Yhdysvaltalainen näyttelijä Diane Keaton on kuollut 79-vuotiaana. Hänen läheisensä vahvistivat kuoleman People-lehdelle 11. lokakuuta 2025. Uutistoimisto AFP kertoi asiasta ensimmäisenä. Keatonin kuolinsyytä ei ole julkistettu. (Lähteet: People, Reuters, The Guardian)
Diane Keaton (o.s. Hall, s. 5. tammikuuta 1946 Los Angeles) oli yksi Hollywoodin merkittävimmistä näyttelijöistä ja persoonista elokuvamaailmassa. Keaton aloitti uransa teatterissa Broadwaylla 1960-luvun lopulla. Sittemmin hän siirtyi elokuvatuotantojen pariin. Hänen ensimmäinen merkittävä elokuvaroolinsa oli komediassa Lovers and Other Strangers (1970). (Lähde: Wikipedia)
KEATONIN suuri läpimurto tapahtui vuonna 1972, kun Francis Ford Coppola valitsi hänet Kay Adamsin rooliin elokuvaan The Godfather. Ohjaaja perusteli myöhemmin valintaansa toteamalla, että Keaton oli erikoinen, kiehtova ja täysin omanlaisensa, mikä teki hänestä täydellisen vastavoiman Michael Corleonelle, jota esitti legendaarinen Al Pacino. (Lähde: Entertainment Weekly)
Vuonna 1977 Woody Allenin ohjaamassa Annie Hallissa Diane Keaton teki pääroolin, joka toi hänelle parhaan naisnäyttelijän Oscar-palkinnon. Luonnehdintojen mukaan elokuvasta tuli yksi modernin romanttisen komedian kulmakivistä, ja Keatonin tapa yhdistää komediallinen herkkyys ja emotionaalinen älykkyys muutti lajityypin dynamiikkaa. Sanotaan, että roolihahmon tyyli – leveät housut, solmiot ja hattuja korostava androgyyni muoti – teki Keatonista pysyvän tyyli-ikonin. (Lähde: Hollywood Reporter)
Vuosikymmenten aikana Keaton halusi kuitenkin välttää leimaantumista komedianäyttelijäksi ja valitsi uransa varrella rohkeita draamaroolitöitä. Elokuvassa Looking for Mr. Goodbar (1977) hän näytteli ristiriitaista opettajaa, ja Reds (1981) toi hänelle Oscar-ehdokkuuden.
Roger Ebert kuvaili häntä tuolloin “näyttelijäksi, joka uskaltaa näyttää inhimillisyyden säröt ilman pehmusteita”. (Lähde: Chicago Sun-Times, Ebert archives)
Myös Marvin’s Room (1996) sai laajaa kiitosta hänen herkästä, mutta voimakkaasta tulkinnastaan.
Keaton suhtautui työhönsä itseironisesti ja avoimesti. Hän on kertonut, ettei pitänyt The Godfather III:sta sen ilmestyessä: “Kun näin sen, ajattelin: No, tämä elokuva ei toimi. Olin juuri hylännyt sen. Ajattelin: Ei, tämä ei ole hyvä”, Diane Keaton totesi People-lehdelle 1990-luvulla antamassaan haastattelussa.
MYÖHEMMIN hän kuitenkin muutti mielensä nähtyään uudistetun Godfther Coda-version: “Se oli yksi elämäni parhaista hetkistä katsoa sitä… Näin elokuvan täysin uudessa valossa. Francis muutti alun ja lopun rakennetta ja voi, se toimi”, Keaton sanoi New Musical Express -lehden haastattelussa.
Keatonin uran monipuolisuus ulottui myös elokuvan ulkopuolelle: hän toimi elokuvaroolien ohella ohjaajana, valokuvaajana ja kirjailijana. Omassa muistelmateoksensa Then Again (2011) hän kertoo suhteestaan äitiinsä ja oman identiteetin rakentamisesta näyttelijänä.
Keatonin tyyli – leveälieriset hatut, valkoiset kauluspaidat ja vintage-puvut – teki hänestä myös muodin ja itsevarmuuden esikuvan. The Washington Post kuvaili vuonna 2024, että “Keaton teki naisen yksilöllisyydestä taiteenlajin, ei trendin.” (Lähde: Washington Post, 2024)
Vuonna 2017, kun Keaton sai AFI Life Achievement Award -palkinnon, koomikko Sarah Silverman sanoi hänestä:
“Diane Keaton, suoraan sanottuna, on kiistaton. Hän on yksi harvoista naisista Hollywoodissa, joka on aina määrittynyt työnsä ja luonteensa kautta, ei niiden miesten kautta, joihin hänet on yhdistetty. Hän säteilee aitoutta ja hän on hämmästyttävän omalaatuinen. Hän on verraton voima.” (Sarah Silverman, AFI Tribute 2017)
Keaton itse muisteli uransa alkua kiitollisena:
“Ajattelen, kuinka onnekas olen. Se, että minut valittiin The Godfatheriin enkä ollut edes lukenut käsikirjoitusta … En tiennyt yhtään mitään. Kävin vain koe-esiintymisissä, koska tarvitsin työtä.” (People, 2021)
Diane Keaton oli monien mielestä näyttelijä, joka kulki omaa tietään ja usein valtavirtaa vastaan. Hänen työnsä yhdisti inhimillisyyttä, eksentrisyyttä ja aitoutta tavalla, joka teki hänestä sukupolvien yli arvostetun taiteilijan.
ELOKUVAKRIITIKOIDEN mielestä hänen elokuvansa, kuten Annie Hall, Reds, Father of the Bride ja Something’s Gotta Give, muodostavat läpileikkauksen amerikkalaisen elokuvan kehityksestä 1970-luvulta 2020-luvulle.
“Elämä on täynnä virheitä, mutta jos ei tee niitä itse, ei koskaan opi näyttelemään ihmistä”, Keaton totesi kirjassaan vuonna 2011.
Lähteet: People (11.10.2025), Reuters, The Guardian, NME, Entertainment Weekly, The Washington Post, Hollywood Reporter, EW/AFI, Wikipedia, AP News, Landmark Cinemas, Roger Ebert Archives.
