Enkeli ilmestyy usein silloin, kun sanat loppuvat.
Se voi olla hautakiven kyljessä, muistoesineessä, lapsen piirroksessa, kuolinilmoituksen kuvassa tai lauseessa, jolla surevaa yritetään lohduttaa. Joskus sanotaan, että kuollut sai siivet. Joskus puhutaan suojelusenkelistä. Joskus enkeli on vain hiljainen kuva siitä, että poissaoleva ei tunnu kokonaan kadonneelta.
Helsingissä Tiedemuseo Liekissä esillä oleva Angeloskooppi-näyttely tarttuu tähän tuttuun mutta vaikeasti selitettävään hahmoon. Angeloskooppi on esillä 29. elokuuta 2026 saakka ja käsittelee enkeleitä Hanne Kiiverin valokuvataiteen ja monitieteisen tutkimuksen kautta. Se kysyy muun muassa, onko enkeleillä sukupuolta, ovatko enkelit aina hyviä ja tuleeko ihmisistä enkeleitä kuoleman jälkeen.
Kysymys on pieni vain paperilla. Todellisuudessa se koskettaa isoa kohtaa ihmisen mielessä.
Mitä tapahtuu, kun joku kuolee? Jääkö hän vain muistoksi, vai voiko häntä ajatella jollakin toisella tavalla läsnä olevaksi? Ja miksi juuri enkeli palaa niin usein kuoleman, kaipuun ja suojelun kuviin?
Angeloskooppi johdattaa kävijän Kenen enkelit? -tutkimushankkeen pariin. Hanketta johtaa Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Terhi Utriainen. Näyttelyn keskiössä ovat valokuvataiteilija Hanne Kiiverin teokset, joiden ympärille kietoutuvat kuvissa esiintyvien ihmisten kokemukset, katsojien omat mielikuvat, taidehistoria ja uskonnontutkimus.
Enkeli ei näyttelyssä jää vain kirkolliseksi hahmoksi. Se on myös kulttuurinen kuva, joka on kulkenut ihmisten mukana pitkään ja muuttanut muotoaan. Enkelit voivat olla sanansaattajia, suojelijoita, lohduttajia, vartijoita tai kuolleen sielun saattajia. Niitä voi katsoa uskonnon, taiteen, muistin ja mielikuvituksen kautta.
Enkeli on yksi niistä hahmoista, joiden avulla kuolemaa katsotaan hieman sivusta. Ei suoraan kohti, jos se on liian raskasta, vaan kuvan, siipien, valon tai lapsuudesta tutun suojelusenkelin kautta.
Siivekkäät luurankohahmot hoitavat puutarhaa Hanne Kiiverin teoksessa Kuoleman puutarha. Angeloskooppi-näyttely kysyy, millaisia muotoja enkeli saa, kun ihminen yrittää ymmärtää kuolemaa, lohtua ja tuonpuoleista. Kuva: Hanne Kiiveri, Kuoleman puutarha, 2023.
VALOKUVATAITEILIJA Hanne Kiiveri inspiroitui vuonna 2020 Utriaisen tutkimuspäiväkirjasta Enkeleitä työpöydällä.
Sen jälkeen enkelit ovat jatkaneet matkaa tutkimuksen ja taiteen välillä. Kiiveri on ammentanut teoksiinsa vaikutteita myös esimerkiksi irlantilaisen mystikon Lorna Byrnen teksteistä ja taidehistorian enkelikuvista, kuten Hugo Simbergin teoksista.
Näyttelyn uusimmat teokset perustuvat hankkeeseen osallistuneiden vapaaehtoisten omiin muistoihin, kokemuksiin ja mielikuviin. Silloin enkeli ei ole vain museoitu symboli. Se on jonkun oma tapa nähdä, muistaa tai selvitä.
Surussa tällaisilla kuvilla on merkitystä. Ne eivät todista mitään kuolemanjälkeisestä. Ne eivät poista menetystä. Mutta ne voivat antaa kielelle ja mielelle paikan, johon tarttua. Enkelissä voi olla suojaa, kaipausta, uskoa, leikkiä, epävarmuutta ja vastarintaa lopullisuutta vastaan.
Angeloskooppi ei tarjoa yhtä vastausta siihen, tuleeko ihmisistä enkeleitä kuoleman jälkeen. Se tekee ehkä kiinnostavamman asian. Se näyttää, miksi ihminen yhä kysyy niin.
Näyttelyn ovat toteuttaneet Koneen säätiön rahoittama Kenen enkelit? -tutkimushanke ja Helsingin yliopiston Tiedemuseo Liekki.
