Avasin “somen”.
Ele, jota olen viime vuosina aktiivisesti vältellyt johtuen sen minulle aiheuttamasta moraalikrapulasta.
Tiedän olevani helposti addiktoituva – nopeat mielihyvähormonit (joita somen logiikka tutkimusten mukaan tarjoaa: tykkäyksiä! Sydämiä! Kannustavia kommentteja!) ovat heikko kohtani, ja jos avaan somen, se tarkoittaa, etten tartu kirjaan.
Jo vuosien ajan olenkin valinnut mieluummin kirjan. Jos haluan hyvän olon, avaan romaanin.
Toisaalta, jos haluan päästä “kärryille” siitä, mistä juuri nyt “puhutaan”, avaan somen. Kaupan päälle saan nuhjuisen kademielen ja mielipahan silmäsärystä, joka seuraa nopeiden videoiden ja vihamielisten keskustelujen tuijottelua.
ASIA EI TIETENKÄÄN ole niin yksinkertainen. Jos olisin yksinäinen tai edes yksin asuva ihminen, sosiaalinen media olisi valintani varmasti nykyistä useammin. Onhan se sentään “sosiaalinen” ja tarjoaa vähintäänkin näennäistä yhteyttä jonkinlaisessa yhteisön tapaisessa.
Toisaalta, tutkimusten mukaan myös kirjallisuus vähentää eksistentiaalista yksinäisyyden kokemusta!
Ikäinstituutin sivuilla vuoden 2024 geriatriksikin valittu lääkäri Hanna-Maria Roitto kehottaa ikäihmisiä lukemaan, sillä se on sosiaalinen kokemus. Eikä nyt puhuta edes lukupiireihin osallistumisesta: Yksinkin lukeminen on nimittäin kommunikaatiota, kirjailijan “puhetta” lukijalle.
Kirjat tarjoavat tietysti sosiaalisuutta myös instituutioiden kuten kirjastojen puitteissa, ja pääseehän lukemalla “pakoon” omaa todellisuutta uppoutumalla fiktiivisiin maailmoihin.
Parhaimmillaan lukeminen luokin merkityksellisyyden ja armon kokemusta, Roitto kirjoittaa.
PSYKOLOGISISSA tutkimuksissa on osoitettu, että kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää toisen ihmisen asemaan asettumisen taitoja, ja on sitä kautta omiaan lisäämään empatiaa, jota ei totta vie ole liikaa nykymaailmassa ainakaan uutisten perusteella.
Myös aivoterveyteen lukemisella on tietysti vaikutuksia: pitkien tekstien lukemisen on todettu parantavan muistia ja vähentävän masennusoireita. Lukeminen tarjoaa myös mahdollisuuden oppia uutta itsestään.
Siinä missä lukeminen auttaa tunnistamaan ja havaitsemaan paitsi omia, myös toisten tunteita, somekeskusteluista tuntuu usein puuttuvan kanssakäymisen empatia.
Jos romaanit auttavat meitä ymmärtämään itseämme paremmin ja suhtautumaan avarakatseisemmin muihin, some puolestaan lisää taipumustamme vertailla itseämme muihin. Siinä selitys sen pahoinvointia lisäävälle vaikutukselle.
ASIA EI IOLE KUITENKAAN mustavalkoinen.
Joissakin tutkimuksissa on huomattu sosiaalisen median käytöllä olevan myös positiivisia vaikutuksia: Aktiivisilla somettajilla voi olla hyvin paljon merkityksellisiä sosiaalisia suhteita.
Viestinnän yliopistonlehtori Janne Matikainen on huomannut, että some on myös madaltanut vuorovaikutuksen kynnystä ja lisännyt kohtaamisten määrää. Se on mahdollistanut ystävyyssuhteiden luomisen ja yhteydenpidon sellaistenkin ihmisten välillä, joita ei muuten kohtaisi.
Joillekin some tarjoaa myös tapoja identiteetin tuottamiseen – aivan kuten kirjallisuuden luominenkin tietyllä tavalla.
Haitallista somen käytön onkin todettu olevan lähinnä silloin, kun sitä kulutetaan yksin ja passiivisesti, lähinnä seuraamalla. Se on viime vuosina useimmiten ollutkin oma tapani täyteläisen lapsiperhe-elämän keskellä.
ALOITIN SANOILLA: avasin somen.
Suljin sen kuitenkin saman tien. Palaan sinne sitten, kun ehdin itsekin osallistua keskusteluihin. Siihen saakka avaan mieluummin pöydälläni lojuvan romaanin.
Tällä kertaa se on Jenni Räinän upea 1700-luvun ison vihan aikaan sijoittuva romaani, joka auttaa minua ymmärtämään yhteistä historiaamme taas paremmin.
Olen kiitollinen, että Räinä on lukenut puolestani – meidän kaikkien kaunokirjallisuuden rakastajien puolesta! – järkälemäisiä tietoteoksia siitä, millainen oli 1700-luvun Pohjanmaa ja vainon vuodet – ja sulauttanut kaiken sen tiedon vetävän romaanin muotoon, niin että pääsemme kaikki eläytymään siihen, millaista oli paeta “vihollista” henkensä edellä.
Samalla romaani muistuttaa, että tuo vihollisen hahmossa liikkuva “paha” on harvoin ulkopuolella, se on sisällä uinuvana potentiaalina meissä jokaisessa.
Kirjoittaja on kokkolalainen vapaa kirjoittaja ja toimittaja.