Valovoimainen laulajatar. Supersuosittu. Aikansa lahjakkain. Laila Kinnusen laulajanuran tähtihetkiin mahtui monenlaista, myös ylistäviä sanoja. Hänen kuolemastaan tulee tänä vuonna täyteen neljännesvuosisata.
Kansa rakasti matalaäänistä laulajatarta, ja esiintymispaikat täyttyivät kaikkialla 1960-luvulla. Kokkolalainen Alpo Ylitalo oli yhtyeineen mukana esiintymässä Kinnusen kanssa hänen uransa huippuvuosina.
”Laila oli bändin jäsen. Yksi meistä. Meillä oli hyvä huumori aina iänikuisena seuralaisena. Laila ymmärsi huumoria ja ei jäänyt sanattomaksi. Joskus Laila löi löylyä lisää. Jos otettiin paukkuja, niin Lailakin otti, mutta oli hyvin varovainen ja ei ottanut paljoa”, Alpo Ylitalo muistelee.
Laila Kinnunen oli vaativa laulaja ja esiintyjä. Tuo näkyi myös valmistautumisessa keikoille. Joka ainoa kappale joka esitettiin myös harjoiteltiin aivan viimeisen päälle. Kappaleiden piti mennä niin kuin sovittiin ja suunniteltiin.
”Laila vaati paljon, mutta antoi myös paljon. Laila oli mahtava ihmisenä”, Ylitalo toteaa edesmenneestä laulajasta.
Laila Kinnunen kuoli 60-vuotiaana 26. lokakuuta vuonna 2000. Hän oli syntynyt 8. marraskuuta 1939.
”Laila vaati paljon, mutta antoi myös paljon”, Alpo Ylitalo toteaa edesmenneestä laulajasta. Ylitalo säesti yhtyeensä kanssa Kinnusta useita vuosia 1960-luvulla. Kuva: Jens Oja
HIMANKALAISLÄHTÖISEN Alpo Ylitalon oma musiikkiura sai alkukipinän joululahjaksi saadusta kitarasta. Kannuksen yhteiskoulussa hän tutustui lohtajalaiseen Pentti Niemelään ja alkoi soittaa rumpuja. Siitä musiikki vei eteenpäin.
”Minulla oli hyviä muusikoita ympärilläni, joita piti monesti tuuratakin”, Ylitalo muistelee.
Ylitalo soitti rumpujen lisäksi kontrabassoa sekä trumpettia. Hän menestyi ja sai paljon keikkoja. Ylitalon bändissä soitti muun muassa Unto Jutila, Folke Neunstedt ja Pelle Hongell.
Aika oli muusikoille suotuisa. Olihan pitkin pitäjiä nuorisoseuran taloja, työväentaloja, kulttuuritaloja ja monia muita paikkoja, joissa musiikinnälkäiset odottivat.
YHTEISTYÖN alkamiseen Laila Kinnusen kanssa vaadittiin onnenkantamoinen ja viinaan menevä rumpali. Vuonna 1964 Alpo Ylitalo oli Lahdessa työmatkalla ja asui Seurahuoneella, jossa Kinnunen esiintyi.
Yhtyeen rumpali oli kuitenkin alkanut juopotella, ja levy-yhtiön edustaja pohti tilannetta. Ylitalo sattui kuulemaan keskustelun ja kertoi osaavansa soittaa rumpuja.
”Siitä se lähti. Olin rumpalina koko illan ja sain vielä hyvät liksat. Siellä lyötiin kättä päälle, että meistä tulee hyvät kaverit”, Ylitalo kertoo alkutahdeista vuosia kestäneelle yhteiselle matkalle.
Ylitalo alkoi myydä keikkoja myös Kinnuselle.
”Parhaina vuosina tehtiin kymmenittäin keikkoja. Meillä saattoi olla viisi, jopa kuusi iltaa viikossa. Niin paljon mentiin kuin lähti irti. Sitä oli nuori ja jaksoi.”
Laila Kinnunen sai lauantai-illasta 400 markkaa, kun taas koko orkesteri sai yhteensä 150 markkaa ja matkakulut.
”Olihan se hullua hommaa”, Ylitalo naurahtaa.
Laila Kinnunen kiipesi vuonna 1967 silloin lähes valloittamattoman Levin huipulle. Kuva: Alpo Ylitalon kotialbumi
KEIKAT veivät ympäri Suomea, ja erityisesti Lapissa Kinnunen oli vetonaula.
”Laila oli todella suosittu ja häntä kyllä odotettiin. Mentiin me minne vaan Lapissa, niin aina oli talo täynnä. Rovaniemellä Pohjanhovi oli tuttu paikka, jossa yövyttiin keikkojen yhteydessä”, Ylitalo muistelee.
Eräs mieleenpainuvimmista hetkistä sattui Kittilässä, kun Kinnunen ja Ylitalo kiipesivät Levi-tunturin huipulle, joka oli vielä rakentamaton.
”Oli hirveän kuuma kesäpäivä. Laila laittoi aurinkolasit ja kylpytakin päälleen, ettei häntä tunnettaisi, mutta eihän siellä huipulla ketään ollut, paitsi palovartija”, Ylitalo hymyilee.
Sodankylän Kansantalolla järjestettiin heidän ikimuistoisin keikkansa. Esko Rahkonen oli myös esiintymässä samana iltana, ja kolikolla ratkaistiin kumpi aloittaa.
