Kuolema koskettaa kaikkia, mutta siitä puhuminen on monille vaikeaa. Kansainvälinen Death Café -liike tarjoaa tilan, jossa elämän päättymisestä voidaan keskustella avoimesti ja rennosti.
Death Café sai alkunsa Sveitsissä vuonna 2004, kun sosiologi Bernard Crettaz järjesti ensimmäiset Café mortel -tilaisuudet. Ajatus levisi nopeasti: brittiläinen Jon Underwood perusti ensimmäisen virallisen Death Cafén Lontoossa vuonna 2011 yhdessä äitinsä, terapeutti Sue Barsky Reidin kanssa. Tämän jälkeen liike on kasvanut maailmanlaajuiseksi. Tuhansia tapahtumia on järjestetty yli 80 maassa eri puolilla maailmaa. Suomessakin muutamien vuosien ajan.
Death Café -tilaisuudet eivät ole terapiaa, uskonnollisia tilaisuuksia tai luentoja. Ne ovat avoimia keskustelutilaisuuksia, joihin kuka tahansa voi osallistua. Ydinidea on yksinkertainen: ihmiset kokoontuvat yhteen, juovat teetä tai kahvia, syövät kakkua ja keskustelevat kuolemasta.
KUN Death Café -toimintaa ryhdyttiin Kokkolassa vuonna 2023 kehittelemään, lähti Elisa Maunumäki heti toimintaan mukaan.
”Se, että lähdin mukaan, on seurakuntapastori Martti T. Nykäsen ansiota. Muistan sen tilanteen, kun toissa vuonna Kokkolan kirjamessuilla Martti alkoi puhua Death Café -toiminnasta ja että sen voisi aloittaa Kokkolassakin. Minä olen sellainen, jota on helppo innostaa joka paikkaan, joten sanoin lähteväni mielelläni mukaan”, Maunumäki kertoo.
KUOLEMASTA puhuminen ei tuntunut hänestä vaikealta.
”Olen esimerkiksi lapsilleni kertonut, mitä haluan heidän tekevän sitten kun minusta aika jättää. Olen aina puhunut kuolemasta ja se on ollut luontevaa minulle”, Elisa Maunumäki sanoo.
Toiminnan käynnistelyn yhteydessä Maunumäki, Nykänen ja muut järjestäjät tekivät perusteelliset suunnitelmat.
”Oli erittäin hieno kokemus, kun ensimmäiseen tapaamiseen tuli porukkaa paikalle niin paljon. Todella huomasi, että ihmisillä oli tarve puhua kuolemasta.”
Ensimmäisessä kokoontumisessa paljastui myös osallistujien innokkuus.
”Meinasi käydä niin, että alustaja puhui itse liikaa ja ihmiset jo kärsimättöminä odottivat, milloin he pääsisivät puhumaan. Jäi heti aluksi sellainen tuntuma, että ihmiset halusivat puhua kuolemasta.”
SITTEMMIN tilaisuuksissa on nähty erilaisia tilanteita ja tunteita.
”Viimeksi viime viikon kokoontumisessa eräs nainen tuli synkällä mielellä paikalle, koska maailman uutiset kertovat vain lasten tappamisesta Ukrainassa ja Gazassa. Hänestä tuntui, ettei tässä maailmassa ole enää mitään iloa. Mutta sitten illan päätteeksi hän sanoi, että olipa hyvä että hän tuli paikalle. Tilaisuudessa naurettiin ja hänellä oli tilaisuuden jälkeen aivan erilainen ja parempi olo”, Maunumäki kuvailee.
”Eräällä aiemmalla kerralla paikalla oli nuori nainen, joka ei halunnut sanoa ääneen mitään isolle joukolle, mutta pienemmässä ryhmässä hän kertoi, että sukulaisen kuolema oli lähellä ja häntä ahdisti se. Illan päätteeksi hän totesi, ettei enää tunnu yhtään pahalta. On ollut hienoa huomata, että jokaisella kerralla ainakin yksi ihminen on pystynyt kertomaan tilaisuuden jälkeen, että tuntuu helpommalta.”
DEATH Cafén tavoitteena on normalisoida kuolemasta puhumista ja vähentää kuolemaan liittyvää pelkoa. Maunumäen mukaan toiminnan avoimuus ja sitoutumattomuus ovat koko toiminnan ydin.
”Tavalliset ihmiset, ’tavalliset syntiset’, uskaltavat tulla paikalle. Kokoontumisissa korostetaan myös sitä, että kyse ei ole mistään terapiaistunnosta, vaikka ihmiset saavatkin tilaisuuksista helpotusta. Jos haluaa lisää keskusteluapua, annamme puhelinnumeroja, mihin voi olla yhteydessä. Death Café -tapaamisissa monille riittää se, että puhuu ja kuuntelee muita.”
KESKUSTELUISSA jaetaan myös omia ajatuksia kuolemasta ja kenties myös hautajaisista.
”Olen kertonut lapsilleni ja viime kevään tapaamisessakin, että minulle pitää järjestää aikanaan hauskat hautajaiset, minun näköiset hautajaiset: kunnon ruoat, kunnon viinit ja kerrotaan hauskoja juttuja minun elämästä. Tämän jälkeen moni muukin kertoi tapaamisessa, että heillä on vastaavanlaisia suunnitelmia”,Maunumäki naurahtaa.
Vaikka aihe on raskas, tilaisuuksissa ei synkistellä. Nauru, huumori ja toisten tarinat tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Maunumäen kokemusten mukaan juuri se tekee Death Cafén ilmapiiristä erityisen.
Elisa Maunumäki on ollut alusta lähtien mukana Death Café -toiminnassa Kokkolassa. Kuva: Elisa Maunumäen avoimet Facebook-sivut
Death Cafen seuraava tapaaminen Kokkolassa on joulukuun 11. päivä Seurahuoneella, missä aiemmatkin tapaamiset on järjestetty. Seuraavista tapahtumista ilmoitetaan myös Death Cafén kansainvälisellä sivustolla www.deathcafe.com sekä paikallisissa tapahtumakanavissa. Tilaisuuksiin voi tulla kuka tahansa, eikä osallistuminen maksa mitään.
Muualla Suomessa järjestettävistä tapaamisista löytyy tietoa osoitteesta: https://deathcafe.com/c/Finland/
