“Toivo kantoi tytärtään ja joka askeleella arkussa särkyi jotain”.
Tuossa lauseessa kiteytyy Leena Lepistön voittajateksti Irma, Hautausmaalla – 30 kokemusta -antologiassa.
Loppu ei hellitä otettaan, eikä sen ole tarkoituskaan. Vauvan kuolema kuvataan tavalla, joka ei anna lukijalle etäisyyttä tai suojaa. Jokainen askel vie mukanaan jotakin, mitä ei koskaan ehditä elää. Sanat, laulut, pienet arkiset hetket.
”Toivo painui yhä kumarampaan. Mahdottoman paino oli valtava”
Hautausmaata ei vielä näy, mutta kuolema on jo muuttunut konkreettiseksi painoksi, jota isä kantaa sylissään.
Kirja sai alkunsa Kymi Libri -kirjamessujen valtakunnallisesta kirjoituskilpailusta. Määräaikaan mennessä tekstejä saapui 412, ja raadin eteen kasaantui yli 3 000 sivua luettavaa.
Hautausmaalla-kirjoituskilpailun voittajaksi valittiin hämeenlinnalainen Leena Lepistö Irma-novellillaan. Toiseksi tuli Sofia Murtonen Jyväskylästä ja kolmanneksi Soile Lautamies Espoosta. Kilpailun päätuomarina toimi teologian tohtori Timo Pokki.
Moni teksti olisi ansainnut paikkansa kansien välissä, mutta lopulta mukaan valittiin 30. Valinnoissa painoi monipuolisuus. Erilaiset äänet, tyylit ja genret, jotka eivät toista toisiaan.
“Loistavia tekstejä oli kuutisenkymmentä, ja jokainen niistä olisi hyvän kielen ja persoonallisen aiheen käsittelyn puolesta ansainnut tulla julkaistuksi,” kuvasi toimittaja Olli Sarpo.
Raadin puheenjohtaja Irja Sinivaara puolestaan on kuvannut lukukokemusta matkaksi muistoihin, ikävään, kauneuteen ja kauhuun. Todellisiin ja kuviteltuihin hautausmaihin, jotka avasivat aivan uusia näkökulmia viimeisiin leposijoihin.
“Kuolema on valkea verho, kevyt kuin sumu – ei synkkä ja uhkaava viikatemies.” Sofia Murtosen tekstissä kuolema ei näyttäydy loppuna vaan matkana, jolle joku tuttu tulee hakemaan. Kuvituskuva
KIRJAN TEKSTEJÄ yhdistää hautausmaa ja kuolema, mutta tavat lähestyä niitä vaihtelevat suuresti. Mukana on kertomuksia ystävän, puolison ja lapsen menetyksestä. Monissa lähtökohtana on suru, joka ei asetu helposti sanoiksi.
Toisissa tarinoissa katse kääntyy nurinpäin. Maailma nähdään vainajan silmin. Kuolleet saattavat keskustella keskenään hautojen takaa tai tarkkailla eläviä haudasta, arkusta tai hautausmaan reunalta. Hautausmaa piirtyy rajatilaksi, jossa mennyt ja nykyinen, elävät ja kuolleet, limittyvät toisiinsa.
Kilpailun toiselle sijalle ylsi Sofia Murtonen kirjoituksellaan Jälleennäkeminen. Teksti alkaa lauseella: “Kuolema on valkea verho, kevyt kuin sumu – ei synkkä ja uhkaava viikatemies.”
Murtonen kuljettaa lukijaa kohti kuolemaa lempeänä siirtymänä. Lopussa mummi saapuu veneellä, soutaa kertojan läpi viimeisten sumukerrosten. Vastaranta lähestyy, ja kuoleman valkea verho sulkeutuu taakse. Kuolema ei näyttäydy loppuna vaan matkana, jolle joku tuttu tulee hakemaan.
Kolmannen palkinnon sai Soile Lautamies tekstillään Tänä yönä maa on auki. Tarina vie lukijan kauas ajassa taaksepäin, kuuseen, joka on syntynyt vuonna 1625.
Puu ei ole tavallinen. Siihen on kietoutunut surmatun piian sielu. Vuosisatojen myötä kuusen ympärille kasvaa hautausmaa, ja lopulta myrsky kaataa puuvanhuksen. Kun se kaatuu, maa on auki. Kuolema, historia ja maisema punoutuvat yhdeksi.
Hautausmaalla – 30 kokemusta (Reuna Publishing House, 2025) on pehmeäkantinen antologia, jonka tekstit on koottu Kymi Libri -kirjamessujen kirjoituskilpailun pohjalta. Kirjan on toimittanut Olli Sarpo, ja sen kirjoittajiin kuuluu 30 eri tekijää eri puolilta Suomea.
