Maailman kaunein hautausmaa? Tätä mieltä on ainakin valokuvataiteilija Tiina Itkonen, joka on viettänyt valtavasti aikaa kolmen vuosikymmenen aikana maailman pohjoisimman alkuperäiskansan inughuitien keskuudessa Luoteis-Grönlannissa Qaanaaqin ja Savissivikin kylissä. Vuosia sitten Itkonen ikuisti tämän Qaanaaqin kylässä sijaitsevan hautausmaan mittavaan kuvakokoelmaansa. Kuva: Tiina Itkonen

Merten takaa | Valokuvataiteilija Tiina Itkonen on vuosikymmenten aikana todistanut jään kuolemaa Grönlannissa – Maailman kaunein hautausmaa on jäänyt ikuisesti mieleen

Arktisen meren rannalla Luoteis-Grönlannissa, maailman pohjoisimman alkuperäiskansan keskuudessa, suomalainen valokuvataiteilija Tiina Itkonen on seurannut kolmen vuosikymmenen ajan elämää luonnonvoimien ja jään ehdoilla. Qaanaaqin ja Savissivikin inughuit-yhteisöstä on tullut hänelle toinen koti. Paikka, jossa hautajaisiin kokoonnutaan sankoin joukoin ja haudalle lähdetään kivääri olalla jääkarhujen varalta. Itkosen kuvat tallentavat arjen sitkeyttä, metsästysmatkoja haurastuvalla merijäällä ja yhteisöä, jossa välimatkat mitataan helikopterilennoin. Samalla hänen kameransa on todistanut hitaasti etenevää muutosta: jään ohenemista metreistä puoleen ja kasvavaa epävarmuutta, joka varjostaa metsästäjien työtä. Kauneimmaksi näkemäkseen hautausmaaksi Itkonen kutsuu paikkaa, jossa arktinen hiljaisuus ja ilmastonmuutoksen todellisuus kohtaavat.
Jens Oja
IKUISUUSMEDIA

Se on kaunein hautausmaa, jonka valokuvataiteilija Tiina Itkonen on nähnyt, kokenut, kuvannut, elänyt.
Hautausmaa sijaitsee jäisen meren rannalla. Karua, mutta kaunista maisemaa hallitsevat loputtomalta näyttävä jäinen maailma, jäävuoret ja arktinen aurinko osan vuodesta. On hautausmaalla muistomerkkejäkin edesmenneistä muistuttamassa. Tietenkin.

HAUTAUSMAA on Qaanaaqissa. Luoteis-Grönlannissa. Kaukana kaikesta. Vai onko? Kaukainen se ei ole enää ainakaan helsinkiläiselle Itkoselle, sillä hän on viettänyt alueella inughuit-kansan keskuudessa valtavan määrän aikaa 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Itkonen ei ole kuvannut kuolemaa vaan elämää. ”Jään kuoleman” hän on kuitenkin vuosikymmenten aikana nähnyt ja todistanut. Siihen palataan lopuksi.

LUOTEIS-GRÖNLANNISTA ja ennen kaikkea alueen ihmisistä, inughuiteista, on tullut Itkoselle läheisiä. Ystäviä. Osa heistä on jo siirtynyt Grönlannin ajasta iäisyyteen. Inughuitit on maailman pohjoisin alkuperäiskansa ja heitä on yhteensä 800.
Itkonen on käynyt Luoteis-Grönlannissa kymmeniä kertoja. Hän on liikkunut niin koiravaljakoilla, helikoptereilla, rahtilaivoilla, pienkoneilla, purjeveneillä kuin kalastusveneilläkin.
Ensimmäisestä matkastaan Qaanaaqiin hän kertoo seuraavasti:
”Loppumatka lennettiin aina helikopterilla, jossa sillä kertaa mukana oli pariskunta. Nainen sanoi minulle: Älä säikähdä sitten, koska helikopterikentällä on paljon ihmisiä vastassa”, Itkonen kertoo Ikuisuusmedialle puhelinhaastattelussa.
”Heidän poikansa oli kuollut ja pariskunta oli menossa hautajaisiin. Qaanaaqissa asuu noin 600 ihmistä. Helikopterikentällä oli paljon itkeviä ihmisiä. Oli aivan sumuista. Sitten sumun keskeltä kentällä kuului vain ihmisten itkua, muuten oli hiljaista”, Itkonen kuvailee saapumistaan ensimmäistä kertaa kaukaista kaukaisempaan maailmankolkkaan.

