Helmikuun 29. päivänä kuoli Suomen kolmas presidentti. Pehr Evind Svinhufvud eli kansan keskuudessa tuttavammin Ukko-Pekka kuoli 82-vuotiaana karkauspäivänä kotonaan Luumäellä vuonna 1944.
Pääministeri Edwin Linkomies piti kuoleman johdosta jo Ukko-Pekan kuoliniltana kansalle puheen radiossa. Helsingin Sanomat julkaisi suru-uutisen sekä otteen muistokirjoituksesta seuraavan päivän lehdessä.
Pääministeri kehui Svinhufvudin edustaneen paremmin kuin kenenkään muun suomalaisen kansanluonteen tyypillisimpiä ominaisuuksia. Linkomies suri koko Suomen kansan omakseen tunteman Ukko-Pekan menneen sen rajan yli, jonka toiselta puolelta ei ole paluuta.
Ukko-Pekka muistetaan harkitsevaisena, lujatahtoisena itsenäisyyden alkuaikojen vaikuttajana. Svinhufvud oli syntynyt Sääksmäellä 16.12.1861. Hänen elämäänsä mahtui monia isoja mullistuksia ja ennen itsenäistymistä hänet kyyditettiin Venäjän toimesta myös Siperiaan. Hän oli Suomen ensimmäinen valtionhoitaja juuri itsenäistyneessä maassa.
Hänen poliittinen uransa huipentui presidenttiyteen, joka alkoi 1931 ja päättyi 1937. Myhäilevä, sarkatakkiin mielellään pukeutunut Ukko-Pekka ei tehnyt kaudellaan yhtään virallista ulkomaan matkaa.
”Ensin on rajat turvattava, sitten vasta leipää levitettävä”, Svinhufvud tiivisti poliittisen testamenttinsa erotessaan presidentin tehtävistä.
Linkomies kiitteli muistopuheessaan entistä presidenttiä: ”Hän oli niitä miehiä, jotka ovat ratkaisevasti vaikuttaneet nykyiseen Suomen syntyyn, vieläpä antaneet sen elämälle sisällystä ja luonnetta, edistäneet omalla toiminnallaan sitä, mihin historiallinen kehitys kauan oli viitannut.”
