Pasi Tarvainen kuoli 60-vuotiaana vaikeaan sairauteensa loppiaisena 6.1.2025 Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa. Pasi oli paljasjalkainen kokkolalainen, vaikka kävikin syntymässä Kalajoella 1.7.1964.
Pasi eli lapsuutensa Kirkkolehdon lähiössä 1960- ja 1970-luvuilla. Kirkkolehto oli tuolloin erittäin lapsirikas paikka kasvaa, koko ajan tapahtui ja ajan mukaan kaikki lapset olivat aina ulkona. Leikittiin, pelattiin, tapeltiin ja aineksia olisi vaikka kirjaan. Niin tosin joka paikassa muuallakin tuolloin.
Kansakoulun neljä ensimmäistä vuotta hän opiskeli Isokylän kunnia-arvoisessa punatiili-kansakoulussa. 1970-luvun alkupuolella hän meni Veikko Rantasen valmentaman Kaarlelan Kunnon jalkapalloharjoituksiin. Kipinä ja rakkaus lajia kohtaan syntyi tuolloin ja se soihtu paloi hänen elämänsä loppuun saakka. Koulut jatkuivat sitten Länsipuiston Oppikoulun (se oli silloin sen niminen) kautta Kokkolan Kauppaoppilaitokseen, josta Pasi valmistui merkonomiksi.
Jalkapalloura oli samaan aikaan jo edennyt KPV:n edustusjoukkueeseen. Niinpä, kun hän astui 1984 armeijan harmaisiin Vaasassa kotiutus tapahtui sitten KPV-suhteide antamalla lainavalolla Kokkolan Asekoulussa toimistoaliupseerina, vieläpä hyvin palvelleen kersantin jämät kaulassa. Eipä ole monikaan muuten Kokkolassa kävellyt siviiliin viime vuosikymmeninä Suomen Raskaasta kilometrin matkan kotiinsa kassi kädessään.
Pasi tuli samalla täyspäiväisesti töihin isänsä Onni Tarvaisen Pikalähetys Ky:n kodinkoneliikkeeseen. Aika harva kaupunkilainen tietää, että Onni aloitti liiketoimintansa myymällä 1960-luvun alussa naistenvaatteita postimyynnillä, joten siitä nimi. Sitten tuli monta viikkoa kestänyt Postin lakko ja Onnilta loppuivat pelimerkit. Hän ryhtyi myymään kodinkoneita ovelta ovelle ja jo aiemmin rekisteröity nimi jäi käyttöön muuttuen sitten myöhemmin.
Tässä ammatissa Pasista kehittyi vuosien saatossa alansa huippuosaaja. Hän todella tunsi tuotteensa, joita myi ja hallitsi laajasti koko alan spektrin.
Jalkapallo pysyi tiukasti mukana koko ajan. Pasin debyytti mestaruusarjassa (nyk. Veikkausliiga) KPV:n riveissä tapahtui vuonna 1983. Pasi vaihdettiin pelin parille viimeiselle minuutille kentälle ja kulmatilanteessa hän sitten pitkänä kaverina nuppasi maalin. Ainakin silloin se oli nopein maali, jonka tulokas oli Mestaruussarjassa tehnyt. Pasi oli silloin Ilta-Sanomien noteeraama kierroksen pelaaja.
Pasi pelasi isokokoisena rotevana kaverina puolustuksessa topparin paikkaa ja sai aina pideltäväksi mm. HJK:n kolossin Jallu Rantasen. Kuulemma kyynärpäässä pesi. Iloisesti. Tilastojen mukaan Pasin pelikausi KPV:ssä käsitti 191 edustusjoukkueen ottelua vuosina 1983-1993. Joukkueen kapteenina hän toimi 1989-1991. Pasi tunnettiin vahvasta pääpelaamisestaan sekä hyvästä pelinlukutaidostaan.
