Jokaisen poliitikon pitäisi käydä täällä. Jokaisen valtakunnan asioista päättävän tai hyvinvointialueen asioista päättävän tulisi tulla paikan päälle ja tutustua millaisilla resursseilla saattohoitoa tehdään. Mitä me teemme ja kohdata saattohoidossa olevia. Heidän pitäisi nähdä omin silmin, kuinka tärkeää on järjestää hyvä saattohoito. Päättäjien pitää ymmärtää saattohoidossa olevaa kuolevaa, suruun valmistautuvia läheisiä ja omaisia. Ilman tuota ymmärrystä ja kokemusta saattohoidossa resurssit eivät tule riittämään. Tarvitaan rahaa. Paikat osastolla ovat täynnä, ei ole tarpeeksi hoitavia käsiä eikä tulevaisuus tule olemaan helpompi. Päinvastoin. Kuinka meille käy kymmenen vuoden kuluttua, jos nyt olemme tällaisessa tilanteessa?
Nuo sanat koskettivat minua syvältä, ja ne tulivat ihmiseltä joka tuntee saattohoidon kaikki puolet. Kävin saattohoitoon liittyvää keskustelua erään hyvinvointialueen palliatiivisesta hoidosta vastaavan kokeneen lääkärin kanssa. Hänellä on vuosikymmenien kokemus saattohoidosta ja hän tekee työtään täydellä sydämellä.
KOKENUT lääkäri sanoi ymmärtävänsä kyllä hyvinvointialueiden tiukan talouden ja betonoidut reunaehdot. Hän joutuu itse miettimään jokaisena työpäivänä, kuinka hän järjestää jokaiselle tarvitsevalle mahdollisimman lempeän ja ihmistä kunnioittavan saattohoidon. Osan saattohoito tapahtuu kotona ja osa odottaa kuolemaa osastolla.
Hän vaatii päättäjiltä sellaisia päätöksiä, joissa saattohoidon asema on ansaitsemallaan paikalla. Saattohoito vaatii päätöksiä. Suomalaiselta yhteiskunnalta.
Poliitiikoilta löytyy varmasti myötätuntoa. Pelkällä myötätunnolla ei kuitenkaan pystytä saattamaan ihmistä kohti kuolemaa. Arvokkaasti ja kuolevaa kuunnellen. Ihmismäisesti.
OMAN äidin kuolema tapahtui saattohoidossa. Äitini sai hyvää hoitoa osastolla ja häntä kuunneltiin. Me omaiset saimme myös tietoa, apua ja kuoleman lopulta tultua myös lohtua äitiä hoitaneilta ihmisiltä. He ansaitsevat suurten kiitoksen.
Kun käy katsomassa saattohoidossa olevaa läheistään palliatiivisella osastolla ainakin kerran päivässä yli kuukauden, niin näkee paljon sellaista joka avaa silmät. Näkee erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, potilaiksi muuttuneita. On vanhoja elämää nähneitä, nuoria vasta elämän polkua aloittaneita. He kaikki ovat saattohoidossa. Näkee lääkäreitä, hoitajia ja laitoshuoltajia.
Näkee tyhjeneviä sänkyjä ja jälleen uusia kasvoja. Tuntemattomia ja tuttuja. Näkee surua, tuskaa ja kiirettä. Näkee huolenpitoa, hellyyttä ja kuoleman kohtaamista.
PÄÄTTÄJÄT, käykää katsomassa, kuinka saattohoitoa järjestetään. Kysykää ja nähkää. Tehkää päätöksiä, joiden takana on näkemystä ja vankat perustelut.
Me muut huolehtikaamme, että saattohoidon tärkeys ei unohdu. Suomi-nimisen yhteiskunnan on huolehdittava kaikissa olosuhteissa ja taloustilanteissa arvokkaasti saattohoidossa olevista.
Yhteiskunnan perustan lujuus näkyy siinä, kuinka kohtelemme kuolevia kanssaihmisiä. Mitä meille jää, jos suljemme silmät? Unohdamme heidät?
Kirjoittaja on Ikuisuusmedian päätoimittaja.