Travemünden satamaan oli enää pieni pala matkaa, kun perämies Late näki työkaverinsa makaavan kannen lattialla. Hän oli ilmeisesti kaatunut suorilta jaloiltaan, sydän oli pysähtynyt, eikä elvytys enää auttanut. Laiva oli silti kiinnitettävä turvallisesti satamaan, vaikka miehistö kävi samalla kamppailua ihmishengen puolesta. Laten mukaan merellä työskentelevien on aina osattava toimia kriittisissä tilanteissa, sillä laivoissa ei yleensä ole omia lääkäreitä. Merimiespastori Jaakko Laasiokin tietää puolestaan, että tällaiset hetket jäävät syvälle mieleen: kuolema laivalla on aina yhteisön kokemus. Siksi Merimieskirkko kulkee mukana myös silloin, kun meri on ottanut omansa.
Travemünden satamaan Saksassa oli matkaa enää viimeiset metrit, kun Late huomasi, että jotain oli vialla. Työkaveri, jonka kanssa hän oli jakanut töitä pitkään, oli kaatunut yllättäen kannelle. Suorilta jaloiltaan, ilman mitään varoitusta. Elettiin 1990-luvun puoliväliä.
