Juha Mieto on ehtinyt nähdä pitkän elämänsä aikana yhtä sun toista, kuten hän itse asian ilmaisee. Loppuvuodesta 77 vuotta täyttävä hiihtolegenda katsoo menneitä vuosikymmeniä tyytyväisenä mutta myös uteliaana: paljon on nähty, ja paljon jää väistämättä näkemättä.
Kuolemaa Mieto ei lähde suurentelemaan eikä rakentamaan sen ympärille pitkiä selityksiä. Se tulee jokaiselle aikanaan. Häntä pikemminkin helpottaa se, ettei ihminen tiedä oman lähtönsä päivämäärää.
Ikääntyminen on silti muuttanut suhdetta kuolemaan. Mieto nostaa esimerkiksi Ukrainan sodan: jos elämä olisi päättynyt kuusi vuotta sitten, sekin maailmaa järkyttänyt tapahtuma olisi jäänyt häneltä näkemättä. Ihmisen elämä on pitkäkin ollessaan vain pieni tuulahdus paljon suuremmassa ajassa.
Kuolemanjälkeisestä Mieto ei ryhdy arvailemaan. Maasta on tultu ja maaksi palataan. Aika näyttää sitten. Myös omat hautajaisensa hän näkee yhtä suoraviivaisesti: arkkuun ja maan uumeniin, ei tuhkausta.
Kun kysymys kääntyy siihen, mitä hänestä muistetaan sadan vuoden päästä, hän ei rakenna itselleen muistomerkkiä, vaikka sellainen Kurikassa jo seisookin.
Ikuisuusmedia esitti Juha Miedolle kymmenen kysymystä kuolemasta. Vastaukset ovat tunnistettavasti Mietoa: suoria ja maanläheisiä.
1) Mitä ajattelet kuolemasta?
Pidän luonnollisena. Tulee itse kullekin aikanaan.
2) Miten ajattelusi kuolemasta on muuttunut ajan myötä?
Mitä ikää tulee ja tullut lisää, niin muuttunut. Mulle tulee 77 mittariin loppuvuodesta. Olen ajatellut, että johan tässä on tullut jo nähtyä yhtä sun toista. Paljonkin. Tuli mieleeni, että jos olisi kuusi vuotta sitten kuollut, niin ei olisi tätä Ukrainan sotaakaan nähnyt. Paljon on nähnyt, ja paljon jää näkemättä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
3) Uskotko, että tietoisuus kuolemasta muokkaa ihmisen elämää enemmän kuin ymmärrämme?
Kyllä se muokkaa. Positiivisesti otan kaikki vastaan. Pidän luonnollisena sitä, että itse kullekin se sattuu ja hyvä, kun ei päivämäärää tiedä.
4) Mitä tapahtuu mielestäsi kuoleman jälkeen?
Mulla on sellainen kuva, jotta maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. En ole sen kummemmin ruvennut sitä asiaa spekuloimaan. Aika näyttää sitten.
5) Miltä kuolema näyttää, jos sitä katsoo avaruuden perspektiivistä?
Pidän ihan luonnollisena sitä, että tätä elämää on eletty ennen meitä, vaikka kuinka kauan. Vaikka ihminen eläisi satavuotiaaksi, niin se on vain pieni tuulahdus täällä keskuudessamme.
6) Ajatteletko, että maailmankaikkeudessa on jotain pysyvää, vai onko kaikki lopulta katoavaista?
Se on katoavaista.
7) Jos saisit lähettää itsellesi viestin kuolinvuoteelle, mitä haluaisit sanoa?
Kiitos näistä päivistä mitä olen saanut olla ihmiskunnassa muiden mukana.
8) Onko sinulla ajatus siitä, millaista kuolemaa toivoisit itsellesi – ja miten se heijastaa tapaasi suhtautua elämään?
Minä otan kuoleman ihan luonnollisena ja hyvä, kun en päivämäärää tiedä. Toivoisin, että saisin kuolla saappaat jalassa.
9) Miten haluat tulla haudatuksi?
Arkkuun ja maan uumeniin. Ei tuhkausta.
10) Mitä luulet ihmisten sinusta muistavan sadan vuoden kuluttua kuolemasi jälkeen?
Jaahas, tämä on jo visaisempi kysymys. Saattaa olla, että jos tuo minun täällä Kurikassa pystytetty patsas vielä silloin sadan vuoden päästä pystyssä on, niin joku kysäisee: Mikäs tuo mies on ollut olevinaan?
