Sinä synnyit Suistamolla Pyörittäjän kylässä vuonna 1864 (vaikka hautakivessäsi on väärä vuosi) tilattoman Feodot Ivanovin ja Pelagea Terentjevin tyttärenä. Vanhempasi Feodot ja Pelagea muuttivat Suistamolle ilmeisesti Kitelän Sumerian kylältä ja heillä oli sinun lisäksesi kaksi poikaa, jotka olivat sinun isoveljiäsi.
Emme ole koskaan saaneet selville, kuinka sinä tutustuit Salmin Uudessakylässä asuneeseen Kuisma Nikiforov Jaamalaiseen, joka oli syntynyt vuonna 1854. Voimme vain arvailla, oliko kyseessä rakkausavioliitto vai huomasivatko molempien lähipiiriin kuuluneet sukulaiset tämän parin sopivan toisilleen. Joka tapauksessa 17.5.1882 juhlittiin teidän häitänne ja te asetuitte asumaan Kuisman kotitilalle. Sulhanen oli silloin 28- vuotias ja sinä vain 18-vuotias. Tilan hoitaminen vaati paljon raskasta työtä ja elämä perheessä, johon kuuluivat oman perheesi lisäksi anoppisi ja appesi ja miehesi sisaruksia, ei varmasti aina ollut helppoa.
Sinun ja Kuisman perhe kasvoi kaikkiaan seitsemällä lapsella, saitte kolme tytärtä ja neljä poikaa. Heistä kolme kuoli hyvin pieninä ja aikuisikään ehtineistä neljästä yksi tytär kuoli tuberkuloosiin 17- vuotiaana, toinen tytär synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin 20-vuotiaana ja yksi pojistanne muutti Venäjälle. Koko lapsikatraasta jäi varmuudella eloon vain ukkimme Timofei, joka syntyi vuonna 1900. Oman lapsen menettäminen on aina raskasta ja kuuden lapsen menettäminen tuotti varmasti sekä sinulle että puolisollesi suurta surua. Elämää oli kuitenkin jatkettava vastoinkäymisistä huolimatta. Maatila menestyi onneksi melko hyvin ja sai palkintojakin maatalouteen liittyneissä kilpailuissa.
Timofei-ukkini, sinun nuorin poikasi avioitui mummoni Marian kanssa vuonna 1919 ja heille syntyi viisi lasta eli sait lapsenlapsia, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. He ja kuudes, äitinsä menettänyt lapsenlapsesi, toivat sinulle varmasti paljon työtä ja iloa.
Valitettavasti syttyi talvisota ja lähdit evakkoon poikasi perheen, miehesi ja miniäsi äidin ja hänen kahden sairaan veljensä kanssa eli teitä oli yhteensä peräti 11. Uuteenkylään jäi vain Timofei suorittamaan tehtäviään armeijalle. Matka oli vaivalloinen pakkasen, pommitusten ja ahtauden vuoksi. Onnistuitte kuitenkin pääsemään turvallisempiin oloihin Saarijärvelle Keski-Suomeen. Siellä suurin ongelma oli se, että kukaan tuon paikkakunnan talojen isännistä ei halunnut ottaa näin suurta katrasta luoksensa asumaan. Onneksi pääsitte eräälle kyläkoululle asumaan ja saitte sieltä myös talonmiehen töitä.
Saarijärvellä kuoli miehesi Kuisma vuonna 1941. Kaipuu takaisin Karjalaan oli suuri ja perhe päätti lähteä takaisin Salmiin. Siellä ollut kotitalonne oli täysin palanut ja asuitte aluksi vanhaan riiheen tehdyssä väliaikaisessa asumuksessa. Uusi talonne ehti valmistua ja pääsitte sinne asumaan, mutta jälleen oli lähdettävä evakkotaipaleelle. Tällä kertaa teidän oli mentävä Säyneisiin Pohjois-Savoon. Siellä sairastuit ja menehdyit 81- vuotiaana ja sinut haudattiin Kuopion suurelle hautausmaalle. Siellä käyn säännöllisesti tuomassa sinulle kukkia ja kynttilöitä, ollos iäti muistettu isoisoäitimme Jekaterina.