”Meidän bändille tuli aloitus, ja vedettiin kunnon show. Minä sotkeuduin kulisseihin tahallani ja kiroilin mikrofoni päällä. Kansa nauroi kippurassa. Laila iski minulle, että kengännauhat auki taas. Minähän pyllistin yleisöön. Laila totesi, että minun pitäisi aina esiintyä niin päin, koska olisi edustavampi puoli”.
”Vastasin Lailalle, että kunnioitan sinua niin paljon, etten tekisi niin. Kuvittele, jos minä olisin lavalla takapuoli pystyssä, ja Myllyojan Helge huutaisi katsomosta: Terve, Laila!”, Ylitalo kertoo huvittuneena.
Yhteisillä keikoilla huumori kukki ja oli tosi hauskaa. Ylitalon mukaan samanlaisia hupajaisia pidettiin pitkin paikkoja. Matkoilla sattui monenlaista.
”Laila oli mukana, kun oltiin matkalla Laihialle keikalle. Jepualla meiltä puhkesi rengas. Päästiin muutama kilometri ja meni toinenkin rengas. Tilattiin taksi ja meillä ei ollut rahaa taksiin siinä vaiheessa. Mentiin Laihialle ja soitettiin ilta. Saatiin palkkiot, maksettiin taksi ja saatiin rengas korjautettua”, Ylitalo kertoo.
Tiet tulivat tutuiksi. Alpo Ylitalo matkasi yhtyeineen soittovälineet mukana isolla amerikanraudalla kesällä 1966. Laila Kinnunen lensi Helsingistä pohjoisemmille keikoille Rovaniemelle. Lentokentältä hänet otettiin kyytiin parikin viikkoa kestäneille keikkamatkoille. Kuva: Alpo Ylitalon kotialbumi
LAILA KINNUSEN ja Alpo Ylitalon yhteistyö päättyi vuonna 1969 dramaattisesti, kun Kinnunen ei ilmestynyt sovitulle keikalle Haapajärvelle. Viina oli alkanut ottaa pääosaaa laulajan elämässä.
”Hän oli juopottelemassa, ja siitähän nousi kova meteli, kun paikalla oli kauheasti väkeä. Enhän minä sille mitään voinut. Lopetin siihen meidän yhteistyön. Se katkesi kerralla.”
Vaikka yhteistyö loppui, Ylitalo ei koskaan lakannut arvostamasta Kinnusta muusikkona.
”Lailalla oli niin hyvä musiikkikorva, etten osaa sanoa kenellä toisella voisi olla yhtä hyvä. Hän lauloi sujuvasti saksaksi, ranskaksi, italiaksi, venäjäksi ja monella muulla kielellä. Kaikki ihmettelivät, miten hän ääntää ja laulaa niin hyvin”, Ylitalo toteaa.
Kinnunen oli ollut sotalapsena Ruotsissa ja puhui Skånen ruotsia. Suomea hän joutui opettelemaan uudelleen palattuaan. Hänen levytysuransa alkoi jo 14-vuotiaana, ja suosio seurasi mukana vuosia.
Laila Kinnunen eli loppuvuotensa syrjässä julkisuudesta ja alkoholiongelmat varjostivat hänen elämäänsä.
”Yritin kerran tavoittaa hänet, kun hän asui asuntovaunussa, mutta en onnistunut. Siellähän hän sitten menehtyi. Se oli hirveän sääli, koska ei pystynyt auttamaan millään lailla”, Ylitalo sanoo vakavana.
Jos Ylitalolla olisi vielä mahdollisuus puhua Kinnusen kanssa, hän haluaisi muistella menneitä hyviä aikoja ja hersyvää huumoria. Hänen mielestään Kinnusen upein kappale oli Mantšurian kummut.
”Lailan esittämänä se oli aivan mahtava. Hänellä oli matala ääni, ja hän lauloi sen venäjäksi. Se oli jotain ainutlaatuista”, Ylitalo toteaa tarinan päätteksi.
Laila Kinnunen oli aikansa musiikillinen vetonaula. Kuva: Alpo Ylitalon kotialbumi
FAKTA:
Laila Kinnunen
– Syntyi 8. marraskuuta 1939 Helsingissä, kuoli 26. lokakuuta 2000 Heinävedellä.
– Oli yksi Suomen rakastetuimmista laulajista, jonka ura nousi huipulle 1950–60-luvuilla.
– Hänen ainutlaatuista ääntään ja tulkintaansa arvostetaan edelleen, ja hänen levytyksensä ovat jääneet osaksi suomalaista musiikkihistoriaa.
– Musiikkityylinä oli iskelmä, jazz, chanson ja kansainväliset sävelmät.
– Voitti Suomen ensimmäisen Eurovision karsinnan kappaleella Valoa ikkunassa (1961).
– Levytti lukuisia tunnettuja kappaleita, kuten Mantšurian kummut, Muistojen bulevardi, Älä mene pois ja Nukkuja kaunein on.
– Esiintyi niin Suomessa kuin ulkomailla ja oli erityisen suosittu Pohjoismaissa.
– Teki yhteistyötä monien tunnettujen muusikoiden kanssa, kuten kokkolalaisen Alpo Ylitalon yhtyeen kanssa.
– Puhui useita kieliä ja lauloi sujuvasti mm. ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.
– Hänen uransa alkoi hiipua 1970-luvulla, ja hän vetäytyi julkisuudesta 1980-luvulla.
– Kärsi loppuelämänsä ajan terveys- ja alkoholiongelmista ja vietti viimeiset vuotensa yksinäisyydessä.
Lähteet: Suomen musiikkiarkisto, Yleisradio (Yle) ja Helsingin Sanomien arkisto
