olen yrittäjä, on velvollisuuteni tehdä jotain yrityksemme ja tiimini eteen myös tässä tilanteessa.”
”En osannut päästää irti, vaikka jaksamisen kannalta olisi ollut tarpeen. Kuormitus kasvoi suuriin mittoihin. Huoli perheenjäsenistä, vanhemmista, isovanhemmista, perheen yrityksistä, omasta yrityksestä, kesken olevasta talon rakennusprojektista, huolta oli aivan liikaa, jaksamista liian vähän.”
MIKAEL JUNTUNEN tunnustaa kirjoituksessa, että elämässä rajallisinta on aika. Emme tiedä kuinka paljon meille on sitä annettu. Voimme toivoa sitä paljon, mutta saada sitä vähän, joko itsellemme tai jollekin rakkaalle läheisellemme.
”Miten sinä käytät sen ajan, jota sinulle on annettu? Sen ajan, jonka mittaa et tiedä. Sen ajan, jonka voit käyttää paitsi työhösi, myös niihin elämän tärkeimpiin, läheisiin ihmisiin? Näihin ei ole oikeita vastauksia, kunkin oma perspektiivi on ihan yhtä oikea ja aito sellaisenaan kuin toisenkin, mutta lienee tärkeää aika-ajoin pysähtyä tätä miettimään.”
Hän toteaa, että pikkuveljen traaginen kuolema päätyi moniin uutisiin ja lehtiin. Asia ei ollut salaisuus, vaikka kipeä aihe olikin perheelle ja läheisille.
Hän halusi kipeästä surun tunteesta huolimatta jakaa ja tuoda näkyväksi myös näitä elämän värejä kaiken sen rinnalle, mitä Linkedinissä jaetaan.
”Muistuttaa siitä mikä on oikeasti tärkeää. Muistuttaa siitä, kuinka haurasta elämä on, kuinka tärkeä se työn ja uran rinnalla kulkeva ainutkertainen elämä on.”
”Lopulta ei ole merkitystä sillä, mitä meillä on elämässämme. Lopulta merkitystä on vain sillä, ketä meillä on elämässämme.”
Mikael Juntunen päättää tekstinsä somessa hienolla saatteella: Halaa läheisiäsi, kerro kuinka paljon välität, kerro kuinka paljon he merkitsevät.
Rutista ja rakasta rohkeasti, joka päivä.
