Helsinkiläinen Jutta Saanila on yksi kymmenistä sertifioiduista kuolindoulista Suomessa. Synnytyksissä doulia on ollut vuosikymmenten ajan Suomessakin, mutta kuolindoulatoiminta on melko uutta Suomessa. Lohtu Oy järjestää kaikille avoimia kursseja Suomessa.
Ikuisuusmedian haastattelussa Saanila tiivistää heti aluksi, mikä on kuolindoulan tärkein tehtävä.
”Kuolindoulan on oltava hyvä kuuntelija. Kuolindoulakoulutuksessa piirretään aina sellainen kuva, jossa ihmisellä on suuret korvat, pieni suu ja yksi silmä kiinni. Se tarkoittaa sitä taitoa olla läsnä ja pysyä valppaasti ja kuuntelevana paikalla, vaikka tapahtuisi mitä”, Saanila sanoo.
MILLAISTA tukea doulat antavat kuolemansairaalle ihmiselle ja mahdollisesti hänen kuolemaansa läheltä seuraaville omaisille?
”Kuolindoula saa toimeksiannon joko omaiselta tai kuolevalta. Jos omainen ottaa doulan avukseen, hän saa tukea juuri niihin asioihin, joiden kanssa apua tarvitsee. Näin ollen häneltä vapautuu paljon energiaa olla kuolevan tukena. Jos taas kuoleva on varsinainen asiakas, omainen saa henkäistä helpotuksesta, kun doula ottaa osan vastuusta ja tekee monenlaisia asioita kuolevan hyväksi”, Saanila sanoo.
”Joskus doula tukee sekä omaista että kuolevaa vaikkapa keskustelussa, jolloin he tulevat puhuneeksi paljon sellaista josta eivät muuten puhuisi keskenään. Se voi olla helpottavaa. Doula on yleensä lojaali vain yhdelle asiakkaalle eli aika harvoin sekä omainen että kuoleva ovat yhtäaikaa asiakkaita. Jos asiakkaana on omainen, doula yrittää aina pitää myös kuolevan puolta siten, että auttaa tiedoillaan ja taidoillaan omaista ymmärtämään ja kunnioittamaan häntä. Jos kuoleva on esimerkiksi valtavan hankala tapaus, niin doula yrittää tehdä tilanteesta siedettävän, jottei omainen joutuisi jälkikäteen katumaan ja syyllistymään sanomisistaan.”
DOULA on sanana ja käsitteenä kovin tuntematon Suomessa – toistaiseksi. Vähitellen ihmiset ovat kuitenkin löytäneet doulien tuottaman avun ja tuen piiriin.
”Doula on kreikkaa ja tarkoittaa palvelijaa. Hän on vierelläkulkija, mahdollistaja, koordinaattori, tiedonkerääjä, kuuntelija, asiakirjatukija ja tuen piiriin ohjaaja. Käytännön doula on myös kotona apuna kaikissa sellaisissa asioissa, joihin kuoleva ei enää pysty.”
Kuka voi pyytää kuolindoulaa tuekseen?
”Ihan kuka vaan, sillä kuoleman pohdintoihin voi jo lapsi tai nuorikin tarvita tukea. Käytännössä ihmiset alkavat miettiä asioita vasta joskus 60-70 -vuotiaana. Itse haluaisin kehottaa jo 50-vuotiaita pohtimaan hoito- ja hoivatahdon, edunvalvontavaltuutuksen, hautaussuunnitelman sekä testamentin kuntoon”, Saanila kehottaa.
Kuolindoulatoiminta ei ole millään tavoin kytköksissä esimerkiksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai sen piirissä toimiviin herätysliikkeisiin.
”Meiltä on ennen kuolindoulien tuloa puuttunut juuri katsomuksista vapaa tuki kuoleman lähellä. Siksi on tärkeää, että kuolindoulat pysyvät neutraalina tässä suhteessa. Toki voisi olla hyvä, jos seurakunnatkin kouluttaisivat osan henkilökunnasta kohtaamaan kuolemaa vielä laajemmin kuin he nyt jo tekevät, jolloin he kävisivät läpi kuolindoulakoulutuksen. Ei sekään olisi huono, koska silloin se rooli kuitenkin olisi selkeä”, Saanila sanoo.
