Martti J. Kari 17.11.1960—30.8.2023.

Kuolinuutiset | Tiedustelijan testamentti – Viimeisen hypyn viima puhalsi läpi lippuvartion

Tapani Postila
IKUISUUSMEDIA

Kello on 13.43. Päivä on 30. elokuuta. Vuonna 2023.

Mara on poissa. Suuri ääni on poissa. Iskä on poissa. Rakas puoliso on poissa. Ystävä on poissa ja opettaja on poissa.

Mara menehtyi 62-vuotiaana pitkällisen syöpäsairauden uuvuttamana.

Martti J. Kari oli tiedustelueversti (evp.) ja filosofian tohtori. Kari oli syntynyt 17. marraskuuta 1960. Hänellä oli viisi lasta ja neljä lapsenlasta.

Kari toimi pääosan urastaan sotilastiedustelussa. Hän työskenteli muun muassa Suomen puolustusasiamiehenä Puolassa ja Ukrainassa, Viestikoelaitoksen johtajana ja Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkönä. Hän oli Venäjän asiantuntija ja ammattitaitoinen Ukrainan sodan kommentoija.

Hän oli tiedustelija isolla T:llä. Hän oli irtoviiksimies, jolla nimityksellä viitataan sekä yksityisetsivä Herculet Poirotiin että sotilastiedustelun väestä käytettyyn lempinimeen.

 

LAURA HALMISEN kokoama kirja Martti J. Kari – käsikirjoitukset eivät pala (Docendo) julkaistiin Karin kuoleman jälkeen maaliskuussa 2024.

Postuumisti julkaistussa kirjassa käydään laajasti läpi Karin uraa sekä monimuotoisia vaiheita. Ääneen pääsevät myös työkaverit, ystävät, läheiset sekä hänelle kaikkein tärkein – perhe.

Kari oli usein tekemisissä venäläisten sotilas- ja tiedusteluhenkilöiden kanssa. Molemmat osapuolet tiesivät keitä kohtasivat ja tunsivat vastapuolensa.

Eräällä Wienin asiakirjan mukaisella arviointi- ja tarkastuskäynnillä Kari vieraili Venäjän Pihkovassa 76. maahanlaskudivisioonan 104. maahanlaskurykmentissä. Venäläiskomentaja kierrätti Karia kalustohalleilla. Laskuvarjot oli pakattu vaunujen päälle laskuvarjopudotusta varten ja vaunut olivat valmiina lähtöön. Ylpeä komentaja kehaisi vaunujen olevan käskystä kymmenessä minuutissa lastausalueella, ja valmiina lähtemään Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Kari vastasi komentajalle, että ”Tervetuloa, teitä siellä odotetaankin”. Komentajan naama alkoi punottaa.

”Puheissakaan ei voinut antaa periksi millimetriäkään. Jos olisi antanut, he olisivat heti lähteneet hakemaan seuraavaa milliä”, Kari muistuttaa kuoltuaankin.

 

KIRJASSA todetaan, että Kari valmistautui tarkasti omaan kuolemaansa. Testamentti oli kirjoitettu valmiiksi, yksityiskohdat hiottu läheisten kanssa. Utin jääkärirykmentti osallistui hänen pyynnöstään hautajaisiin. Kysymykseen oli vastattu kyllä: hyppyveljeä ei jätetä.

Hautajaisissa arkku oli peitetty Suomen sinivalkoisella lipulla. Arkun päällä oli upseerinmiekka ja laskuvarjojääkärin viininpunainen baretti. Baretin omistaja lepäsi lipun alla kädessään auringon kukka, Ukrainan kansalliskukka.

Viimeisen hypyn viima puhalsi läpi lippuvartion.

Jaa uutinen:

Luitko jo nämä?