Haudalle laitettava hautakivi tai muunlainen muistomerkki on vuosisatainen perinne, joka on säilynyt vuosisatojen kuluessa perinteisessä ja jokseenkin klassisessa muodossa Suomessa.
Se, mikä on tosin muuttunut hautausperinteiden vaalimisessa, on esimerkiksi hautakiven koko ja se, millaisen tekstin omaiset haluavat hautakiveen tai muunlaiseen hautamuistomerkkiin.
IKUISUUSMEDIA tutki Helsingin, Porin ja Kokkolan seurakuntayhtymien hautausohjeita, joista selviää seikkaperäisesti se, millaisen tekstin kirjoittaminen hautakiveen on soveliasta ja vuosisataisia hautausperinteitä kunnioittavaa.
Yleensä omaiset haluavat hautakiveen vain vainajan koko nimen, syntymäajan ja kuolinajan. Esimerkiksi syntymä- ja kuolinaikoja ei välttämättä tarvitse hautakiveen laittaa, mutta ylivoimaisesti useimmiten näin omaiset toimivat.
Vainajan ammattinimikettä tai muuta titteliä on suosittu vuosisatojen ajan, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana niiden käyttö on kuitenkin merkittävästi vähentynyt.
– Kyllä niitä voisi rohkeasti käyttää. Ammattinimike tuo kiveen enemmän persoonallisuutta. Hautausmailla kävellessä voi miettiä, millaista ammatin harjoittaminen on vainajan elinaikana mahtanut olla, totesi Porin seurakuntien ylipuutarhuri Sari Salow Ylen haastattelussa.
Mikään laki ei kuitenkaan velvoita tai säätele virallisesti hautakiveen kirjoitettavaa tekstiä. Kiveen voi kaiverruttaa pelkän etunimen, sukunimen tai lempinimen, joka voi olla esimerkiksi muunnelma vainajan varsinaisesta etunimestä, jota henkilöstä on käytetty koko hänen elinaikansa ajan.
HAUTAKIVEN ja siihen tulossa olevan tekstin valmisteluvaiheessa seurakuntien hautaustoimesta vastaavat voivat tarvittaessa kuitenkin puuttua tekstiin tai symboliin, mikäli ne arvioidaan sopimattomiksi. Tällaisia tilanteita on ollut äärimmäisen harvoin missään suomalaisessa seurakunnassa, vaikka virallisesti ja lakiin perustuen hautakiveen tulevaa tekstiä ei säädelläkään.
Näin hautakiveä tai hautamuistomerkkiä suunnittelevia omaisia ohjeistetaan esimerkiksi Kokkolan seurakuntayhtymän hautaustoimesta:
“Haudalle saa asentaa hautausmaan käyttösuunnitelman tai seurakuntayhtymän hyväksymien muistomerkkiohjeiden mukaisen hautamuistomerkin. Muistomerkkien kokoa rajoittavat säännökset ovat yleensä muistomerkkien valmistajien tiedossa.”
“Ennen asennusta on muistomerkistä esitettävä suunnitelma mittoineen hautaustoimesta vastaavan viranhaltijan hyväksyttäväksi. Muistomerkin pystyttämisen ajankohdasta on myös sovittava etukäteen hautausmaan hoitajan tai työnjohtajan kanssa. Haudan reunustaminen aidalla, kiveyksellä tai muuten on kielletty.”
UURNA-JA TUHKAHAUTAUKSEN voimakas yleistyminen on mahdollistanut periaatteessa sen, että omaiset voivat haudata uurnan tai tuhkat vanhoille hautausmaille, joille perinteinen arkkuhautaus ei ole enää mahdollista. Tässä yhteydessä voi esimerkiksi kaiverruttaa vainajan nimen suvun hautakiveen, mikäli se on teknisesti mahdollista. Tällaiselle suunnitelmallekin on saatava hyväksyntä hautausmaata ylläpitävältä seurakunnan hautaustoimelta.
Anonyymejä hautakiviä ja hautamuistomerkkejä on eri puolilla Suomea jonkin verran. Näinkin voi toimia, mutta poikkeuksellisen harvinaista tällainen omaisten toiminta joka tapauksessa on.
Suvun hautakivessä tai hautamuistomerkissä voi olla vain pelkkä sukunimi. Kuva: Jens Oja
Suvun hautakivessä tai hautamuistomerkissä voi olla vain pelkkä sukunimi, eikä mitään muita tietoja. Tällaiset muistomerkit ovatkin yleisempiä eri puolilla Suomea kuin täysin anonyymit tai peräti täysin tekstittömät hautakivet, joissa ei edes ole vainajan elämänvaiheisiin viittaavaa symbolia.
KAIKISSA tapauksissa hautapaikalle haudatun henkilön ja hänen hautaansa hoitavien läheisten tiedot täytyy olla seurakunnan hautaustoimen tiedossa – on kivessä tai muistomerkissä sitten nimi tai ei.
Lähteet: Kokkolan, Helsingin ja Porin seurakuntayhtymät
HAUTAOIKEUS
”Hautaoikeuden haltija edustaa niitä, joita voidaan haudata hautaan, sekä käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa siten kuin hautaustoimilaissa sekä tässä laissa ja sen nojalla säädetään tai määrätään.”
“Hautaoikeuden haltijasta ja siitä keitä hautaan voidaan haudata, sovitaan hautaa luovutettaessa. Jos sopimusta ei ole tehty vuoden kuluessa haudan luovutuspäivästä tai jos tehtyä sopimusta ei voida olosuhteiden muuttumisen johdosta noudattaa, hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski tai, milloin leskeä ei ole taikka hänkin on kuollut, ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset. Jos heitä on useita, heidän on valittava hautaoikeuden haltija edustamaan heitä hautaa koskevissa asioissa. Hautaoikeuden uudesta haltijasta on ilmoitettava hautaustoimesta vastaavalle seurakunnan viranomaiselle.”
Lähde: FInlex ja Suomen Hautaustoimistojen liitto
