Vanhat arkkuvaunut ovat nähtävillä kirkossa. Pihapiirin vanhaan ruumishuoneeseen voi kurkistaa. Hautajaismusiikki soi, näyttelijät kuljettavat yleisöä historiallisissa ympäristöissä ja museossa tarkastellaan sitä, mitä ihmisestä jää jäljelle kuoleman jälkeen.
Vihdin kirkonkylässä kuolemaa ei 19. syyskuuta työnnetä sivuun. Päinvastoin se tuodaan näkyville.
Kyseessä on Vihdin ensimmäinen Taiteiden yö. Vihdin kulttuurituottaja ja Taiteiden yön tuottaja Kaarle Rannan ajatuksena oli tehdä tapahtumasta alusta lähtien vuosittain uudistuva.
”Ideana oli tehdä Taiteiden yöstä silta museon näyttelyteemaan joka vuosi. Sitä kautta tapahtuma pysyy kiinnostavana sekä tekijöille että yleisölle”, Ranta kertoo.
Kun hän meni museolle kysymään tulevan syysnäyttelyn aihetta, vastaus yllätti.
”Kun museolta sanottiin, että syksyn näyttelyn teemana on kuolema, myönnän olleeni ensin vähän kummissani. Kysyin varovasti, pitäisikö aiheen olla jotenkin kevyempi. He olivat kuitenkin vakaasti aiheen takana. Seuraavana aamuna ajattelin jo, että tämähän on todella hyvä ja omaperäinen aihe”, Ranta sanoo.
Vihdin Taiteiden yö on rakennettu Vihdin museon uuden Edesmenneiden maailma -näyttelyn ympärille. Kuolema kulkee päivän ja illan aikana museosta teatteriin, kuvataiteeseen, musiikkiin ja kirkkoon.
Kyse ei ole vain kuolemasta biologisena tapahtumana. Näyttely tarkastelee kuolemaa suomalaisen ja vihtiläisen kulttuurihistorian, perinteiden, uskomusten ja muistamisen kautta.
Taustalla on ajatus ihmisen kolmesta kuolemasta.
Ensimmäinen tapahtuu, kun ihmisen elintoiminnot lakkaavat. Toinen koittaa silloin, kun viimeinen hänet henkilökohtaisesti tuntenut ihminen kuolee. Kolmas tapahtuu vasta, kun viimeinenkin ihmisestä säilynyt tieto häviää.
Näyttelyssä niitä kuvataan fyysiseksi, sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi kuolemaksi.
Ajatus nostaa kuoleman rinnalle toisen suuren kysymyksen: kuinka kauan ihminen oikeastaan elää muistissa?
TAPAHTUMAN järjestäjät lähtevät ajatuksesta, että kuoleman asema suomalaisessa elämässä on muuttunut.
Vihdin museon näyttelytekstissä kuoleman kulttuurin kuvataan olleen aiemmin erottamaton osa suomalaisten arkea ja yhteisöllistä elämää. Erityisesti 1900-luvulla kuoleman katsotaan muuttuneen yksityisemmäksi ja piilotetummaksi asiaksi.
Ranta näkee muutoksen myös nykyihmisen suhteessa kuolemaan.
”Minusta ihmiset ovat jotenkin erkaantuneet ja vieraantuneet tästä vääjäämättömästä asiasta.”
Vihdin kirkossa yleisölle esitellään entisaikojen arkkuvaunuja ja vanhaa ruumishuonetta. Ne muistuttavat ajasta, jolloin kuolema, vainajan valmistaminen hautaan ja viimeinen matka olivat nykyistä näkyvämpi osa paikallisyhteisön elämää.
Kuolemaa ei kuitenkaan käsitellä vain suruna.
”Kuolema voi olla myös puhdistava ja keventävä aihe”, Ranta sanoo.
