Kevät etenee vauhdilla kesää kohti. Luonto on herännyt henkiin, mutta yhtä lailla elämme kuoleman keskellä. Kuolemasta kerrotaan jatkuvasti uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Pahimmillaan voi myös nähdä videoita tapaturmista. Nuoria lähetetään kuolemaan ympäri maailmaa erilaisissa sodissa ja konflikteissa, mutta mitä mieltä suomalainen nuori on kuolemasta?
Ikuisuusmedia haastatteli kolmea suomalaista nuorta kuolemasta ja siitä heräävistä tunteista.
Sofia, 23 – “Välillä ajatus kuolemasta on vapauttava”
Sofia on 23-vuotias nainen, joka opiskelee yliopistossa ja asuu Espoossa. Kuva: Arsi Tammela
Mitä ajatuksia kuolema herättää?
“Viime aikoina ajatukset kuolemasta ovat olleet hieman pelon sävyttämiä. Nuorempana ajatus tuntui kaukaiselta, mutta perheenjäsenten kuolemien myötä, sekä vanhempien ja isovanhempien ikääntyminen ovat konkretisoineet asiaa”, Sofia kertoo. Hän vastasi kysymykseen miltei heti, epäröimättä hetkeäkään.
Tämän jälkeen Sofia miettii hetken katsoen samalla kaukaisuuteen ja sanoo:
“Ennen kuolema ei pelottanut, koska ajattelin sen olevan vain niin, että suljen silmät ja se on siinä. Nykyään pelottaa myös oma kuolema, koska tuntuu, että elämä kestää vain hetken verran. Olen panostanut paljon moneen asiaan, mutta lopulta kuolema tekee sen järjettömäksi, se ahdistaa. Ajatukset kuolemasta tulevat yleensä iltaisin.”
Ajankulun kiihtyminen on varmasti monelle tuttu tunne. Ilmiölle on monta selitystä: Baylorin yliopiston julkaiseman tekstin mukaan vuodet tuntuvat lyhyemmiltä, koska niiden suhteellinen osuus pienenee. Scientific American -lehti kertoi viime vuonna, että uudet ja mieleenpainuvat tapahtumat tallentuvat aivoihin vahvemmin ja yksityiskohtaisemmin, jolloin niitä tarkastellessa ajanjakso tuntuu pidemmältä.
Usein nuori voi kuulla vanhuksen suusta sanat: “Vasta äsken minä olin sinun ikäisesi.” Moni tuskin osaa aavistaakaan sanojen painoa.
“Välillä ajatus kuolemasta on vapauttava. Stressaavissa tilanteissa ajatus omasta ja muiden kuolevaisuudesta helpottaa”, Sofia kertoo.
Hän myös pohtii kuoleman jälkeistä elämää:
“Samalla mietin, että olisi ahdistavaa, jos elämä vain jatkuisi loputtomiin, mutta samalla myös kuoleman jälkeinen tyhjyys pelottaa. Erosin kirkosta 18-vuotiaana. Silloin kun kuuluin kirkkoon, uskoin kuoleman jälkeiseen elämään. En enää usko kovin paljon, vaikka haluaisin uskoa”, Sofia sanoo.
Sofia oli osa ortodoksista kirkkoa, sillä hänen äitinsä on venäläinen ja isä ukrainalainen. Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä on laskenut Suomessa viime vuosina, joten on muitakin Sofian kaltaisia ihmisiä. Vuonna 2024 kirkosta erosi 1051 ihmistä.
Tämän jälkeen Sofian hautaustoiveista:
“En ole miettinyt hautaustoiveita tarkemmin, mutta olisi kiva olla hautuumaalla. Se on konkreettinen paikka, jossa sukulaiset ja muut voivat vierailla”, hän pohtii.
Haastattelun aikana kysyin häneltä myös kokemuksista kuoleman kanssa. Puhuimme Sofian edesmenneestä kissasta, joka kuoli 17-vuotiaana. Sofian mukaan kissan kuolema oli päätös lapsuudelleen. Eläin oli ollut perheessä siitä asti, kun Sofia oli 5-vuotias.
Tämän jälkeen aihe muuttuu entistä synkemmäksi:
“Äitini aviomies kuoli auto-onnettomuudessa Venäjällä. Minua jäi mietityttämään ja kaduttamaan viimeinen keskustelu hänen kanssaan. Puhuin kavereilleni asiasta ja heillä oli samanlaisia tunteita. Heidän kanssaan keskustelu helpotti”, Sofia paljastaa.
Hän kertoo selvinneensä lähipiirinsä avulla, vaikka välillä on ollut vaikeaa. Sofian äiti otti asian todella raskaasti ja ikävöi vieläkin miestään.
Pietu, 23 – “Ajatus kuolemasta motivoi minua ajoittain”
Pietu on 23-vuotias mies, joka asuu Vantaalla. Hän tekee töitä sähköasentajana. Kuva: Arsi Tammela
Aluksi kysyin Pietulta saman kysymyksen, kuin ensimmäisessäkin haastattelussa:
Mitä ajatuksia kuolema herättää?
“Olen uskovainen ja uskon kuoleman jälkeiseen elämään, mutta kuolema silti pelottaa. En haluaisi jättää taakse tätä maailmaa ja jättää kaikkea kesken”, Pietu sanoo. Samalla hän myös kertoo:
“Ajatus kuolemasta voi tulla yllättäen iltaisin, kun kaikki on mennyt hyvin. Tuntuu, että kun asiat menevät liiankin hyvin, on pakko keksiä jotain tuollaista.”
