Hilja Dagmar Stenius syntyi 22.3. 1884 tullivartija Johan Steniuksen ja hänen vaimonsa Amalia Albertinan (o.s.Stenberg) perheen yhdeksäntenä lapsena. Hiljan jälkeen perheeseen syntyi vielä kolme lasta. Aikuisiksi lapsista varttui seitsemän.
Perhe eli Salmin Manssilan kylässä, jossa perheen isä työskenteli Grosnoin tulliaseman hoitajana. Perhe oli luterilainen, mutta ekumeeninen eli toisinuskovia kunnioittava. Manssilassa valtaosa väestöstä oli ortodokseja ja ortodoksisessa kirkkokuorossa lauloi myös Hilja Stenius.
Vilkas Hilja joutui lapsena onnettomuuteen, joka jätti jälkensä hänen liikkumiseensa koko elämän ajaksi. Tyttösenä hän loukkaantui, selkä vioittui ja kääntyi kyttyrään. Hän ei antanut sen vaivata, vaan teki kunniakkaan ja esimerkillisen elämäntyön.
Hilja opiskeli diakonissaksi, mutta kesken koulutuksen hänelle selvisi, ettei ala ollut hänelle se oikea. Hilja vaihtoi kiertokoulunopettajaseminaariin ja sen jälkeen Suistamon alakoulunopettajaseminaariin, josta hän sai alakoulunopettajan kelpoisuuden. Valmistuttuaan Hilja oli kolme vuotta alakoulun opettajana Soanlahden Koukkuhongan koulussa, mutta palasi sitten kotikyläänsä Manssilaan.
Hilja Dagmar Steniuksesta kasvoi aikaa myöten Manssilan kylän henkinen voimahahmo. Palattuaan kotikylään Hilja piti siellä pienten lasten koulua erillisen senaatin myöntämän määrärahan turvin, sillä kylään alun perin vuonna 1894 perustetussa kansakoulussa oli vain yläkoulu. Hilja toimi vuodesta 1907 muutaman vuoden Manssilan koulun käsitöiden opettajana, sitten apuopettajana. Alakoulu perustettiin vuonna 1921, ja Hilja toimi alakoulun sekä myös yläkoulun opettajana useita vuosia aina 1935 kevääseen asti. Yhteensä opettajan uraa Manssilassa kesti siis lähes kolmekymmentä vuotta. Opettajana Hilja Stenius oli ankara mutta oikeamielinen eikä pelännyt ripittää entisiä oppilaitakaan, joskus jo aikamiehiä, kun tarve vaati. Ojennuksen jälkeen opettaja meni seuraavana päivänä taloon kahville ja kaikki oli taas hyvin.
Muutkin Hiljan toimet Manssilassa olivat koko kylää hyödyttäviä. Yksi hänen vuosikymmeniä kestänyt työnsä oli Manssilan postiaseman hoitaminen. Hilja otti tehtävän vastaan vuoden 1916 alussa ja hoiti sitä yli 20 vuotta aina talvisodan evakkoonlähtöön saakka.
Manssilan nuorisoseura Rajakivi ry oli Hiljan silmäterä. Rajakivi ry perustettiin jo 1905, ja omaa taloa sille alettiin rakentaa 1925. Hilja toimi Rajakiven rahastonhoitajana sekä myöhemmin puheenjohtajana seuran oman talon valmistumisesta alkaen, vuodesta 1926. Sen rakentamiseen tarvittiin suuri laina, jota Hilja oli yhtenä takaamassa. Myöhemmin Hilja vaikutti asemassaan myös Rajakiven muiden toimihenkilöiden valintaan. Opettajana hän tunsi kylän nuoret hyvin.
Muiden töidensä ohella Hilja toimi äitinä pikkusiskonsa Sievä Albertina Ohvon kolmelle lapselle. Siskon mies Arvid Ohvo menehtyi nuorimman lapsen ollessa puolivuotias 1913 ja vaimo Siviä muutamaa vuotta myöhemmin espanjankuumeeseen. Kolme pientä lasta jäi tällöin täysorvoiksi. Leo (*1910), Veikko (*1913) ja Sylvia (*1913) Ohvo viettivät lapsuutensa tätinsä Hiljan hoivissa Manssilassa.
Kypsässä iässä Hilja löysi puolison ja perusti 1931 perheen muurari Karl Hellstenin kanssa. Perheonnea kesti aina Karl Hellstenin kuolemaan asti vuonna 1943.
Sodan jälkeen Hilja Hellsten muutti Lohjalle, osti sieltä talon, jossa asui leskeksi jääneen sisarensa Elmi Silvennoisen kanssa. Sisaren kuoltua ja kasvattitytär Sylvian jäätyä leskeksi neljän lapsensa kanssa, Hilja muutti Helsinkiin tämän perheen tueksi aina lasten aikuistumiseen saakka. Elämänsä loppuvuosiksi Hilja-täti muutti sisarensa Ilma Kontturin hoiviin Joensuuhun 1960-luvulla. Siellä hän kuoli 29. lokakuuta 1963 ja on haudattu kaupungin kirkkomaahan.
