Kirkkoja ja hautausmaita. Lähes 615 000 nimeä ja 350 000 kuvaa, facebook-albumeissa yli miljoona kuvaa
Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmä on kerännyt vajaan 13 vuoden aikana valtavan määrän aineistoa kaikkien nähtäville internetiin.
Tietojen keruun arvoa korostaa se, että kuvaaminen ja tietojen käsittely on tehty vapaaehtoisvoimin. Ryhmän taustalla ei ole seurakuntia, kirkkohallitusta eikä mitään muuta virallista organisaatiota.
Ryhmän perimmäinen tarkoitus on saada kaikki Suomen hautausmaat kuvattua. Mukaan lukien evankelisluterilaisten, katolilaisten ja ortodoksien sekä myös uskonnottomien hautausmaat. Lisäksi on kuvattu ja kuvataan hautausmaita, jotka eivät enää ole hautausmaa käytössä, mutta hautoja on edelleen olemassa. Realistista on, että tietokanta ei ole koskaan ole täysin ajan tasalla. Ryhmän kuvaajaporukka on melko pieni.
Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmän perusti Facebookiin nyt jo edesmennyt Heikki Koskela elokuussa 2012. Koskelalle oli kertynyt jonkin verran hautausmaiden kuvia, ja hän ajatteli, että pitää olla jokin helppo tapa ja paikka, mihin kuvia voidaan laittaa. Toiminta lähti liikkeelle pienimuotoisesti.
Kun naantalilainen Sari Vahtera liittyi ryhmään noin puoli vuotta perustamisen jälkeen, jäseniä oli 200–300. Tällä hetkellä jäseniä on jo yli 12 000.
”Törmäsin ryhmään sattumalta, kun yhden tuttavan kanssa juteltiin. Minullekin oli kertynyt hautausmaiden kuvia. Ajattelin, että olisi kiva saada ne jonnekin talteen. Eivätkä vain olisi omalla koneella”, Vahtera kertoo lähtemisestään mukaan.
Heikki Koskela kysyi jo ryhmän alkuvaiheessa Vahteralta, lähtisikö hän yhdeksi ryhmän ylläpitäjäksi. Alussa Facebook-sivuston uutisvirrassa julkaistiin kuvia. Pian kuitenkin todettiin, että järkevämpi systeemi oli löydettävä, ja päätettiin, että kuvat laitetaan aina albumeihin, jotka koskevat tiettyä hautausmaata.
”Tämä yllätti meidät ihan totaalisesti, kuinka suurta kiinnostusta tämä herätti ihmisissä.”
Sari Vahtera myöntää, että jos olisi tiedetty ryhmän kuvista tulevan näin kattava kokoelma, tietokantaa olisi ryhdytty rakentamaan aikaisemmin. Facebook ei ole toimiva eikä ihanteellinen alusta suurelle kuva- ja albumimäärälle.
Nyt Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmällä on ollut muutaman vuoden ajan omat kotisivut, joista löytyy hakemisto ja tietokanta. Siellä on kattavat ohjeet ja säännöt. Facebook-sivu säilyy, mutta kuvat ovat laajemmin sivuston tietokannassa ja siirtyvät kaikki sinne tulevaisuudessa.
Tietokantaa voi käyttää, vaikka ei olisi jäsen. Maksuton tietokanta toimii kaikilla tietokoneilla ja muillakin älylaitteilla. Tietokannasta voi hakea yksittäisen ihmisen hautaa, vaikka ei tietäisi minne hänet on haudattu. Tietokannan tekemiseen ryhmä sai yhteistyökumppanin, joka rakensi koko tietokannan hyväntekeväisyytenä. Tietokannasta löytyy esimerkiksi 788 kirkkoa, kappeleita ja sankarihaudat.
Kiireisimpänä päivänä kotisivulla on vieraillut 4 000 kävijää.
”Palkitsevinta on, kun joku laittaa ryhmässä viestiä, että kiitos, kun löysin sukulaiseni haudan, jota en tiennyt olevan enää olemassakaan. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollista kulkea kauempana oleville hautausmaille. Tulee kiitoksia siitä, että voi kotoa katsoa hautausmaakuvia”, Sari Vahtera kertoo.
”He voivat ainakin kuvan äärellä hiljentyä muistamaan edesmennyttä”, ryhmän ylläpitäjä tietää.
