Mitä yhteistä on Eric Claptonin ”Tears in Heaven” -kappaleella ja Green Dayn ”Wake Me Up When September Ends” -kappaleella?
Molemmat ovat tunnettujen tekijöiden musiikkia sekä hurjan suosittuja. Kappale on yksi Claptonin kautta aikojen menestyneimmistä. Claptonin virallista musiikkivideota kappaleesta on katsottu yli 120 miljoonaa kertaa Youtubessa. Green Dayn kappale on ylittänyt 949 miljoonaa toistoa Spotifysta.
Suosion lisäksi yhteistä kappaleille on niiden sanoma. Molemmat lyriikat kertovat läheisen menetyksestä. Niiden musiikki on syntynyt surusta ja kaipauksesta.
”Tears in Heaven” on Eric Claptonin ja Will Jenningsin kirjoittama balladi Claptonin tuskasta, jota hän tunsi neljävuotiaan poikansa Conorin kuoltua.
Conor putosi äitinsä ystävän asunnon ikkunasta New Yorkissa 53. kerroksessa 20. maaliskuuta 1991. Clapton järkyttyi syvästi menetyksestä ja kappale syntyi surussa eläen.
Green Dayn kappale on tehty laulaja Billie Joe Armstrongin isän kuoleman seurauksena. Hänen isänsä kuoli syöpään 1982, kun Billie Joe oli noin 10-vuotias.
Armstrong on kertonut, että hän yritti pitkään välttää kirjoittamasta avoimesti isästään, kunnes pystyi kohtaamaan sen tunnepuolen laulussa.
Vaikuttavia kappaleita molemmat. Koskettavat syvältä.
SURU ON kulkenut aina musiikin mukana. Musiikki kulkee elämän virrassa, pinnan kirkkaus ja syvyyden hämäryys. Jos on laulettu ilosta ja elämästä, niin on myös laulettu surusta ja kuolemasta.
Tekijät ja esittäjät ovat käsitelleet omaa suruaan ja kuoleman kohtaamista. Samalla kuuntelijat ovat saaneet inhimillisen menetyksen mukanaan tuomaa tunnetta ja monille kappaleet ovat olleet myös oman menetyksen kohtaamista. Äänellistä balsamia surun arville ja tunteen yhdistämää hetkeä.
Kotimaisessa musiikissa on suru myös läsnä. Anssi Kelan vuosikymmenten takainen ”Nummela” -kappale kertoi hänen lapsuudestaan ja vain vuotta vanhempana hän katsoi, kun faijaa haudattiin. Kappale yhdistää hienosti henkilökohtaisen menetyksen, lapsuuden muiston ja aikuistumisen pohdinnan.
ILKKA ALANKO on kertonut, että hänen kappaleensa “Veri” käsittelee isän kuolemaa. Hänen oman isänsä, että Kode Koistisen isän kuolemaa. Sanoitus on vahva ja laulu tuo mieleen oman isän hautajaiset: ”Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo. En turhaan pelkää kuolemaa, minutkin myöhemmin luoksesi tuo”
Uudessa musiikissakin tarina kuolemasta elää. Folk-pop-yhtye Tammela 33100 on tehnyt vaikuttavan kappaleen ”Sumusilmäinen jättiläinen”. Päällimmäinen tunne ei ole suru vaan rauha, kiitollisuus ja valmius kuoleman kohtaamiseen.
Kappaleen kertoja laulaa rakkaansa kuolinvuoteen äärellä, mutta päällimmäinen tunne ei ole suru vaan rauha, kiitollisuus ja valmius kuoleman kohtaamiseen. Jaani Haapasalon sanat kertovat kauniisti luopumisesta: ”Mene vaan, mene vaan, mene varjoihin maan, minun lauluni lehtevä puu.”
Musiikki on monelle lohtu surun hetkellä. Eric Claptonista Anssi Kelaan laulut kuolemasta ja kaipuusta kertovat, miten sanat ja sävelet voivat kantaa yli menetyksen
Itselle merkittävin kuolemaan liittyvä kappale on aina ollut Bob Dylanin ”Knockin’ on Heaven’s Door”. Kuuntelu on lohduttanut surun hetkellä, kun menetys on viiltänyt ja kaipuu on palannut polttavana.
Kappaleen melodia ja yksinkertaisuus koskettavat. Lempeys lämmittää.
Kuolema on hiljainen siirtymä. Koputus taivaan portille.
Kirjoittaja on Ikuisuusmedian päätoimittaja.