Tapahtumaan liittyvät yhteinen historia, muistot, kertomukset, esineet, uskomukset ja taide. Samalla esiin nousee kysymys, onko nykyihmisellä enää samanlaisia yhteisiä tapoja kohdata kuolemaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla.
Vihdin kirkossa esillä olevat vanhat ruumisvaunut ovat yksi niistä esineistä, joiden kautta menneiden sukupolvien kuoleman kulttuuri säilyy muistissa. Edesmenneiden maailma -näyttelyn lähtöajatuksessa ihmisen kolmas kuolema koittaa vasta, kun viimeinenkin tieto hänestä häviää. Kuva: Kaarle Ranta
VIHDIN Taiteiden yö levittäytyy useisiin kirkonkylän historiallisiin ympäristöihin.
Vihdin Teatterin promenadiesityksessä yleisö kulkee näyttelijöiden mukana museon, Villa Sigridin, Niuhalan vanhan kansakoulun ja Pyhän Birgitan kirkon raunioiden kautta. Esitykset ovat Minka Heinon ja Jenni Kanta-oksan käsikirjoittamia.
Kun Ranta alkoi kysellä paikallisilta taide- ja kulttuurialan toimijoilta halukkuutta lähteä mukaan ensimmäiseen Taiteiden yöhön, kuolemateema sai myönteisen vastaanoton.
”Kaikki olivat todella innostuneita. Aihetta pidettiin hyvänä ja jopa tarpeellisena”, Ranta kertoo.
Kylissä ja kaupungeissa elävät rinnakkain nykyiset asukkaat ja jäljet niistä ihmisistä, jotka ovat kulkeneet samoilla paikoilla aikaisemmin. Osa heistä säilyy nimissä, rakennuksissa, valokuvissa, hautakivissä ja asiakirjoissa. Suurin osa katoaa vähitellen muistista.
Juuri tähän osuu ajatus kolmannesta kuolemasta.
Jos ihmisestä säilynyt viimeinenkin tieto häviää, katoaa samalla mahdollisuus tietää, kuka hän oli.
Esine, valokuva, asiakirja tai muistiin kirjoitettu kertomus voi säilyttää pienen osan ihmisestä vielä kauan sen jälkeen, kun kukaan elävä ei enää häntä henkilökohtaisesti muista.
KUOLEMAA lähestytään Vihdissä myös taiteen keinoin.
Taiteilija Minka Heinon Hiidenraitti-näyttely käsittelee tietoa, muistia ja kuolemaa sekä ammentaa suomalaisesta luonnonmytologiasta ja ajatuksesta paikoista, joissa tutun ja tuntemattoman välinen raja muuttuu epäselväksi.
Näyttelyyn liittyvä performanssi rakentuu näkyvän ja näkymättömän välisen rajan ympärille.
Siitä, mitä ruumiille kuoleman jälkeen tapahtuu, tiedetään paljon. Sen sijaan kysymykseen siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, kulttuurit ja uskomukset ovat vastanneet hyvin eri tavoin.
Edesmenneiden maailma -näyttely ei väistä tätä kysymystä, vaan nostaa sen suoraan esille.
VIHDIN tapahtumassa on myös tanssia, kuvataidetta ja musiikkia. Illan aikana esiintyvät muun muassa Hölynpölyä ja akustisen konsertin pitävä Irina.
Poikkeuksellista on se, että yhden paikkakunnan museo, teatteri, seurakunta, taidekoulu, tanssiopisto, taiteilija ja kunnan kulttuuripalvelut rakentavat yhteisen tapahtuman juuri kuoleman ympärille.
Ranta on tyytyväinen siihen, miten ensimmäinen Taiteiden yö on lähtenyt rakentumaan.
”Hyvä fiilis on. Tuntuu, että olemme saamassa tästä todella hyvän kokonaisuuden aikaan.”
Yhden päivän ajaksi kuolema tuodaan näkyvästi osaksi kirkonkylän yhteistä elämää.
Kuolema palaa keskelle kylää.