Tähän mennessä molemmat haastateltavat ovat kertoneet, että ajatukset kuolemasta tulevat herkemmin esiin iltaisin. Berkleyn yliopiston julkaiseman tutkimuksen mukaan univajeisen otsalohkon kyky hallita mantelitumakkeen reaktiivisuutta heikkenee, jolloin epäuhkaavat ärsykkeet voivat aiheuttaa voimakkaampia pelkoreaktioita.
Ihmiset voivat miettiä omaa vastuutaan liittyen kuolleisuuteensa. Lukuisat asiat voivat vaikuttaa elinajanodotteeseen, esimerkiksi tupakointi, jonka Pietu ottaa esille:
“Tupakoidessani mietin joskus, että lyhennänkö elämääni tällä. Ehkä ajattelen olevani liian nuori saadakseni siitä vielä vakavia seuraamuksia”, hän kertoo.
Yhdysvaltojen tautikeskuksen, eli CDC:n, mukaan tupakoijat elävät keskimäärin 10 vuotta vähemmän kuin tupakoimattomat ihmiset.
Miksi mahdollinen aikainen kuolema ei motivoi lopettamaan tupakointia?
“Ajatus kuolemasta motivoi minua ajoittain, mutta ei lopettamaan tupakoimista. Se motivoi minua petaamaan elämäni hyvin ja saamaan esimerkiksi parempaa palkkaa ja omakotitalon, asioita joita jättää jälkeen” , Pietu avaa näkemystään.
Lopuksi vielä kysyin hänen hautaustoiveistaan:
“Olisi hienoa, jos minut siunattaisiin haudan lepoon ja pääsisin kirkon hautausmaalle”, hän vastasi.
Otso, 18 – “Eniten minua pelottaa läheisten kuolema”
Otso on 18-vuotias nuori mies, joka opiskelee ja käy töissä. Hän asuu Espoossa. Kuva: Arsi Tammela
Mitä ajatuksia kuolema herättää?
Otso miettii asiaa, joten tarkennan kysymystäni:
Mietitkö kuolemaa laisinkaan?
“Silloin tällöin kuolemaa tulee mietittyä. Ei huonolla tavalla, ehkä enemmänkin toiveikkaasti. Itse asiassa kuolema ei yleensä tule mieleen, jos joku ei sitä erikseen ota puheenaiheeksi.”
Tämän jälkeen hän pohtii hetken ja jatkaa:
“Nuoruus vaikuttaa paljon asiaan. Kuulee usein, kuinka vanhukset ovat jo hyväksyneet täysin kuoleman. Itse koen olevani täysin vastakkaisessa tilanteessa; en vielä haluaisi hyväksyä asiaa.”
Oletko edes pohtinut, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
“En usko täysin mihinkään taivaaseen tai helvettiin. Haluaisin uskoa sieluun, joka ei katoaisi kuoleman jälkeen. Ajatukseni ovat toivon ja uskon sekoitusta”, Otso paljastaa.
Vaikka kuolema ei pelota Otsoa, hän alkaa puhua läheisistään:
“Eniten minua pelottaa läheisten kuolema. Se varmasti jättää jäljen ihmiseen”, hän sanoo.
Puhumme tämän jälkeen siitä, mikä siinä olisi pahinta; olisiko se katumukset ja tunteet siitä, ettet osoittanut tarpeeksi arvostusta. Tämän jälkeen Otso toteaa:
“Haluaisin tehdä enemmän selväksi läheisilleni, että arvostan heitä, mutta se ei ole niin arkinen asia.”
Hän toteaa, että kulttuurissamme arvoituksen osoittaminen ei tule niin helposti, koska se tuntuu niin suurelta asialta. Norstat-tutkimusyhtiö teki vuonna 2023 kyselytutkimuksen, johon 1000 suomalaista vastasi. 77% vastaajista kokivat, että suomalaiset ovat liian arkoja sanoakseen “minä rakastan sinua.”
Onko sinulla hautaustoiveita?
“En ole oikeastaan miettinyt paljon hautaustoiveitani. Hautausmaa kuulostaa hienolta, sillä se on ikään kuin yhteisö vainajien ja surijoidenkin kannalta”, Otso vastaa.
Koetko siis olevasi hengellinen tai uskonnollinen?
“Koen olevani uskonnollinen. En käy kirkossa tai rukoile usein, mutta uskon Jumalaan tai johonkin sen kaltaiseen. Joskus rukoillessani saatan mainita jumalan, mutta en täysin tarkoita mitään tiettyä jumalaa”, Otso kertoo.
Tällainen ihminen mielletään yleensä agnostikoksi, mutta on olemassa myös hollantilainen termi “ietsisti.” Sana tulee hollannin kielestä ja se tarkoittaa “jotain.” Ietsisti uskoo johonkin suurempaan voimaan. Vuonna 2019 suoritettua Gallup Ecclesiastica-kyselyn mukaan n. 22% prosenttia suomalaisista uskoo johonkin suurempaan voimaan. Nuorisobarometri vuodelta 2023 taas kertoo, että 22% vastaajista piti itseään uskonnollisena, kun taas 6% piti itseään ei-uskonnollisena, mutta hengellisenä.
Nuorten näkemyksiä kuolemasta muokkaavat omat kokemukset ja uskomukset. Kuolema ei kuulu nuorten arkeen, mutta sitä silti mietitään. Ajatukset vaihtelevat pelosta hyväksyntään ja uskosta epävarmuuteen. Haastattelut kertovat, että kuolema koskettaa myös nuoria. Ei päivittäin tai edes vuosittain, mutta silloin kun se osuu kohdalle se ei ole vain uutinen tai tilasto, vaan jotain henkilökohtaista.
