Venäläinen poliitikko ja aktivisti Aleksei Navalnyi kuoli 16. helmikuuta 2024 siperialaisessa vankilassa. Navalnyi oli tuomittu käytännössä mielipiteidensä vuoksi vuosikymmeniksi vankilaan. Sulkeminen kaukaisuuteen ei riittänyt Venäjän itsevaltaiselle johdolle.
Tekaistut syytteet ja eristäminen eivät olleet hiljentäneet oppositiopoliitikkoa. Navalnyi kuoli autoritaarisen hallinnon käsissä, epämääräisissä oloissa 47-vuotiaana maansa tunnetuimpana toisinajattelijana.
Monet muistavat hänet mediasta, mies vangittuna ristikoiden taakse. Mies laihtui, heikkeni lähes silmissä, mutta ääni edelleen kuului.
”NAVALNYIN julkisuuteen nousu, maineensa, suosionsa ja merkityksensä osuu murroskohtaan. Navalnyi oli uuden Venäjän poliittisen sukupolven kirkkain edustaja”, arvioi Ulkopoliittisen Instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila kuolleen venäläispoliitikon merkitystä.
Navalnyin astuminen politiikan parrasvaloihin osui samaan aikaan, kun neuvostoliittolaiset poliitikot ja vallanpitäjät vääjämättä väistyivät. Hän ei enää kiinnittynyt neuvostoajan perintöön.
”Hän katsoi poliittista prosessia enemmän jalat maassa, poliittisten ongelmien ja käytännöllisempien tavoitteiden kautta verrattuna taas vanhempiin liberaaleihin”, Lassila toteaa.
Lassila on seurannut ja tutkinut laajasti Venäjän sisäpolitiikkaa. Hän tietää, että Navalnyi oli ensimmäinen modernin ajan venäläinen poliitikko, joka toi julkisen politiikan Venäjälle.
”Politiikan, jossa huomioidaan kansalaisten odotukset. Ei ainoastaan tuijoteta, että edustetaan tietynlaista näkökulmaa eikä välitetä kansasta.”
Navalnyi toi poliittisen populistisen toimintatavan, joka on välttämätön edellytys aidommalle demokratialiikehdinnälle. Hänet tullaan myös muistamaan Venäjällä poliitikkona joka maksimaalisesti hyödynsi internetin.
”Hän oli Venäjän historian merkittävin poliittinen vapaustaistelija. Maailmanlaajuisestikin hänet tullaan muistamaan poliittisten aktivistien kirkkaimpaan kärkeen kuuluvana”, Lassila kommentoi.
VENÄJÄN vallanpitäjille Navalnyi oli piikki lihassa. Terävä ja kivulias.
Navalnyi toi ja kykeni juurruttumaan normaalin politiikan, kannatuksella mitattavan demokratian.
”Navalnyi osoitti omalla toiminnallaan, että voi saada kansansuosiota ja kannatusta. Esimerkiksi Jeltsin tuli systeemistä ja Putin oli junailtu jälkeläinen. Politiikka oli tapahtunut kabineteissa ja julkisuudelta piilossa”, Lassila paaluttaa.
Autoritaarisen valtakoneiston kaikesta vaikeuttamisesta huolimatta Navalnyi onnistui kasvattamaan suosiota. Hän alkoi muodostua aidoksi uhaksi.
”Hän oli merkittävä uhka. Putin pelkäsi ja se kytkeytyi suoraan pelkoon värivallankumouksesta”, Lassila arvioi.
NAVALNYIN merkitys ja näkyvyys oli kansainvälisesti ainutlaatuista. Hänen poliittinen uransa alkoi muuttua eeppiseksi, kun hänet myrkytettiin elokuussa 2020. Navalnyi lennätettiin sairaalaan Saksaan. Hän selvisi tuosta murhayrityksestä vielä hengissä ja palasi takaisin Venäjälle.
”Hänen maineensa kasvoi tuollaisena mitään pelkäämättömänä poliittisena aktivistina. Maineen näkökulmasta hän oli merkittävin venäläinen poliitikko.”, Lassila tunnustaa ja lisää Navalnyin tuoneen persoonallaan lupauksen toisenlaisesta, demokraattisemmasta Venäjästä.
”Putin on totta kai tietysti toista kaliiperia vaikutusvallallaan. Imagon, vetovoimaisuuden, puhuttelevuuden ja pehmeän vallan näkökulmasta Navalnyi oli tärkein poliitikko ilman muuta.”
VENÄLÄISPOLIITIKON kuolema oli monelle shokki. Yllätys kuolema ei kuitenkaan ollut.
”Kun hän palasi Saksasta Venäjälle, niin riski oli selvästi olemassa. Hänet pidätettiin heti lentokentällä ja sitten hän katosi joksikin aikaa. Silloin pelättiin, että hänet välittömästi eliminoitaisiin”, Lassila muistelee.
”Tiedettiin, että ilmassa on kostoa ja kaunaa hänen toimistaan Venäjän valtiokoneistoa ja viranomaisia vastaan. Sekä Putinia vastaan.”
Lassila toteaa, että tiedettiin mitä on odotettavissa, kun nähtiin millaisia tuomioita Navalnyi sai ja millaisissa olosuhteissa häntä pidettiin.
”Sitten se realisoitui.”
