Sydämin kuvioituihin ulkoiluvaatteisiin pukeutunut Ruuskasen pariskunta katsoo ylös puuhun ja siihen on syy. Vapaa-aika kuluu Savonlinnassa Talvisalon kappelin verstaalla, jossa valmistuu ihastuttavia rakennusten pienoismalleja. Ne toimivat oikeina linnunpönttöinäkin.
Joulukuun alun lauantaina Eveliina ja Marko Ruuskanen ovat tavallisessa vapaa-ajanharrastuksessaan. He laittavat puuhun paikoilleen uusinta linnunpönttöä. Tällä kertaa malli on perinteikkäästä Viremon nakkikioskista, joka toimi Savonlinnan keskustassa vuosikymmeniä. Nyt paikalla on kerrostalo ilman puita, joten talo kiinnitetään Nälkälinnanmäelle. Syystä lisää myöhemmin. Lintuhuvilat sijaitsevat yleensä esikuvansa läheisyydessä sijaitsevassa puussa linnuille sopivalla korkeudella.
Millaista yhdessä tekeminen on?
”Se on aivan ihanaa”, sanoo Eveliina ja ujot kasvot peittyvät leveään hymyyn.”
Paikalla Nälkälinnanmäellä, suhteellisen lähellä Olavinlinnaa ja Savonlinnan keskustaa, on pieni punainen traktori ja perässä kärry, jossa paikalle on kuljetettu uusin linnunpönttö. Eveliina nousee keveästi traktorissa olevien puulavitsojen päälle. Marko laittaa tikkaat mäntyä vasten ja kiipeää ylös.
Reilun puolen metrin levyinen ja 45 senttiä syvä on nakkikioskin pienoismalli. Vasara ja muut tarvikkeet otetaan paikallisen Matin Monttu -liikkeen muovikassista.
”Lyö vain kovempoo”, ohjeistaa Marko vaimoaan, joka lyö pöntön pidikettä puuhun.
Sitten mallataan, että nakkikioski on suorassa ja tämän päivän homma alkaa olla valmis.
”Viremon nakkikioskin pienoismalli on pitkäaikainen haave”, kertoo Marko.
Joulukuisena lauantaina aviopari Ruuskanen asensi puuhun vanhan nakkikioskin pienoismallin. Ensi kesänä se saa asukkaita lintuperheestä.
HAUDANKAIVAJA Marko Ruuskanen aloitti pienoismallien teon vuosia sitten. Käsityöhön kannusti jo silloin rakkaus eläimiin. Pienoismalleistahan tulee lintujen koteja. Mikään käsityöihminen tai taiteilija hän ei vieläkään koe olevansa, vaikka muut sen kyllä tunnistavat. Pienoismallien lisäksi Marko muotoilee raudasta suuria sydänkoristeita, joita on nähtävänä muun muassa Talvisalon hautausmaalla ihan tavallisten linnunpönttöjen ympärillä. Kaikkiaan Ruuskanen on tehnyt noin 150 erilaista linnunpönttöä eri puolille Savonlinnaa, ja lisäksi tilaustöitä.
Sydän on Marko Ruuskasen tavaramerkki. Hän signeeraa kaikki työnsä sydänkuvion sisään kirjaimin M.R. Tosin nykyään signeerauksessa lukee M ja E.R. Vaimo on tärkeässä roolissa maailman pienimpien huviloiden rakentamisessa.
”Ei ne ole huviloita, ihan linnunpönttöjä ne on”, sanoo hymyilevä Marko.
Rakennusten pienoismallien materiaalit ja värit ovat sellaisia, että ne sopivat linnuille. Osa ”esikuvataloista” on olemassa, osa on jo purettu tai jopa palanut. Linnunpöntöillä tai lintuhuviloilla on arvo pikkulintujen kotina. Ne ovat lisäksi osa kaupungin rakennusperintöä ja kaupunkikulttuuria.
MARKO RUUSKANEN on Savonlinnan seurakunnan työntekijä. Hänet näkee hautausmaalla kaivamassa hautoja ja joskus laittamassa hautoja kauniiksi. Savonlinnassa tiedetään, että Ruuskanen on suuri eläintenystävä. Ketut, oravat ja linnut seurailevat hänen touhujaan.
Hautausmaalla on koko ajan mielessä kunnioitus vainajia ja heidän omaisiaan kohtaan. Haudankaivajan päästä heilahtaa hattu pois hänen kohdatessaan ja tervehtiessään hautausmaalla kävijöitä.
”Tukan kampaan vain hautajaisiin, hän kertoo ja vaimo silittää siippansa pörröistä tukkaa”.