MITEN näet doulatoiminnan tulevaisuuden? Lisääntyykö tarve doulille samaan aikaan kuin yksinäisyys lisääntyy yhteiskunnassa?
”Minä luulen, että muutaman vuoden päästä kuolindoulat alkavat olla tavallisempia kuolevien rinnalla, kuten synnytysdoulat ovat nykyään. Muutoksen vauhti riippuu paljon siitä, miten meihin aletaan suhtautua sairaalamaailmassa ja muissa laitoksissa. Ei ole itsestään selvää, että yksinäisetkään ottavat kuolindoulaa, sillä avun pyytäminen on niin vaikeaa. Jos kuolevien äärellä toimiva hoitohenkilökunta alkaisi suositella kuolindoulia ja myös saattohoidon vapaaehtoisia, voisi kuolevien ja omaisten olla helpompi turvautua meihin, jotka palamme halusta saada tukea heitä.”
MIKSI sinä koit tarpeelliseksi lähteä mukaan kuolindoulatoimintaan? Vaikuttiko jokin erityinen asia yksityiselämässäsi ratkaisuun?
”Minä olen aina ollut kiinnostunut ihmisenä kasvamisesta ja oppimisesta. Siksi oli niin houkuttelevaa saada olla kuoleman lähettyvillä. Siinä nimittäin jokainen joutuu kasvamaan ja muuttumaan. Tästä harvoin puhutaan, mutta kuolema on kehityksen katalysaattori.”
”Tapahtuu ihan konkreettisia muutoksia: muuttamista, työpaikan vaihtoa, eroamista, omaisuudesta luopumista, rahan perimistä. Sitten tapahtuu myös henkisen tason muutoksia: arvojen, asenteiden, elämänvalintojen muuttumista, syvällistä kasvua ja rakkauden oivaltamista. Tämän näen monien kuolindoulien olemuksessa, sillä he tulevat tähän työhön siksi että ovat itse kokeneet kuoleman merkitykselliseksi omassa elämässään. He ovat hyvin upea sakki monenmoista kokeneita ihmisiä. Kunnioitan tätä ammattikuntaa suuresti”, Saanila sanoo haastattelun lopuksi.
FAKTA
LOHTU OY JA KUOLINDOULAT
Lohtu Oy kouluttaa ammattilaisia, jotka auttavat läheisiä ja kuolevia kohtaamaan kuoleman ja surun myötätuntoisesti ja asiantuntevasti.
Lohtu-akatemian koulutukset tarjoavat tietoa ja käytännön työkaluja kuoleman ja surun käsittelyyn.
Kuolindoula on koulutettu kanssakulkija jonka tavoitteena on auttaa siinä, että ihminen saisi arvokkaan ja omannäköisen kuoleman.
Ammattinimike kuolindoula on Suomessa uusi, vaikka kuolevan tukena doulan lailla toimineita on pitkään ollut. Suomessa on alettu kouluttamaan kuolindoulia vuonna 2023, kun taas naapurissamme Ruotsissa kuolindoulia on koulutettu vuodesta 2022. Suomessa on tammikuussa -23 yhteensä noin 30 sertifioitua kuolindoulaa.
Kokkolalainen Paula Pensaari istuu levollisena ja elämäniloisena Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kahvilassa. Levollisena ainakin osittain siksi, että hän on saamassa lähiaikoina valmiiksi kuolindoulan opinnot, joita hän on suorittanut Lohtu Oy:n kursseilla viime aikoina. Kuoleman kohtaamiseen liittyvä lopputyö on valmistumassa.
