Toivo Leppä. Kuolinaika 28.6.1944. Kuolinpaikka Tali-Ihantala. Kuolinsyy sota.
Leppä siunattiin Kauhajoen sankarihautausmaan lepoon viime kesänä. Maanviljelijänä ja puuseppänä työskennellyt Leppä oli yksi jatkosodassa taistelutantereelle jääneistä, joka palasi vihdoinkin kotiseudulleen. Pieni valkoinen arkku muistutti menneestä. Katkenneesta elämänlangasta.
Tänä vuonna tuli täyteen 80 vuotta jatkosodan suurtaisteluista. Paljon suomalaissotilaita katosi sodan kurimuksessa kesällä 1944. Puna-armeijan suurhyökkäyksen torjumisessa suomalaisten kentälle jääneiden ja kadonneiden määrä nousi arviolta 6000 sotilaaseen. Toivo Leppä oli yksi tuhansista.
SOTAVAINAJIEN muiston vaalimisyhdistys tekee ansiokasta työtä sankarivainajien etsimisessä. Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa jäi kentälle yhteensä noin 13 000 vainajaa. Talvisodassa kentälle jäi arviolta 5000, jatkosodassa 7700 ja Lapin sodassa 138 suomalaissotilasta.
Suomi oli poikkeus kaikkiin muihin toisen maailmasodan sotijoihin nähden, koska talvisodan alusta lähtien tavoitteena oli tuoda kaatuneet takaisin kotimaahan. Kaveria ei jätetä -ajatus ulotettiin koskemaan kaatuneita ja kadonneita. Tuo ajatus elää ja saa etsijät liikkeelle vielä vuosikymmenien jälkeenkin.
Kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin etsintätyötä on ollut mahdollisuus tehdä, kotiin on tuotu yli 1600 kentälle jääneen tai kadonneen jäänteet. Heistä yli 400 on voitu luotettavasti tunnistaa ja saattaa kotiseuduilleen sankarihautausmaihin haudattaviksi.
Työ kadonneiden osalta jatkuu edelleen; moni sodissa menetetty on vielä löytämättä. Aikaa on kulunut, mutta kadonneita ei ole unohdettu. Taistelumaastoon jääneitä etsitään yhä.
Venäjän aloittama täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut lähes kaiken. Suomalaisten etsintäryhmät eivät ole päässeet enää neljään vuoteen Venäjälle. Yhteistyö venäläisten etsintäryhmien kanssa on kuitenkin voinut jatkua rajan toisella puolella. Viime vuosinakin etsintätyön tuloksena kotimaahan on saatu palautettua yli 160 kentälle jäänyttä sankarivainajaa.
PIENIÄ valkoisia arkkuja palasi tänäkin kesänä kotimaahan. Kaveria ei jätetä vieläkään ja kunniavelan maksu on kesken.
Suomi on saanut elää rauhassa jo vuosikymmeniä, mutta raskaat sodat ovat kansakunnan muistissa. Menneisyys tuntuu myös palanneen. Ukrainassa käynnissä oleva verinen hyökkäyssota on julma muistutus, että sodat eivät ole vain historiaa. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.
Sodalla on kallis hinta. Pienet valkoiset arkut kertovat katkenneista elämänlangoista. Ne ovat muistona halusta puolustaa vapautta.
Arkuissa palaajat ovat viimeisen rajansa ylittäneet.
Heitä ei unohdettu. Heitä ei jätetty.
Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Kirjoittaja on Ikuisuusmedian päätoimittaja