Itse ehdin ehkä liian vähän seuraamaan Pasin jalkapallouraa omilta kiireiltäni, mutta yksi tapaus muistuu mieleeni. Olin Keskuskentällä katsomassa KPV:n matsia. Pasin pää aukesi, verta tuli paljon, joten menin ostamaan makkaraa katsomon taakse. Pasin peli oli siinä, ajattelin. Sitten valtava yleisön riemu. Joukkueen lääkäri Hajo Weitz oli paikannut Pasin ja tämä nuppasi maalin. Ja minä en nähnyt. Tämän episodin jälkeen Pasia ei paljoa näkynyt meidän bändiemme keikoilla.
Veteraanivuodet Pasi jatkoi NO Starsin riveissä ikämiessarjoissa voittaen Suomen mestaruuksia ja useita mitalisijoja.
Pasi oli myös musikaalinen ja usein vaikkapa J. Karjalaisen ”Sankarit” raikui joukkueiden illanvietoissa juuri Pasin akustisen kitaran säestyksellä.
Pitkän kodinkoneuran myös yrittäjänä tehtyään Pasi siirtyi kiinteistövälittäjäksi. Pasi suoritti sittemmin sekä LKV-että isännöintitutkinnon. Temppu, joka monelta pitkäänkin alalla toimineelta on jäänyt vain yritykseksi.
Tämä kuvaa hyvin Pasin luonnetta. Kun tehdään, niin syvennnytään ja tehdään huolella. Viimeiset työvuotensa hän teki Kodinkoneketju Powerissa pidettynä työtoverina. Luonteeltaan Pasi oli rauhallinen, harkitseva, jalat maassa kulkeva mies. Siisti ja huoliteltu. Hänen huumorinsa oli terävää, hiukan englantilaistyyppistä kuivaa ja hyvää.
Muistan, kun hän kertoi esimerkiksi ikänsä Roomaa kannattaneesta futisfanista, joka vanhana miehenä juuri ennen lähtöään vaihtoi Napolin väreihin. Kaikki olivat että miksi? Selitys oli se, että kun hän kuolee, on Napolin kannattajia yksi vähemmän.
Pasin sairaus oli ALS, jota hän ei peitellyt. Järkyttävä diagnoosi tuli tammikuussa 2022. Kesällä 2024 NO Stars-pelikaverit veivät Pasin kera vaimon Cafe Randomiin, ja paikalle saapui peräti 22 joukkuetoveria.
Tilaisuus oli tunteikas moneen suuntaan. Kuuselan Pekka mm. hauskuutti yleisöä kertomalla, kuinka hän palasi Ruotsin ammattilaiskentiltä KPV:n riveihin. Hän oli toki kuullut Pasista, muttei tuntenut. Ensimmäinen kulmatilanne harjoitusottelussa ja hänet oli niitattu maahan. Tarvittaessa hyvinkin lyhytpinnainen Pekka vieterinä pystyyn ja kysymään: Kuka tämän uskalsi tehdä! Näin hän sai Pasiin ensikosketuksensa.
Kun itse vierailin Pasin luona loppuvuodesta 2024, tulin jutustelun ohessa maininneeksi huonon verenkierron sormissani. Pasi kykeni tuolloin sairasvuoteestaan kommunikoimaan ainoastaan silmillään monitoriin, joka sitten käänsi silmilläkirjoitukset puheeksi. Pasin silmät hymyilivät ilkikurisesti. Hän oli tehnyt diagnoosin tilastani.
Robottiäänen tuomio oli jyrkkä ”ALS!” Sille ei voinut kuin nauraa vakavasta tilanteesta huolimatta.
Pasin lähipiirin muodostivat vaimo Tanja, joka voimiaan säästelemättä hoiti Pasia ensiluokkaisesti loppuun saakka sekä lapset, veljet perheineen ja Eeva-äiti.
Pasin elämänhalu säilyi loppuun saakka. Hän viestitti. ”Minä olen terve mies sairaassa ruumissa!”
Esa Tarvainen
Kirjoittaja on Pasi Tarvaisen veli