REHELLISYYS ja luottamuksellisuus. Nämä sanat toistuvat Pensaarin sanomana haastattelussa. Kuolindoulan on pystyttävä työskentelemään äärimmäisissäkin tilanteissa, joissa kaikkien – kuolevan, hänen omaisten ja doulan – välillä on oltava rehelliset ja ennen kaikkea luottamukselliset välit. Tästä ei voi tinkiä tuumaakaan. Kuolemasta on pystyttävä puhumaan.
Sievistä lähtöisin oleva Pensaari on asunut vuosikymmenet Kokkolassa Keski-Pohjanmaalla, joka on poikkeuksellisen vahvaa herätysliikkeiden aluetta. Yhtenä negatiivisena piirteenä alueeseen liittyy Pensaarin mielestä se, että kuolemasta ja kuoleman kohtaamisesta ei oikein osata puhua.
”Valitettavasti Keski-Pohjanmaalla ei ole oikein kunnollista puhumisen kulttuuria. Se vaan nyt on niin jostain syystä”, Pensaari pahoittelee.
PENSAARIN mielestä kuolindoulalla voi olla kuitenkin todella merkittävä rooli puhumattomuuden kulttuurin murtamisessa. Tästä syystä hän halusi lähteä kuolindoulatoimintaan mukaan. Pensaarille ratkaisevampaa oli kuitenkin oman äidin kuolema ja sen herättämät syvälliset tuntemukset.
”Äitini eli lähes satavuotiaaksi. En olisi millään halunnut päästää äitiä lähtemään. Hänen kuolemansa jälkeen huomasin, että en ollut pystynyt puhumaan asiasta (kuolema) koko aikana yhtään mitään. Olisi pitänyt osata kysyä, mitä äiti ajattelee kuolemasta.”
KUOLINDOULATOIMINTA ja siihen liittyvät opinnot ovat Suomessa vielä varsin uusi asia, niin myös Pensaarille.
”Päätin vain yhdessä vaiheessa, että menen koulutukseen ja puhuin ikään kuin virtuaalisesti äidille, että korjaan tilanteen välillämme”, Pensaari kuvailee kauniisti.
”Mutta ennen kaikkea autan jotain muuta ihmistä kuoleman hetkellä.”
Pensaari on jo ennen doulaksi kouluttautumistakin auttanut esimerkiksi sukulaisia, jotka ovat joutuneet kohtaamaan kuoleman.
”Olen huomannut, että kykenen kuuntelemaan ja asettumaan ihmisen seuraan.”
Pensaari on 40 vuoden ajan ajan kuunnellut ja tukenut vaikeissa tilanteissa olleita ihmisiä monin eri tavoin vapaaehtoistyössä. Samalla hän on huomannut, miten valtava tarve keskusteluavulle on. Nimenomaan sellaiselle avulle, joka ei ole kytköksissä esimerkiksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai johonkin kirkon piirissä olevaan tai siitä erillään olevaan herätysliikkeeseen.
Kuolindoulatoiminnan riippumattomuus seurakunnista on Pensaarin mielestä tärkeä asia, sillä joillekin kuoleville ja heidän läheisilleen seurakuntien tekemä diakoniatyö voi olla este avun vastaanottamiselle.
IHMISTEN yksinäisyys on lisääntynyt merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Ihmisen kuolinhetkelläkin yksinäisyys korostuu Pensaarin mukaan drmaattisella tavalla, kun yhtäkään läheistä ei tule käymään viimeisillä hetkillä.
”Yhteiskunnallinen tilannekin on nykyisin sellainen, ettei sairaanhoitajallakaan ole enää aikaa olla kuolevan ihmisen lähellä kovin paljon, vaikka kuolema olisi jo lähellä”, Pensaari sanoo.
”Yksinäisyydessä on jotain kauhean surullista ja se tekee minut surulliseksi, mutta en voi ottaa ihmisen kärsimystä pois. Minulla on kuitenkin kova tarve saada ihmiset voimaan paremmin.”
Kuolindoulatoiminta tulee olemaan Pensaarille tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä keinoista auttaa kuolevaa ja hänen läheisiään. Kuolemanhetkellä rinnalla kulkijoita ei ole koskaan liikaa.
