Sodan kauheudet elävät Ukrainassa. Eivätkä ne lymyile vain juoksuhaudoissa ja piiloissa kaukana rintamalta.
Puolustussotaa käyvässä maassa kuoleman uhkaa ei voi kukaan sivuuttaa. Rauhallinen hetki voi rikkoutua silmänräpäyksessä.
Vastapäätä istuu tutun näköinen, nelikymppinen mies. Kasvot ovat monelle tuttuja uutislähetyksistä. Tapaan ja haastattelen häntä ensimmäistä kertaa. Hän tekee työtään Ukrainassa, joten täytyy heti kysyä mieltä askarruttava kysymys:
Onko kuoleman uhka ollut lähelläsi?
”Sitä on vaikea arvioida, miten lähellä kuolema oikeasti on ollut. Pari kertaa on räjähdellyt aika lähellä, muutaman sadan metrin päässä, mutta en ole niissä tilanteissa ajatellut kuoleman olevan lähellä”, vastaa Ylen Ukrainan-toimittaja ja kirjailija Maxim Fedorov.
Hän lisää, että nuo räjähdysten repimät hetket ovat olleet tärkeitä uutistilanteita.
”Toimittajan työrooli on kytkeytynyt ensimmäisenä päälle”, Fedorov myöntää.
Tunnetko sitten kuolemanpelkoa?
Maxim huokaisee syvään ja miettii hetken ennen vastaustaan.
”On kahdenlaista pelkoa. On välitön pelko, joka syntyy ärsykkeestä tai välittömästä uhasta. Sitten on yleinen, takaraivossa oleva pelko, joka on mielestäni hallittavissa ja josta pystyy pääsemään eroon. Olen siitä kyllä päässyt eroon. Vaistomaista pelon vastustamista voi tietysti myös treenata”, Fedorov kertoo.
MAXIM FEDOROV palaa lähiaikoina jälleen Ukrainaan. Näillä näkymin hänen toimittajantyönsä jatkuu kesän läpi. Kirjailijakiertue odottaa myöhemmin, kun hän esittelee laajasti uusinta kirjaansa Sodan näyttämöt.
Fedorov on ollut Ylen Ukrainan-toimittaja kolmatta vuotta. Hän kertoo, ettei työn tekeminen sodan keskellä ole vaikuttanut häneen merkittävästi:
”Se on korostanut henkilökohtaisesti joitakin piirteitä, kuten positiivisuutta ja iloisuutta. Ammatillisessa tekemisessä taas rauhallisuutta, tasapainoisuutta ja vakavuutta”, puntaroi venäläisiä, ukrainalaisia ja moldovalaisia sukujuuria omaava Fedorov.
Ukrainaan lähteminen oli hänelle ammatillisesti tärkeä harppaus sekä journalistina että kirjailijana.
Lähtöön liittyi yllätyksellisyyttä.
”Esitin, että lähden Ukrainaan sodan jälkeen. Seuraavana päivänä sainkin ehdotuksen, että voisin lähteä heti. Harvempi varmasti uskoi siihen aikaan, että sota kestäisi näin pitkään.”
”Olin yllättynyt, kuinka hyvin Ukrainassa tiedostetaan, että Suomella oli samanlainen taistelu pahaa itää vastaan. Jotkut ukrainalaiset tietävät myös, että ukrainalaisia kaatui talvisodassa ja että heidät oli pakotettu puna-armeijaan”, Fedorov kertoo.
Aluksi Fedorov lähti Ukrainaan vain lyhyeksi ajaksi, koska hyppy tuntemattomaan oli suuri. Kukaan ei osannut aavistaa, miten tilanne kehittyisi. Oli kuitenkin selvää, että Ukrainaa ja sen tapahtumia seurattaisiin Suomessakin tiiviisti. Sodan loputtua alkaisi jälleenrakennus, ja maa oli jo noussut tärkeäksi kansainväliseksi toimijaksi.
Miltä sinusta tuntuu käsitellä pelkoa ja kuolemaa?
”Pystyn aika tyynesti käsittelemään niitä. Toimittajan työ on valmentanut ja rakentanut sellaisen suojakuoren. Osaan ehkä etääntyä niistä aiheista, etteivät ne pääse vaikuttamaan henkiseen hyvinvointiini”, Fedorov kertoo.
”Olen huomannut, että kohdatessani ihmisiä, jotka ovat kokeneet surun ja menetyksen, heitä auttaa, jos minä pysyn tyynenä ja myötätuntoisena.”
Maxim Fedorovin läheiset ovat suhtautuneet yllättävänkin rauhallisesti hänen oloonsa Ukrainassa. Kaikki ymmärtävät syyt miksi hän halusi lähteä sotaa käyvään maahan. Kuva: Jens Oja
UUDELLA kirjalla ja sen tekemisellä on ollut oma paikkansa.
”En varsinaisesti tarvitse terapiaa, mutta kirja oli minulle eräänlainen terapiamuoto. Kirjassa on tarinoita hetkestä ja menneisyydestä, joita en pysty kertomaan Ylen formaateissa. Niissä on kuitenkin tietyt raamit, ja kirjassa pystyin rakentamaan kerrontaa eri tavalla”, Fedorov sanoo.
Hän kiertää syksyllä Suomea laajasti.
”Minulla on syksyllä kiertue 50 paikkakunnalla. Lappiin teen kolme matkaa. Käyn Pohjois-Pohjanmaalla, etenkin Kuusamon seudulla, ja sitten on Kainuun kierros. Kierrän Varsinais-Suomea, Satakuntaa ja Pohjois-Savoa. Vähän myös Uudellamaalla, mutta ne ovat helppoja keikkoja”, Suomessa ollessaan Helsingissä asuva Fedorov luettelee.
Hän toivoo rauhaa Ukrainaan, mutta muistuttaa, että todellisuus on otettava huomioon.
”Ei tule rauhaa eikä varsinkaan kestävää rauhaa, jos Ukraina siihen pakotetaan.”
”Sanoisin, että toivosta on menty epätoivoon. Ukrainassa oli kaksi ja puoli vuotta sitten toivoa nopeasta voitosta. Nyt voitosta ei enää juuri puhuta, vaan siitä, että rauhan täytyy olla oikeudenmukainen”, Fedorov kuvailee ukrainalaisten tuntoja.
Maxim Fedorov kertoi Ukrainasta ja esitteli kirjojaan Kokkolassa. Kuva: Jens Oja