Metropoliitta Panteleimon
Kirjoittaja on Hilja Hellstenin veljen pojanpoika
Hilja Dagmar Stenius rodivui 22. kevätkuudu 1884 tullivirguniekan Johan Steniusan da hänen mučoin Amalia Albertinan (omua suguu myöte Stenberg) yheksändenny lapsennu. Hiljan jälgeh pereheh rodivui vie kolme lastu. Aiguhizikse heis kazvoi seiččie.
Pereh eli Salmin Manšilan hierus, kus tuatto ruadoi Grošnoin tulliazeman hoidajannu. Pereh oli luteransoi vai ekumenine da kunnivoičči toizenuskozii. Manšilan eläjis suurin vuitti oli pravoslaunoidu da pravoslaunois kirikköhoras pajatti tožo Hilja Stenius.
Eložu Hilja puutui lapsennu ozattomuoh, kudai jätti jällen hänen liikkumizeh kogo ijäkse. Tyttözenny häi satatti omassah sellän, kudamah rodih gurbu. Häi yksikai ei andanuh sen vaivata, vai luadi kunnivoitettavan da ezimerkillizen eloksenruavon.
Hilja opastui diakonissakse vai huomai kesken opastundua, ku se ei olluhgi hänen oma ala. Häi vaihtoi kierdoškolan opastajan seminuarah da sen jälles Suistamon alaškolan opastajan seminuarah, kus sai alaškolan opastajan pädevyön. Seminuaran loppiettuu Hilja ruadoi kolme vuottu opastajannu Soanlahten Koukkuhongan školas, ga sen jälgeh häi meni järilleh kodihieruh Manšilah.
Hilja Dagmar Steniusas kazvoi aigua myöte Manšilan hierun hengine moločču. Omah kodihieruh järilleh tulduu Hilja pidi sie pikkarazien lapsien školua erilližen senuatan myönnetyn miärydengan vuoh, sendäh ku hierus oli sih aigah vai 1894 perustettu yläškola. Vuvves 1907 algajen Hilja opasti Manšilan školas käziruadoloi sen-tämän vuvven da oli sen jälles abuopastajannu. Konzu Manšilan školah perustettih alaškola, Hilja ruadoi alakluasoin da tožo yläkluasoin opastajannu mondu vuottu kai vuvven 1935 keviässäh. Kaikkiedah häi ruadoi opastajannu läs kolmiekymmendy vuottu. Opastajannu Hilja Stenius oli srougoi vai samah aigah oigeimieline eigo ni varannuh čakata opastujii, oldahes jo hos ruavahat mužikat, konzu pidi. Čakandan jälles opastai tuliennu päivänny meni taloh koufeil da kai oli sen jälles tuas hyvin.
Muutgi Hiljan ruavot roittih kogo hierun hyväkse. Manšilan poštuazemua häi hoidi vuozikymmenii. Hilja algai ruavon vuonnu 1916 da jatkoi sidä evakuatsieh sah.
Manšilan nuorižoseuru Rajakivi ry oli Hiljan silmyterä. Seuru perustettih jo vuonnu 1905 da sille allettih rakendua omua taloidu vuonnu 1925. Hilja ruadoi denganhoidajannu (da myöhembäh paginanvedäjänny) seuran oman taloin valmistundas algajen, vuvves 1926. Taloin srojindah niškoi pidi ottua suuri laihin, da Hilja oli yhtenny taguajannu. Myöhembäh Hilja omassah azeman periä vaikutti Rajakiven toiziengi ruadajien valličendah. Opastajannu häi tiezi hyvin hierun nuoret.
Toizien ruadoloin ližäkse Hiljas rodih muamo hänen sizären Sievä Albertina Ohvon kolmel lapsel. Sizären mužikku Arvid Ohvo kuoli vuonnu 1913, konzu nuorimal lapsel oli igiä vaiku puoli vuottu, da hänen mučoi Sievä kuoli vai se-tämä vuozi sen jälles ispanskoil gripal. Kolme piendy lastu jiädih silloi armoittomikse. Lapset Leo (*1910), Veikko (*1913) da Sylvia (*1913) Ohvo oldih kogo lapsusaijan t’outan Hiljan kačottavinnu Manšilas.
Jo vahnembannu Hilja meni miehele päččiniekale Karl Hellstenale da perehtyi vuonnu 1931. Perehozua kesti aiven mužikan kuolendah sah vuodeh 1943.
Voinan jälles Hilja Hellsten muutti Lohjal da osti sie oman koin, kudamas eli yhtes leskekse tožo jiännyön sizären Elmi Silvennozen ker. Konzu sizär kuoli da kazvattitytär Sylvia oli jiännyh leskekse nellän lapsen ker, Hilja muutti Helsingih da oli perehen tuvennu, kuni Sylvian lapset ei roittu aiguhiziksi. Jälgimäzet elaiguvuvvet kuluttih Jovensuus, kunne Hilja muutti toizen sizären Ilma Kontturin luokse. Jovensuus Hilja siirdyi tuonilmazih 29. ligakuudu 1963 da händy pandih muah linnan kalmoimual.
Kirjuttai Metropoliittu Panteleimon, Hilja Hellstenan vellen poijan poigu
