Karjalaispoika Kanadan armeijassa. Suomalainen sankarivainaja toisen maan asepuvussa. Olavi Nenonen syntyi Suomessa, hän kuoli Ranskassa ja hänen muistoaan vaalitaan Kanadassa.
Mikko Porvalin kirja ”Kaatunut Normandiassa” (Ateena Kustannus Oy 2011) tuo esille yhden ihmisen elämän ja kohtalon toisessa maailmansodassa. Porvali kirjoittaa isoäitinsä pikkuserkusta, joka kaatui Kanadan maavoimien kärkitaistelijana Normandian Louvignnyssa 18. heinäkuuta 1944. Hänet on haudattu suomenkielisin muistokirjoituksin ranskalaiselle hautausmaalle.
Olavi Nenonen syntyi Kurkijoella Karjalassa. Porvali kertoo kirjassaan, että Olavin elämä sai dramaattisen alun, kun hänen isänsä syyllistyi ryöstömurhaan vain viikko ennen Olavin syntymää ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Äiti pakeni häpeää Kanadaan, jättäen Olavin isoäitinsä kasvatettavaksi. 15-vuotiaana Olavi muutti äitinsä luo Ontarioon, Kanadaan.
Olavi liittyi sodan alettua Kanadan armeijaan ja koulutuksen jälkeen hänelle tuli lopulta siirto Englantiin. Englannissa maihinnousuun valmistumisen ohella Olavi tutustui Florence Violet May Spreadburyyn, joka palveli myös 1. luokan lentosotanaisena. Olavi oli juuri täyttänyt 21 vuotta, kun hän kosi Florencea. Kihlajaiskuva käytiin ottamassa valokuvaamossa. Kihlajaiskuva jäi viimeiseksi kuvaksi Olavista.
NORMANDIAN maihinnousu (D-Day) alkoi 6. kesäkuuta 1944 kello 6:30, jolloin ensimmäiset liittoutuneiden jalkaväkijoukot nousivat maihin Omaha- ja Utah-rannoilla.
Liittoutuneiden massiivisen maihinnousuoperaation tarkoituksena oli murtaa natsi-Saksan hallussa pitämä Atlantin vallin puolustus ja aloittaa Länsi-Euroopan vapautus. Operaation aikana yli 156 000 liittoutuneiden sotilasta joista noin 14 000 kanadalaista nousi maihin viidellä eri rannalla Ranskan Normandiassa.
Olavi palveli Kanadan 2. jalkaväkidivisioonassa, joka ei osallistunut itse D-Dayn maihinnousuihin. Nenosen yksikkö kuului niin sanottuihin toisen portaan läpimurtojoukkoihin. Tämä tarkoitti, että divisioona oli osa niitä joukkoja, jotka tulivat Normandiaan vasta sen jälkeen, kun alun maihinnousut olivat onnistuneet ja sillanpäät oli turvattu. Näiden joukkojen tehtävänä oli laajentaa rintamaa, hyökätä syvemmälle sisämaahan ja jatkaa etenemistä kohti Saksan miehittämiä alueita.
Olavi rantautui kanadalaisen kiväärikomppaniansa mukana 5. heinäkuuta Juno Beachille, jolle kanadalaiset olivat nousseet maihin lähes kuukautta aikaisemmin. Yleistilanne, jossa hän rantautui Ranskaan ei ollut lainkaan sellainen kuin oli suunniteltu. D-Dayn maihinnousu sinänsä oli menestynyt kohtuullisesti ja jokainen maihinnousukaista oli liittoutuneiden hallussa. Kuitenkin vain kanadalaiset olivat saavuttaneet Juno Beachilla edes likimain tavoitteensa.
Heinäkuun 18. päivä Olavi hyökkäsi yksikkönsä mukana Louivignyn kylään osana Caenin kaupungin valtaamisoperaatiota.
Vahvan vastarinnan vuoksi hyökkäys pysähtyi kaduille ja kanadalaiset joutuivat perääntymään. Lopulta kylä saatiin vallattua. Kanadalaisyksikön noin 800 miehestä kokonaistappiot olivat 111 sotilasta, joista 34 oli kaatunut. Olavi oli yksi kaatuneista.
Porvali kirjoittaa, ettei tiedetä kuinka Olavi kohtasi tiensä pään. Kirjoittaja arvioi, että kaatuneiden määrän perusteella Olavi todennäköisemmin kaatui raketti- ja kranaattituleen D-komppanian työntyessä Louvignyn kartanon omenapuutarhaan. Yhtä hyvin hän ehkä kaatui illan ja yön lähitaisteluissa. Totuutta ei saada koskaan selville.
Olavi sai lepopaikakseen ranskalaisen Beny-sur-Merin sotilashautausmaan III-korttelin G-rivin ensimmäisen hautapaikan.
Äidin toivomuksesta kiveen kaiverrettiin suomenkielinen teksti: Elon keväässä varhain jätit sotaisen maan: nyt luona Herran iloita saat.
KIHLATTU Florence suri Olavia ja sairastui Royal Airforcen palveluksessa tuberkuloosiin. Hän menehtyi kesäkuussa 1946. Florence haudattiin sankarihautaan Hampshiren Bishopstokeen.
Olavin ja hänen kihlattunsa haudat sijaitsevat kahdensadan kilometrin päässä toisistaan, aivan Englannin Kanaalin vastakkaisilla rannoilla.
Sankarihaudat kätkevät parin, joka oli kihlautunut vain kaksi vuotta aikaisemmin.
Lähde: Mikko Porvali ”Kaatunut Normandiassa” (Ateena Kustannus Oy 2011)