Poikasi Timofein tyttärentytär Marja Mäkirinta
Sinä rodivuit Suistamon Pyörittäjän hierus vuonnu 1864. Sinun tuatan nimi oli Feodot da muaman Pelagea. Sinul oli kaksi vellie, kudamat rodivuttih enne sinuu. Myö sinun jälles tulluot rodn’at emmo suannuh tiediä, kui sinä da Kuisma Nikiforov Jaamalainen tuttavuitto. Tämä dielo jäi meil peittoh da emmo voi sidä sellittiä. Vuonnu 1882 oraskuun 8. päivänny piettih teijän svuad’bu da työ azettuitto elämäh Kuisman perehen taloih Salmin Uudehkyläh. Ruadamine sie ei olluh kebjei dielo, eigo ni elämine yhtes muatkoin, buat’koin da vie nadoin ker.
Sinun da Kuisman pereh kazvoi seiččemel lapsel, teil rodih nelli tytärdy da kolme poigua. Heis kolme lähti tuonilmazih alle vuodizennu da vai nelli heis sai eliä aiguzekse. Heisgi yksi lähti tuonilmazih 17-vuodizennu, yksi lapsensuandan jälles da vie yksi azetui elämäh kunnetahto Ven’al. Sinun nuorin poigu Timofei, meijän died’oi, oli ainovo kudai sai oman perehen da jäi elämäh Uudehkyläh. Oman lapsen kuolendu on kaikil vahnembil ylen suuri gor’a da sinä Kuismanke jovvuit menettämäh lapsen kuuzi kerdua. Myö voimmo vai diivie kui sinä da Kuisma täs kaikes piäzittö.
Meijän died’oi Timofei, sinun nuorin poigu, da meijän buabo Maria mendih yhteh vuonnu 1919 da heil rodivui viizi lastu, kolme poigua da kaksi tytärdy. Elos yhtes samazes talois ei ainos olluh kebjei – ruaduo oli enämbi migu kergeit ruadua da toiči pidi tirpua gu ei pienis erimieližyksis rodizih suurdu torua. Sait viizi bunukkua – kolme brihaččuu da kaksi tyttyö, da heijän ližäkse oli roinnuh yksi poigu sinun kuolluol tyttärelles. Heis kaikis rodih sinulgi äijy dielou da vie enämbi iluo.
Talvivoinu algoi da teil pidi lähtie iäres omas rakkahas kois. Sinä lähtit matkah Kuisman, neveskän da Timofein perehen da vie neveskän muaman da hänen kahten voimattoman poijan ker. Matku Saarijärvel Keski-Suomeh oli jygei da pitky. Pakkastu oli 35 astettu da junas oli ylen äijy ristikanzua. Saarijärven azemal niken ei teidy yhtytostu ottanuh kodih elämäh. Hyväkse ozakse piäzittö elämäh yhtel skolal da sie vie ruadamah taloinmiehinny.
Kuisma lähti sie tuonilmazih, yhtelläh elostu pidi jatkua kaikkien vaigevuksiengi jälles. Kaibavo Karjalah oli suuri da työ lähtittö sinne järilleh välirauhan aigua. Endine kodi oli palanuh da elittö enzimäi riihes nostetus väliaigazes kois. Uuzi taloi rodih valmehekse da piäzittö sih elämäh. Voinu algoi vai uvvessah da tuaste pidi lähtie evakkoh. Täl kerdua sinul da poijan perehel pidi mennä Säyneizen hieruh Pohjas-Savoh. Siel eläjes läževyit da lähtit tuonilmazih 81 vuottu vahnannu. Sinuu pandih muah Kuopion linnan suurel kalmoimual. Sie kävyn sinul kukkazii da tuohuksii tuomah, ole ijän kaiken mustettu, meijän pruavopruavobuabo Jekaterina.
Sinun poijan Timofein tyttärentytär Marja Mäkirinta