SEURAAVANA päivänä sumu oli hälvennyt ja Itkonen näki jotain ennennäkemättömän kaunista.
”Katsoin ikkunasta ulos ja näin yhden kauneimmista maisemista, jonka olen ikinä nähnyt. Merellä oli jäävuoria, kaukana suuri saari. Oli todella hieno hetki”, Itkonen kuvailee.
Itkonen on opiskellut valokuvausta taidekorkeakouluissa Helsingissä ja Turussa. Lopputyönsä molempiin hän on tehnyt Grönlannista. Parhaillaan Itkosen Anori – Pohjoinen tuuli -näyttely on Kuopiossa VB-valokuvakeskuksessa. Näyttelyssä on kuvia Grönlannista 1990-luvun lopulta lähtien.

SAVISSIVIKIN kylään on 1,5 tunnin helikopterimatka Qaanaaqista, joka sijaitsee 1000 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen. Paikka on siis syrjäinen ja kaukana kaikesta jopa Grönlannin mittapuulla. Lähimpään toiseen asuttuun yhteisöön voi olla satoja kilometrejä.
Kun yhteisön jäsen kuolee, kaikki osallistuvat haudan kaivamiseen vainajalle. Yleensä hautausmaat ovat kävelymatkan päässä vainajien kodeista. Itkonen kertoo, että hautausmaalle lähtiessä on otettava ase mukaan, sillä ei ole mitenkään poikkeuksellista, että jääkarhut ovat saalistusretkillään samanaikaisesti samoilla alueilla.
”Niihin paikkoihin en ole itse uskaltanut yksin mennä”, Itkonen kertoo.
Aselupia ei alueella tarvita. Itkonen on kuitenkin opetellut kiväärin käsittelyä.
Kolmenkymmenen vuoden aikana kymmenillä matkoillaan Itkonen on muutenkin perehtynyt grönlantilaisten elämäntapaan ja ihmisiin perusteellisesti.

SAVISSIVIKISSA eletään täysin säiden armoilla. Sieltä ja sinne lähteminen vaativat helikopterikyytiä aina. Voi kulua viikkoja ennen kuin helikopterilla pääsee ilmaan.
Osa yhteisön naisista synnyttää kotonaan, eivätkä he halua lähteä yli tuhannen kilometrin päähän kuukauden, kahden ajaksi synnytysreissulle.
”Ihmiset ovat tottuneet siihen, että sairaanhoitoa ei ole sairastuessa välittömästi saatavilla.”
Hoitotakuu on siis jokseenkin väljä käsite. Yhteisön saatavilla on vain yksi lääkäri.

Grönlanti. ©Tiina Itkonen


ITKONEN seuraa Grönlannin ”kotiseutunsa” ihmisiä ja elämää Facebookissa. Valtavien etäisyyksien alueella sosiaalinen media on tärkeä tapa pitää yhteyttä läheisiin ja tuttaviin. Sosiaalisen median mahdolliset myönteiset puolet tulevat esiin ainakin siellä.
Itkosella on seuraava matka Luoteis-Grönlantiin suunnitteilla. Tällä hetkellä Itkonen seuraa suurella jännityksellä, malttaako esimerkiksi Qaanaaqin kylänvanhin, metsästäjä ja jumalanpalveluksia pitävä Qaerngaaq-niminen ikämies pysyä poissa mursun-ja valaanpyyntimatkoilta.
”Jään kuolema” nimittäin vainoaa nykyisin niin Qaerngaaqia kuin nuorempiakin metsästäjiä. Ilmaston lämpenemisen seurauksena jää on ohentunut parista metristä noin puoleen metriin. Jokainen metsästysmatka voi olla viimeinen. Kuviinsa Itkonen on onnekseen Qaernaaqin ennättänyt ikuistaa. Ja hänen edesmenneen vaimonsa Therisien.

FAKTA TIINA ITKONEN
* Syntynyt: 1968, Helsinki
* Ammatti: valokuvataiteilija
* Tunnetaan: Kuvannut Grönlantia 30 vuoden ajan
* Koulutus: Turun taideakatemia (1995), Taideteollinen korkeakoulu (2002)
Palkinnot: Valokuvataiteen valtionpalkinto (2019), Hasselblad Masters (2023)
* Asuin- ja työskentelypaikka: Helsinki
NÄYTTELYT:
Anori – Pohjoinen tuuli, VB-valokuvakeskus, Kuopio 3.5.2026 saakka
Deserts, Muséum national d’histoire naturelle, Pariisi, 19.4.2026 saakka
Vanishing Landscapes, Kong Gallery, Soul, 6–29.3.2026
Château de Vogüe, Ardèche, 3.7.–1.11.2026

Jaa uutinen:

Luitko jo nämä?

Tilaa uutiskirje - Pääset heti parhaiden artikkelien pariin!

Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi niin saat kaksi kertaa kuukaudessa Ikuisuusmedian uutiskirjeen ja varmistat, etteivät kiinnostavat artikkelit jää huomaamatta. Uutiskirje on maksuton eikä se velvoita mihinkään.

Please wait...

Kiitos tilaamisesta! Alat nyt saada uutiskirjeemme sähköpostiisi kaksi kertaa kuukaudessa.