SARI VAHTERA tietää tarkkaan, että hautausmailla olevia hautakiviä saa kuvata:
”Hautausmaa on julkinen paikka, julkisilla paikoilla saa kuvata ja kuvia saa julkaista. Siihen ei ole mitään rajoitusta. Tietysti kuvatessa täytyy muistaa kunnioitus vainajia ja omaisia kohtaan.”
Hänen mielestään tärkeintä hautakivien kuvaamisessa on, että seurakunnat poistavat hautoja, ja sen jälkeen haudasta ei ole enää mitään konkreettista tietoa.
”Kun saadaan haudat kuvattua ja siitä muisto, niin se on iso asia. Toinen iso asia on sukututkijoille tuleva hyöty ja että löytyy ihmisen viimeinen leposija tai ainakin tieto siitä, missä se on ollut”, Vahtera toteaa.
Tietokannasta on hyötyä monille. Esimerkiksi ortodokseille kuvatuista hautausmaista on apua, koska heidän kirkonkirjojaan on digitoitu niin vähän.
”Mikään kuvien tilaustoimisto tämä ei ole, jossa voisi heittää pyynnön, että voisiko joku käydä kuvaamassa sen ja sen haudan sieltä ja sieltä”, Vahtera painottaa.
”Mieluusti otetaan mukaan kuvaajia ja tietokantaan kuvien indeksoijia. Sellaisia, jotka haluavat lähteä mukaan ryhmään. Koko homma perustuu vapaaehtoisuuteen, jos vapaaehtoisia löytyisi lisää, niin olisi tosi kivaa. Se edesauttaisi sitä, että tietokantaan saataisiin nopeammin materiaalia.”
Ryhmä on itsessään suljettu, mutta avoimesti löydettävissä. Ryhmään voi liittyä kuka tahansa, joka löytää avoimen ryhmän. Rajoituksia henkilöjäseneksi haluavalle ei ole ja ryhmä on uskontovapaa. Yrityksiä ei oteta jäseniksi eikä ryhmässä saa mainostaa kaupallisia tapahtumia.
”Palkitsevinta on, kun joku laittaa ryhmässä viestiä, että kiitos, kun löysin sukulaiseni haudan, jota en tiennyt olevan enää olemassakaan”, kertoo Suomen kirkkoja ja hautausmaita-ryhmän ylläpitäjä Sari Vahtera. Hän on itse ottanut 50 000 kuvaa.
VAHTERA ei itse kuulu kirkkoon. Häneltä usein kysytään hänen kiinnostustaan kirkkoihin ja hautausmaihin.
”Alun alkaen kiinnostukseni heräsi sukututkimuksen kautta. Aloin keräämään isäni sukuun liittyviä hautakivien kuvia”, Vahtera paljastaa ja lisää tienneensä isoisänisänsä olleen kirkon rakentaja. Vuosien saatossa paljastui, että hänen isoisän isoisänsä oli myös rakentanut kirkkoja.
Hän kiersi hautausmailla ja rupesi törmäämään tosi kauniisiin vanhoihin hautakiviin. Kuvasi niitä, vaikka ne eivät kuuluneet sukuun.
”Aloin sitten kuvaamaan hautoja, joissa oli poistolappu hautapaikkasopimuksen päättymisestä. Siitä lähti laajenemaan ja nyt, kun jossakin käyn, niin tulee kuvattua koko hautausmaa tai isolta hautausmaalta osasto.”
Kuvaaminen paisui ja nyt kuvia on otettuna 50 000.
”Kieltämättä on tullut hautausmaita kuvattua. Ihan pohjoista myöten olen kuvannut ja kiertänyt. Nyt en ole kahteen vuoteen juurikaan itse kuvannut, kun olen tehnyt tietokantaa. Nyt olen elätellyt ajatusta, jos tänä kesänä pääsisin kuvaamaan. Ahvenanmaalta minulla on tarkka tieto, mitä on kuvaamatta”, Sari Vahtera tuumaa tulevan suven osalta.
Tietysti kesään tulee kuulumaan paljon muutakin työtä Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmän tiimoilta. Tietokanta ei ole koskaan lopullisesti valmis.
”Tässä on keksitty ikiliikkuja, Suomen kirkkoja ja hautausmaita-ryhmän ylläpidosta vastaava Vahtera naurahtaa.
