Norjan kuningas Harald V on kuollut 28. elokuuta 2026. Norjan kuningashuone ilmoitti hänen kuolemastaan.
Harald oli Norjan kuningas yli 35 vuoden ajan. Kun hän nousi valtaistuimelle tammikuussa 1991, hänen takanaan oli jo yli puoli vuosisataa elämää kuningasperheen jäsenenä, kruununperillisenä ja Norjan edustajana.
Hänen elämänsä alkoi maailmassa, joka oli hyvin toisenlainen kuin se Norja, jonka hän jätti jälkeensä.
Harald syntyi 21. helmikuuta 1937 vanhempiensa kodissa Skaugumissa Askerissa. Hänen isänsä oli kruununprinssi Olav ja äitinsä kruununprinsessa Märtha. Isoisä Haakon VII oli Norjan kuningas.
Haraldin syntymällä oli myös poikkeuksellinen merkitys. Hän oli ensimmäinen Norjassa syntynyt prinssi 567 vuoteen. Perheessä oli jo kaksi tytärtä, prinsessat Ragnhild ja Astrid, mutta tuolloin Norjan kruunu saattoi periytyä vain miespuoliselle jälkeläiselle.
Pojasta tuli näin jo syntyessään tuleva kuningas.
Rauhallinen lapsuus päättyi aamulla 9. huhtikuuta 1940. Saksa hyökkäsi Norjaan. Kolmivuotias Harald pakeni äitinsä ja sisartensa kanssa rajan yli Ruotsiin samalla kun kuningasperhe, hallitus ja suuri osa parlamentista jättivät Oslon.
Matka jatkui myöhemmin Yhdysvaltoihin presidentti Franklin D. Rooseveltin kutsusta. Harald vietti siellä suurimman osan sodasta.
Hän ei siis tuntenut toista maailmansotaa historiankirjoista. Se kuului hänen omiin lapsuusmuistoihinsa.
KUN SAKSA antautui keväällä 1945, paluu oli mahdollinen. Kahdeksanvuotias Harald saapui Osloon 7. kesäkuuta yhdessä kuningas Haakon VII, äitinsä ja sisartensa kanssa. Honnørbryggalla heitä odottivat kruununprinssi Olav ja valtava ihmisjoukko.
Päivästä tuli yksi Norjan kuningashuoneen tunnetuista sodanjälkeisistä hetkistä.
Harald oli kuollessaan Euroopan viimeinen hallitseva kuningas, joka oli elänyt toisen maailmansodan aikana. Muut Euroopan nykyiset kuninkaat syntyivät sodan päättymisen jälkeen.
Kruununperilliseksi Harald tuli vuonna 1957, kun Haakon VII kuoli ja Olav V nousi kuninkaaksi.
Harald oli saanut sotilaskoulutuksen ja opiskeli myöhemmin Oxfordin yliopiston Balliol Collegessa yhteiskuntatieteitä, historiaa ja taloustiedettä. Kruununprinssinä hänen julkiset tehtävänsä lisääntyivät vähitellen, ja hän työskenteli tiiviisti isänsä rinnalla.
Yksi hänen yksityiselämänsä ratkaisuista osoittautui samalla kuningashuoneen kannalta suureksi muutokseksi.
Harald tapasi Sonja Haraldsenin vuonna 1959. Sonja ei ollut prinsessa eikä aatelinen. Hän oli tavallisesta norjalaisesta perheestä, ja juuri se muodostui ongelmaksi.
Tulevan kuninkaan odotettiin avioituvan eurooppalaisen kuninkaallisen tai aatelissuvun jäsenen kanssa. Harald ei suostunut.
Suhde jatkui vuosia ilman lupaa avioliittoon. Harald teki lopulta selväksi, ettei aikonut mennä naimisiin kenenkään muun kanssa. Asialla oli henkilökohtaisen rakkaustarinan lisäksi valtiosääntöinen paino: hän oli kuninkaan ainoa poika ja kruununperillinen.
Kuningas Olav joutui pohtimaan asiaa hallituksen ja parlamentin johtajien kanssa.
Yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen lupa tuli.
Harald ja Sonja vihittiin Oslon tuomiokirkossa 29. elokuuta 1968. Avioliitto, jota oli aikanaan pidetty uhkana monarkialle, muodostui lopulta yhdeksi Norjan kuningashuoneen pysyvimmistä tukipilareista.
Parille syntyi kaksi lasta. Prinsessa Märtha Louise syntyi vuonna 1971 ja prinssi Haakon vuonna 1973.
Kun Olav V kuoli 17. tammikuuta 1991, Haraldista tuli kuningas. Neljä päivää myöhemmin hän vannoi parlamentissa valan Norjan perustuslaille. Kesäkuussa Harald ja Sonja siunattiin kuningasparina Nidarosin tuomiokirkossa Trondheimissa.
