Suomen itsenäisyys merkitsee Milma Tainiolle, että saamme itse hallita omaa maatamme.
”Voimme toimia mahdollisimman paljon oman tahtomme mukaan”, kokkolalainen Milma Tainio, 95, tiivistää.
Tainiolla on katetta sanoilleen. Eletty elämä on tuonut kokemusta ja hiljaista tietoa.
Hänellä on pyyntö nuoremmille sukupolville itsenäisyyteen liittyen: “Tutustukaa menneisyyteen, jotta ymmärrätte, mitä itsenäisyys merkitsee”.
Siniristilippu lipputangon salossa ei ole itsestäänselvyys.
”Jättäkää politisointi vähemmäksi. Nyt olla eripuraisia ja ajetaan vaan omaa asiaa”, Tainio myös neuvoo.
Nykypäivän itsekkyys olisi jätettävä taka-alalle. Oppia pitäisi ottaa historian opetuksista, kriisien tuomista kokemuksista ja kokeneista.
”Sotien aikana tuli suuri yhtenäisyys. Ei katsottu puoluekantoja vaan kaikki olivat yhdessä”, Tainio tuumaa katsoessaan sotien aikaan elämässään.
”Vanha ihminen ajattelee, ja muistaa kokemiaan sota-aikoja. Ukrainan osan koen hyvin raskaana”, Tainio sanoo.
Tainio tunnustaa, että tälläkin hetkellä pelkoja on kovasti olemassa. Hän pelkää, että yhtenäinen Suomi on katoamassa
Hänelle arjen pieniä ilon hetkiä ja lohtua antavat lapset, lastenlapset ja lastenlasten lapset.
”Ennen kaikkea lastenlasten lapset ovat minun ilon lähteeni aamulla ja illalla”, Tainio tunnustaa.
”Katson kuvia ja elän heidän elämäänsä”, Tainio iloitsee kotonaan Kokkolassa.
”Isäkin oli rintamalla. Oli jokapäiväinen pelko ja ajatus kuoleeko isä”, pikkulottana toiminut Tainio kertoo, kun sota-aikana kuolemanpelko oli alati läsnä. Oma kohtalo ja omaisten selviytyminen olivat mielessä. Kuva: Tapani Postila
MILMA TAINIO oli koulutyttö, kun hän lähti mukaan pikkulottatoimintaan kotipitäjässä Kauhavalla.
Pikkulottana hän oli monessa mukana. Sukkia ja lapasia kudottiin, kerättiin tavaraa tuntemattoman sotilaan pakettiin, kirjoitettiin kirjeitä, autettiin kotona kovasti. Sitten, kun evakot tulivat autettiin lottia keittiössä.
Sota-aikana kuolemanpelko oli alati läsnä. Oma kohtalo ja omaisten selviytyminen olivat mielessä.
”Isäkin oli rintamalla. Oli jokapäiväinen pelko ja ajatus kuoleeko isä”, Tainio kertoo.
”Koko ajan oli pelon tunne, että miten Suomen käy”
Kuolema oli lähellä ja sen läheisyys vaikutti.
Nuorena tyttönä sankarivainajien kuolema kosketti. Tainio kuitenkin sanoo, että nuorena ei kuitenkaan osannut suhtautua suruun samalla tavoin kuin aikuisena.
”Omaisten kuolema on tietysti koskettanut vielä syvemmin myöhemmin. Menetykset aikuisena ovat niin henkilökohtaisia. Suru on ollut vielä koskettavampi ja vienyt voimia”, Tainio sanoo.
Sodan päätyttyä kuoleman pelko hälveni. Isä palasi sodasta ja vihdoinkin elämä palasi enemmän tavalliseen rauhaisaan arkeen.
”Pelot lähtivät pois. Itsekin olin nuori, todella innokas ja isänmaallinen”, Tainio sanoo.
Milma Tainio on toiminut myös Kokkolan seudun Lottajärjestön puheenjohtajana aikanaan. Hänelle on myös myönnetty Suomen valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali.
MILMA TAINION mukaan 1950-luvulta alkoi hyvä aika, vaikka takana oli raskas sota ja voimassa YYA-sopimus itänaapurin kanssa.
”Suomea kehitettiin voimakkaasti ja teollisuus vahvistui. Varallisuus nousi. Rikastuimme ja elämä oli Suomessa hyvää. Takana oli kuitenkin aina tieto, että piti palvella myös Venäjää. Tuo tieto vaikutti henkisesti ja joutui koko ajan vähän epäilemään tilannetta”, Tainio pohtii.
Maailma on paljon muuttunut vuosikymmenten aikana. Neuvostoliitto hajosi, mutta sodat eivät ole päättyneet Euroopassa.
Tainio on seurannut surullisena Ukrainan tilannetta, ukrainalaisten kärsimystä ja vuosia jatkunutta sotaa.
Hänellä ei ole suurta luottoa, vaikka Suomi kuuluu nyt poliittiseen ja sotilaalliseen liittoutumaan Natoon.
”Pelkään pahoin, ettei paljon apua tule, jos sitä tarvitaan”, Tainio toteaa ja muistuttaa, että Ukraina on jäänyt pitkälti yksin samoin kuin Suomi talvisodassa.
Ison maailman tapahtumiin ei pysty yksi ihminen paljon vaikuttamaan, mutta lähimmäisten kanssa oleminen ja eläminen on jokaisen omalla vastuulla
Sodan kokeneena ja paljon nähneenä hänellä onkin toiveena, että ihmiset yrittäisivät elää rauhassa toistensa kanssa.
”Pois kadehtiminen ja riitely”, Milma Tainio neuvoo kaikkia ihmisiä itsenäisessä Suomessa vuonna 2025.
