Indonesiaan kuuluvan Sumatran saaren luoteispuolella tapahtui aamulla 26.12.2004 poikkeuksellisen voimakas maanjäristys, joka laukaisi liikkeelle koko Intian valtameren alueella havaitun tsunamin.
Lähes kaikille tuntemattoman hyökyaallon tulo oli, niin poikkeuksellinen, että jo kymmenkunta minuuttia ennen aaltojen saapumista rantaan monet havahtuivat kuvaamaan tapahtumaa tietämättä lainkaan, mitä oikein oli odotettavissa.
Tsunamin saapumista rannikolle luonnehdittiin kymmenen junan ääntä muistuttavaksi pauhuksi. Tsunamin tulon kokeneet kertoivat ajantajun hämärtyneen tuhon valtavuuden vuoksi.
Hyökyaalto ja sen aiheuttama katastrofi tuli täytenä yllätyksenä kaikissa kohteissa sekä alueiden viranomaisille että paikallisille asukkaille ja matkailijoille.
Suuronnettomuuden tutkintalautakunnan selvityksessä kerrottiin, kuinka hollolalainen pariskunta oli tullut aamupäivällä rannalle Thaimaassa. He hämmästyivät, kuinka ranta oli siirtynyt kauas merelle.
Pariskunta näki, että vesi kaukana oli yhtäkkiä järjettömän korkealla ja lähestyi rantaa. Joku huusi ”Tsunami!” Mies ei tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta sitten joku huusi ”Run, Run, Run”.
Tsunamin mukanaan tuomaa tuhoa selvitti suuronnettomuuden tutkintalautakunta, joka keskittyi toimeksiantonsa mukaisesti selvittämään tapahtumia suomalaisten näkökulmasta sekä katastrofialueella että kotimaassa. Tutkintalautakunnan puheenjohtaja oli presidentti Martti Ahtisaari ja varapuheenjohtaja valtioneuvos Harri Holkeri.
Thaimaassa tsunami tuhosi monia turistikohteita ja paikallisia yhdyskuntia Phuketin ja sen pohjoispuolisella rannikolla. Tsunami ulottui paikoin kahden kilometrin päähän rannikosta ja vesipatjan paksuus maan päällä oli laajalla alueella viitisen metriä.
TUHO oli valtava. Indonesian, Thaimaan, Sri Lankan ja Intian rannikoilla kuoli tai katosi 300 000 ihmistä. YK:n alainen Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi katastrofin vaikutuksen kohdistuneen 5 miljoonaan ihmiseen.
Kuolleiden suomalaisten lopullinen määrä oli 179. Thaimaassa tsunamin seurauksena kuoli 177 henkilöä. Yksi henkilö kuoli Sri Lankassa ja yksi Thaimaasta ambulanssilennolla tuotu henkilö kuoli sairaalassa Suomessa.
Katastrofissa loukkaantuneita suomalaisia oli noin 250. Henkisiä kärsimyksiä kohdanneiden määrää oli vaikea edes arvioida. Suuronnettomuutta tutkinut lautakunta arvioi Aasian katastrofin vaikuttaneen välillisesti kymmenien tuhansien ihmisten elämään Suomessa.
Aasian luonnonkatastrofi oli vakavin suomalaisia kohdannut yksittäinen rauhanajan onnettomuus, joka lisäksi sattui suositulla matkailualueella kaukana Suomen rajojen ulkopuolella.
Tutkintaselosteen mukaan tapahtumahetkellä Thaimaassa oli noin 3 000 suomalaista. Thaimaassa olleista suomalaisista kuoli 178. Heistä valtaosa, 170 henkilöä oli Khao Lakissa ja heistä 106 asui Blue Village Pakarang -hotellissa. Suurta uhrilukua tässä hotellissa selitti se, että hotelli oli suomalaisten eniten käyttämä hotelli.
Tsunamin tuhot koskettivat laajasti Pohjoismaissa. Ruotsalaisia uhreja oli 544, norjalaisia 84 ja tanskalaisia 47.
MARTTI AHTISAAREN johtaman suuronnettomuuden tutkintalautakunnan johtopäätöksenä oli, että tapahtuma ei ollut luonnonmullistuksena vältettävissä. Varoitus- ja hälytysjärjestelmää ei ollut. Tsunamin tultua rantaan millään Suomen viranomaisten toimenpiteellä ei olisi voitu pelastaa ketään niistä suomalaisista, jotka kuolivat tai katosivat katastrofissa.
Katastrofin äkillisyyttä kuvasi se, että noin 80 prosenttia uhreista arvioitin menehtyneen ensimmäisen tunnin aikana tsunamin rantaan osumisen jälkeen.
Alueen asukkaat ja matkailijat eivät tunteneet tsunamia eivätkä osanneet varautua siihen. Myöskään matkanjärjestäjät ja hotellit eivät olleet osanneet varautua tsunamiin, eikä evakuointi- ja hoitomahdollisuuksia ollut suunniteltu näin mittavaa katastrofia varten.
Tilanteen yllättävyys ja järkyttävyys tekivät tapahtuman ymmärtämisen vaikeaksi. Alueella matkailevilla tai siellä työskentelevillä ei ollut edellytyksiä ottaa huomioon tällaisen luonnonkatastrofin mahdollisuutta
Tutkintalautakunnan päämääränä oli kuvata tapahtumat ja tehdyt toimenpiteet oikean kuvan muodostamiseksi. Samalla annettiin tutkinnan tuloksena viranomaisille ja toimijoille toimenpidesuositukset, jotka tehostaisivat toimintaa vastaavissa tilanteissa tulevaisuudessa.
FAKTA:
Tsunamin voi aistia eläinten käyttäytymisestä
Tsunami on sarja pitkiä aaltoja, joita voivat synnyttää maanjäristykset, tulivuorenpurkausten laavavyöryt, sortuvat tulivuoret, maanvyörymät, räjäytykset ja meteoriitit. Nimitys tulee japanin kielestä ja tarkoittaa suurta aaltoa satamassa (satama ”tsu” ja aalto ”nami”). Termi on alun perin lähtöisin kalastajilta, jotka mereltä palatessaan näkivät sataman tuhoutuneen aaltojen voimasta, vaikka he eivät merellä olleet havainneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Avomerellä tsunamit ovat huomaamattomia. Syvässä vedessä tsunamiaaltojen korkeus on vain joitakin senttimetrejä ja enimmilläänkin noin metrin. Niiden aallonpituus, eli kahden peräkkäisen aallonharjan välimatka, voi kuitenkin olla satoja kilometrejä ja nopeus suihkukoneen luokkaa. Ne pystyvät ylittämään valtameren tuntien kuluessa. Vasta rannalle saapuessaan tsunami muodostuu vaaralliseksi. Aaltojen korkeus voi kasvaa jopa 30 metriin ja niiden tuhoisa vaikutus alavalla rannalla voi ulottua usean kilomerin päähän.
Tsunamivaaran voidaan aallon nopean etenemisen ja pitkän kantaman takia arvioida olevan todellinen vaara lähes kaikkien valtamerien rannikoilla ja myös Välimerellä.
Tsunamin voi havaita siihen liittyvistä ennakoivista ilmiöistä. Tällaisia ovat mm. aistittu maanjäristys, veden pakeneminen rannoilta ja eläinten käyttäytyminen.
Lähde: Onnettomuustutkintakeskuksen Aasian luonnonkatastrofin tutkintaseloste 26.12.2004.