Haastattelua varten on siirrytty Nälkälinnanmäeltä muutaman sadan metrin päähän Saima Kahvilaan Savonlinnan vanhaan kaupunkiin. Satavuotiaan talon kauniissa huoneessa puhutaan elämästä ja vaikkapa siitä, kuinka rakkaus alkoi.
Eveliinan laboranttiopinnoissa on seuraavaksi vuorossa työharjoittelujakso Savonlinnan keskussairaalan laboratoriossa.
Aina ehtiessään hän auttelee aviomiestään hautausmaalla vapaaehtoistyönä vaikkapa kunnostaen vanhoja hautoja, joita kukaan ei hoida.
Kansallis-Osake-Pankki on ollut aikoinaan kaunis rakennus.
AIKONAAN Marko sai seurakunnalta luvan pitää kappelin alakertaa verstaanaan. Siellä hän työskentelee usein aamuvarhain ennen töiden alkua ja viikonloppuisinkin, jos ei ole töissä. Verstas on tärkeä paikka myös viime kesänä avioituneen pariskunnan tarinassa.
Kohtaaminen nimittäin tapahtui työpaikalla, johon Eveliina tuli työharjoitteluun. Siellä Eveliina huomasi ystävällisen herrasmiehen ja meni kysymään Markolta, olisiko tällä pähkinöitä hautausmaan eläimille.
”Oli pieni keino päästä Markoa lähemmäs, että kävin hakemassa eläimille ruokaa. Se oli mukava hetki ennen työpäivän alkua”.
”Eka kertaa kun nähtiin, olin linnunpönttöä rakentamassa. Sanoin ”huomenta kaunokainen” ja kaunokainen sanoi hmm”, kuvailee ensikohtaamista Marko.
”Sitten kysyin, pääsenkö aamuyöllä ruokkimaan kettuja Markon kanssa. Jännitti, mitä sie vastaat”, muistelee Eveliina.
Siitä rakkaus alkoi, pian mentiin kihloihin ja viime kesänä naimisiin. Yhdessä pariskunta on ollut hiukan yli vuoden. Yhteisen harrastuksen lisäksi rouva Ruuskanen tietää nopeasti puolisonsa parhaat puolet.
”Mä näin Markossa itseni, koin jotain turvallisuuden tunnetta. Marko vaikutti muutenkin tosi kiltiltä. Ja onhan se kommee”.
Marko Ruuskanen tietää, että vaimo on sielunkumppani.
”Hän on toinen puoli miusta. En tunne toista yhtä kilttiä ihmistä”.
Lempeys ja kiltteys ovat molemmille tärkeitä myös oman taustan takia.
”Molemmat ollaan oltu koulukiusattuja, ollaan puhuttu siitä, miten meitä on kiusattu ja miten siitä on päässyt eteenpäin menemään, kun on ollut vaikea tilanne elämässä ja päässyt nousemaan sieltä suosta. Olen pystynyt auttamaan aika paljon Eveliinaa luottamaan elämään”.
Paria yhdistävät samat arvot vaikka jotain eroakin on.
”Eveliina on uskossa ja mie olen pakana. Paljon puhutaan uskonnosta. Yksi tärkeä asia on se, että ei elä toisten kustannuksella. Että haluan antaa enemmän kuin ottaa enkä nyt puhu rahasta”.
Piispanlinna on yksi kauniista pienoisrakennuksista eli linnunpöntöistä.
MARKO RUUSKASEN käsityöt ovat saaneet arvostusta niin yksityisiltä henkilöiltä kuin laajemminkin. Viime keväänä teos Lintuhuviloita Marko Ruuskasen tapaan valittiin Vuoden museojulkaisuksi Suomessa. Kirjan kustantaja oli Riihisaari – Savonlinnan museo.
Nykyään käsitöitä tehdään yhdessä. Vähän aikaa sitten valmistui Raatihuone ja nyt Viremon nakkikioski. Pienoismallinsa ovat saaneet Savonlinnan keskeiset rakennukset kuten Villa Suruton, jossa on nykyään taidegalleria. Aikoinaan talossa asui Savonlinnan oopperajuhlien perustaja, oopperalaulaja Aino Ackté.
Linnunpönttönsä on saanut myös Olavinlinna ja Savonlinnan Seurahuone. Matkailijat kulkevat pitkin kaupunkia ihailemassa pieniä rakennuksia ehkä tietämättä, että kyseessä ovat linnunpöntöt, joissa oikeasti on kesäisin asukkaita.
Pienoismallien tekeminen on tarkkaa työtä, joka vaatii kärsivällisyyttä. Markon mukaan molemmat ovat onnettomia puutöissä.
”On pitänyt välillä pinnojen palaessa poistua verstaalta ja kävellä pieni kierros, ennen kuin voi jatkaa”, tunnustaa täydellisyyttä tavoitteleva Eveliina.