KUNINKAANA HARALD otti tunnuslauseekseen saman kuin isänsä ja isoisänsä: Alt for Norge – kaikki Norjan puolesta.
Kuninkaan tehtävä Norjassa on ennen kaikkea edustuksellinen. Haraldin pitkällä valtakaudella juuri hetket, jolloin tavallinen seremoniallinen järjestys särkyi, määrittivät kuitenkin hänen julkista rooliaan.
Heinäkuun 22. päivänä 2011 Norjaan iskettiin tavalla, jota maa ei ollut kokenut sitten toisen maailmansodan. Oslon hallintokortteliin tehdyn pommi-iskun ja Utøyan ampumisen seurauksena kuoli 77 ihmistä.
Kuningas osallistui kansalliseen suruun näkyvästi. Muistotilaisuudessa hänen äänensä murtui, kun hän puhui uhrien läheisille. Harald muistutti norjalaisia siitä, ettei pelolle pidä antaa viimeistä sanaa.
Kuninkuus ei tuolloin tarkoittanut päätösten tekemistä vaan läsnäoloa. Norjalaisille kuningasperheestä tuli osa yhteistä surua.
Viisi vuotta myöhemmin Harald piti puheen, josta tuli yksi hänen valtakautensa muistetuimmista.
Syyskuussa 2016 kuninkaanlinnan puutarhaan oli kutsuttu ihmisiä eri puolilta Norjaa. Harald kysyi, mitä Norja oikeastaan on.
Hän puhui maahanmuuttajista ja Norjassa syntyneistä, rikkaista ja köyhistä, uskovista ja uskonnottomista. Hän mainitsi tytöt, jotka rakastavat tyttöjä, pojat, jotka rakastavat poikia, sekä tytöt ja pojat, jotka rakastavat toisiaan.
Sitten hän tiivisti ajatuksensa muutamaan sanaan:
”Norja olette te. Norja olemme me.”
Puhe kertoi paljon siitä, millaiseksi Norjan monarkia oli Haraldin aikana muuttunut. Kuningas ei yrittänyt määritellä yhtä oikeaa norjalaisuutta, vaan mahdutti saman käsitteen alle hyvin erilaisia ihmisiä.
KUNINKAALLA OLI myös toinen maailma, jossa arvonimet eivät ratkaisseet. Merellä ratkaisi taito.
Harald oli intohimoinen purjehtija ja kilpaurheilija. Hän edusti Norjaa kolmissa kesäolympialaisissa vuosina 1964, 1968 ja 1972. Tokiossa vuonna 1964 hän kantoi Norjan lippua avajaisissa.
Menestystä tuli myös olympialaisten ulkopuolella. Harald miehistöineen voitti purjehduksen maailmanmestaruuden vuonna 1987 Fram X -veneellä. Euroopan mestaruuden hän voitti Fram XVä vuonna 2005.
Kilpapurjehdusta hän jatkoi poikkeuksellisen pitkään ja ilmoitti lopettavansa sen vasta vuonna 2022.
Urheilu ei ollut hänelle pelkkä kuninkaallinen harrastus. Hän kilpaili tosissaan.
HARALDIN viimeisiä vuosia varjostivat terveysongelmat. Hän joutui useita kertoja sairaalahoitoon ja hänelle oli tehty myös sydämeen liittyviä toimenpiteitä.
Vuonna 2024 hän sairastui yksityismatkalla Malesiassa infektioon. Sairaalassa hänelle asetettiin väliaikainen sydämentahdistin matalaa sykettä varten. Norjaan palattuaan hän sai pysyvän tahdistimen.
Kuningashuone ilmoitti myöhemmin, että Harald vähentäisi pysyvästi virallisten tehtäviensä määrää.
Luopumista kruunusta hän ei kuitenkaan suunnitellut. Harald oli sanonut pitävänsä kiinni kuninkaaksi tullessaan vannomastaan valasta. Hänen tarkoituksensa oli jatkaa tehtävässään elämänsä loppuun.
Haraldin kuoleman jälkeen Norjan kruunu siirtyy hänen pojalleen Haakonille. Samalla päättyy hallitsijakausi, joka alkoi kylmän sodan loppuvuosina ja jatkui pitkälle 2020-luvulle.
Haraldin omassa elämässä aikajana oli vielä pidempi.
Hän syntyi ennen toista maailmansotaa. Kolmivuotiaana hän pakeni miehitetystä kotimaastaan. Kahdeksanvuotiaana hän palasi vapautettuun Norjaan. Vuosikymmeniä myöhemmin samasta pojasta tuli maan kuningas.
Harald ehti nähdä Norjan sodan varjosta vauraaksi ja nopeasti muuttuvaksi yhteiskunnaksi.
Hänen mukanaan poistuu myös jotakin, mitä Euroopan valtaistuimilla ei enää ole. Hallitseva kuningas, jonka oma elämä ulottui toisen maailmansodan vuosiin.
