Yksin kivun keskellä. Kasvavaa tuskaa kranaatin iskemässä kuopassa. Kuoleman pelkoa tuhotulla ei-kenenkään-maalla.
Hädän yltyessä joku lähestyy ja tulee aivan lähellä. Koiran kuonon kosketus. Lämmin lipaisu poskelle. Haavoittunut sotilas tuntee läsnäolon. Armokoira on vieressä.
”IHMISEN paras ystävä. Mikä siunaus sotilaille. Enkeleitä neljällä jalalla”, kirjoittaa Diane Hadley Vaujin koskettavassa viestissään Facebookin The Vintage News-sivulla nähtyään ensi kertaa kuvassa armokoiran ja kuultuaan noista sodan kohdanneista lemmikeistä.
”Onneksi koirat lohduttivat kuolevia sotilaita ja toivat apua niille, jotka sitä tarvitsivat”, kiittää Janet Packard Miller myös armokoiria niiden rohkeista teoista sodassa.
Armokoirat eli ”mercy dogs” olivat ensimmäisessä maailmansodassa toimineita erityiskoulutettuja koiria. Armokoirat auttoivat sodan kauhuissa eksyneiden ja haavoittuneiden sotilaiden etsinnässä. Pelastustehtävien lisäksi noita koiria käytettiin laajalti eri puolilla rintamaa lääkintäjoukkojen apuna.
SUURTEN taistelujen jälkeen armokoiria lähetettiin auttamaan haavoittuneita. Hyvän hajuaistinsa ansiosta ne sopivat täydellisesti haavoittuneiden sotilaiden löytämiseen tiheistä pensaikoista, syvistä ojista ja mutaisista kranaattikuopista.
Saksanpaimenkoiria ja boksereita käytettiin yleisesti armokoirina niiden älykkyyden, kestävyyden ja uskollisuuden vuoksi. Ei-kenenkään-maalle lähtevän armokoiran varusteena oli usein Punaisen Ristin symbolilla varustettu liivi ja satulalaukku. Laukussa oli haavoittuneelle ensiaputarvikkeita, vettä janoon sekä viinaa kipuun.
”Armokoirat palasivat ohjaajiensa luo kantaen lippalakkia, hanskaa tai repeytyneitä vaatekappaleita todisteena siitä, että ne olivat löytäneet haavoittuneen sotilaan. Armokoirat osasivat myös ohjata lääkintämiehet haavoittuneen sotilaan luo”, kirjoittaa Alice Rawkins Doing Their Bit: Mercy Dogs of WWI -julkaisussaan.
”On jopa monia tarinoita armokoirista, jotka raahasivat sotilaita takaisin turvaan tai pois vihollisen tulituksen alta”, Rawkins jatkaa.
ARMOKOIRIA oli koulutettu olemaan rauhallisia ja empaattisia ihmisten läsnäollessa, ja niillä oli luonnollinen kyky havaita ihmisten tunnetiloja. Armokoiran läsnäolo ja lämpö tarjosivat lohtua ja rauhaa myös viimeisinä hetkinään kuolevalle sotilaalle.
Armokoirat olivat usein hyvin sidoksissa omistajiinsa ja niihin sotilaisiin, joiden kanssa ne työskentelivät. Tämä side auttoi niitä ymmärtämään, kun sotilas oli haavoittunut tai lähellä kuolemaa.
”Armokoiria koulutettiin pysymään kuolettavasti haavoittuneiden sotilaiden luona. Uskon koirien tarjonneen kuoleville lohtua ja varmistaneen, etteivät he olleet yksin. Näiden hämmästyttävien eläinten lämmin läsnäolo varmasti lievensi lukemattomien sotilaiden pelkoa ja tuskaa, kun he kohtasivat kuoleman ei-kenenkään-maalla”, toteaa Australiassa Anzac Square Memorial Galleriesissa työskentelevä Alice Rawlins.
Jopa 10 000 koiran tiedetään toimineen armokoirina ensimmäisen maailmansodan aikana. Niiden arvioidaan pelastaneen tuhansia ihmishenkiä, mukaan lukien ainakin 2000 Ranskassa ja 4000 haavoittunutta saksalaista sotilasta.
Armokoirien lohduttamien kuolevien sotilaiden määrää ei tiedä kukaan ja kuka tietää kuinka monet armokoirat kuolivat sodassa.
”Loistavia, rohkeita koiria. Pelastivat haavoittuneita ja lohduttivat kuolevia”, tiivistää armokoirien merkityksen Pat Sears kiitollisena Facebookin The Vintage News-sivulla.