”Miusta se on tosi mukavaa yhdessä tehdä rakkaan kanssa. Saa tehdä omilla käsillä ja huomaa käden jäljen. Ihanaa aikaa, oppii samalla toisestakin”.
Savonlinnan vanha Kauppahalli oli Ruuskasten ensimmäinen yhteinen työ. Sitten tuli Raatihuone ja nyt Viremo. Uusi työ on verstaalla tekeillä.
”Nakkikioskin tekeminen on ollu itelläni monivuotinen haave, on muistoja. Ennen on ollut ajat paremmin. Kun nykyään kävelee siitä paikasta ohi, ei ole puun puuta”.
Miksi Viremon nakkikioskin pienoismalli laitettiin lauantaina nimenomaan Nälkälinnanmäelle entisen kirjaston viereen, kilometrin päähän alkuperäisestä paikastaan?
Kysymys on kritiikistä siihen, että kaupunki ei ole ratkaissut entisen kirjastotalon käyttöä kulttuurinystävien mielen mukaisesti. Tyhjillään olevan rakennuksen rapistumista pelätään sen sijasta, että rakennuksesta saataisiin kohtaamis- ja kulttuuripaikka.
”Jos mietin nykyisen Savonlinnan menoa, voin kysyä onko tämä kulttuuriystävällinen vai kultuurivihamielinen kaupunki. Taide on hyvinkin tärkeä asia ihmisille, ei olisi kunnon elämää ollenkaan, jos ei olisi kulttuuria ja taidetta. Olen halunnut, että minä ja ympäröivät ihmiset voisivat paremmin, siksi teen näitä juttuja. Haluan miettiä menneisyyttä ja tulevaisuutta. Ne on perusta miun elämälle, peruskallio”.
Nälkälinnanmäen eli Hungerborgin näköalatorni purettiin 1960-luvulla kirjaston tieltä.
LINTUHUVILOIDEN rakentaminen käy myös kukkaron päälle, sillä materiaalit maksavat. Lintuhuviloiden tekemiseen tarvitaan monta asiaa kuten vasara, pistosaha, pikkunauloja, terassiruuveja, filmivaneria, liimaa ja maalia. Näköispönttöön tulee sisäpuolelle normiraakalaudat. Lintuhuvilan on oikeasti tarkoitus soveltua lintujen kodiksi. Yksi ominaisuus on tärkeä eli se, että lintu pääsee pöntöstä ylös, jolloin seinä ei saa olla liukas.
”Tykkään, että ne saapi haistella normipuuta”, sanoo Marko.
Linnunpönttöjen rakentamiseen on kulunut tuhansia tunteja. Yhden pöntön materiaalien hinnaksi Marko arvioi pari sataa euroa, mutta rakennukset ovat hyvin erikokoisia. Lisäksi hän valmistaa metallista sydämenmallisia koristeita hautausmaalle ja linnunpönttöjen ympärille.
Savonlinnalaisilla heräsikin huoli siitä, miten paljon vasta naimisiin mennyt pariskunta joutuu käyttämään rahaa harrastukseensa, jonka lopputulos koituu niin paikkakuntalaisten kuin matkailijoiden iloksi. Tämän vuoksi Riihisaaren museossa järjestettiin ilta linnunpönttöjen tukemiseksi itsenäisyyspäivän aattona. Tupa oli täynnä ja vapaaehtoisen tukimaksun avulla rahaakin tuli sen verran, että käsityöharrastus voi jatkua.
Marko Ruuskanen ei ole päässyt rikastumaan hienolla taiteellaan eikä se ole tarkoituskaan.
Mieleen tulee muun muassa yksi vaihtokauppa. Punkaharjulla mökkeilevä arkkiatri Risto Pelkonen lahjoitti Markolle kirjan omasta taiteestaan ja arkkiatri sai puolestaan rautakoristeisen sydänpöntön.
”En ole kaupallinen ihminen, tilauksesta teen, kun kerkeän”.
”Annat mieluummin omaa itseäsi kuin että otat rahaa”, sanoo Eveliina, jota Marko kutsuu muusakseen.
Joulun alla pariskunta katsoo tulevaisuutta valoisin mielen. Eveliina kiteyttää sanoman.
”Haluan,että ollaan onnellisia. Haaveilen, että vielä joskus lähdetään käymään käsivarren Lapissa. Ja mäyräkoirasta myö haaveillaan”.
Raatihuoneen pienoismallissa on runsaasti yksityiskohtia.
FAKTA:
KETÄ: Eveliina ja Marko Ruuskanen
KOTI: Asuvat Savonlinnassa
HARRASTUS: Linnunpönttöjen rakentaminen
ARVOT: Kiltteys ja hyvyys
