Monelle suomalaiselle Heikki Kaukorannan nimi ei ehkä ollut yhtä tuttu kuin sarjakuvamaailman legendojen Tintti tai Lucky Luke. Hänen kirjoittamansa sanat sen sijaan olivat.
Sarjakuvien suomentaja, tutkija ja sarjakuvaneuvos Heikki Kaukoranta kuoli lauantaina 15. elokuuta 2026. Hän oli 83-vuotias. Kuolemasta kertoi Kustannus Jalava. Kuolinsyytä ei ole kerrottu julkisuuteen. Kaukoranta syntyi Seinäjoella 20. elokuuta 1942.
Sarjakuvien parissa hänen uransa ehti kestää yli puoli vuosisataa.
Ensimmäinen julkaistu sarjakuvasuomennos oli vuonna 1970 ilmestynyt Hergén Lento 714. Sen suomensivat Heikki ja Soile Kaukoranta. Seuraavina vuosina heidän käsissään saivat suomalaisen kielensä monet muutkin Tintti-albumit.
Yksi Kaukorantojen Tintti-suomennosten tunnetuimmista sanoista oli kapteeni Haddockin ”putkisierainlepakko”. Heikki Kaukoranta kertoi myöhemmin sanan syntyneen kotona lasten riidellessä. Poika oli haukkunut sisartaan putkisierainlepakoksi. Vanhemmat panivat sanan talteen, ja aikanaan se päätyi Haddockin suuhun.
Tintin jälkeen suomalaislukijoille tulivat tutuiksi Kaukorannan käännöksinä myös Lucky Luke ja myöhemmin Hugo Prattin Corto Maltese. Hän suomensi myös esimerkiksi George Herrimanin Krazy Katia.
Lucky Luken käsikirjoittajaa René Goscinnya Kaukoranta arvosti erityisesti. Ylen haastattelussa vuonna 2016 hän puhui siitä, kuinka vakava ja koominen voivat mahtua samaan tarinaan:
”Arvostan nimenomaan sellaisia taideluomia, joissa on sekä vakavaa asiaa että komiikkaa. Se on realistisempi kuva elämästä, johon kuitenkin kuuluvat kaikki värit.”
Sarjakuvan kääntäjällä on vähän tilaa. Repliikin pitää mahtua puhekuplaan ja samalla kuulostaa siltä, että juuri kyseinen hahmo sanoisi sen.
Tietokirjailija Ville Hänninen kuvasi Kaukorannan vahvuudeksi tämän kuoleman jälkeen tarkkuuden ja kielenhallinnan. Sarjakuvan vähäisessä tekstimäärässä jokaisen sanan merkitys korostuu.
Vuonna 1971 perustamassa Suomen sarjakuvaseuraa. Seuraavana vuonna ilmestyi hänen ja Jukka Kemppisen kirjoittama Sarjakuvat, jota on pidetty alan ensimmäisenä suomalaisena perusteoksena. Kaukoranta oli myös Sarjainfo-lehden päätoimittajana 1970-luvulla.
Sarjakuva ei tuolloin nauttinut nykyisen kaltaista asemaa. Sitä saatettiin pitää lasten viihteenä tai suorastaan huonona kulttuurina. Kaukoranta kuului niihin, jotka jo varhain kohtelivat sarjakuvaa taiteena, eivät pelkkänä lasten ajanvietteenä.
Päivätyönsä hän teki Helsingin yliopiston kirjastossa, nykyisessä Kansalliskirjastossa. Siellä hän työskenteli yli 40 vuotta.
Työ sarjakuvien kanssa ei päättynyt eläkkeeseen.
Kustannus Jalavan mukaan Kaukoranta lähetti viimeisen suomennoksensa kustantamolle kesäkuussa 2026, vain pari kuukautta ennen kuolemaansa. Se oli Hugo Prattin Aavikon skorpionit -sarjan kolmas osa, Danakilin lapiot.
Ensimmäinen sarjakuvasuomennos ilmestyi vuonna 1970. Viimeinen valmistui vuonna 2026.
Niiden väliin mahtui melkoinen määrä suomalaisille tuttuja puhekuplia.
