Taito Saari syntyi Vetelin Räyringissä, Isonkylän puolella pienviljelijäperheen kuudenneksi lapseksi. Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, kuusi poikaa ja kolme tyttöä. Taiton ollessa 8-vuotias hänen äitinsä kuoli keuhkotautiin ja sama sairaus vei vanhemman veljen paria vuotta myöhemmin. Taito itse sairasti neljätoistavuotiaana reumakuumeen, jolloin hän joutui olemaan pitkän aikaa vuodelevossa. Ajankuluksi pojan vatsan päälle tuotiin isoveli Toivon haitari, jota hän alkoi opetella soittamaan.
Haitari jäi Taiton soittimeksi. Lisäksi hän lauloi. Myöhemmin armeija-aikanaan Taito innostui kuplettilauluista, joita hän sittemmin keräsi ja esitti paljon.
Taito osallistui ahkerasti nuorisoseuratoimintaan. Sota-ajan tanssikieltoa kierrettiin piirileikkilauluja tanssimalla, ja Taiton ura alkoi niitä laulamalla. Myöhemmin hänestä tuli harmonikkoineen vakituinen tanhusäestäjä Keski-Pohjanmaan nuorisoseuralle.
Sodan jälkeen Saaren veljekset perustivat tanssimusiikkia soittavan orkesterin, johon nuorimmat liittyivät sitä mukaa kun rippikoulu oli käyty. Toivon, Laurin, Taiton, Velin ja Timon muodostama Saaren yhtye oli 1950-luvulla erittäin suosittu, ja se teki keikkoja laajasti 1970-luvulle. Suurimman tangobuumin aikaan keikkoja oli sovittu vuodeksi eteenpäin.
Kun tanssilavojen kultakausi alkoi olla ohi, jatkui Saaren yhtyeen soitto vaihtelevin kokoonpanoin maakunnan ravintoloissa. Vanhimmat veljet jäivät yksi kerrallaan pois vakiokoonpanosta. Tilalle tuli seuraava sukupolvi. Niinpä Toivo-veljen pojat Jouko ja Kosti aloittivat musiikkiuransa setämiesten yhtyeessä.
Vuonna 1954 Taito meni naimisiin Anna-Liisa os. Pulkkisen kanssa. Heille syntyi kolme lasta; Anna-Maija, Ilkka ja Juha. Elanto oli otettava sieltä mistä sai. Niinpä Taito työskenteli muun muassa kaupoissa ja kana- ja minkkifarmarina kunnes aloitti työt Itikka-osuuskunnan ostoasiamiehenä. Vetelin Räyrinkiin itse rakennetun talon puhelinlangat olivat kuumina, kun Taitolle soitettiin maakunnan eläimistä ja terveydenhoitajana työskennelleelle Anna-Liisalle ihmisistä.
Taito nautti ihmisten seurasta ja esiintyi mielellään. Kun hän sekä työnsä että musiikkiharrastuksensa vuoksi liikkui laajasti, hänet tunnettiin joka puolella maakuntaa.
Taito harrasti kaskujen keräämistä. Niitä julkaistiin ensin Keski-Pohjanmaa-lehden Maakunta kaskuaa -osiossa. Myöhemmin julkaistiin kaskukirjat Ei millään pahalla, Älä lorise, Tuhari kuihailee ja Törkiän kolokon koriaa. Kuplettituotantoa julkaistiin cd-levyllä Kupletin Taito.
Taito oli aktiivinen yhdistysihminen, joka toimi mm. Lions Clubissa ja eläkkeelle jäätyään Eläkeliitossa. Hänen lempiharrastuksena oli kuorolaulu. Hän lauloi kirkkokuorossa, sekakuoroissa sekä Vetelin eri mieskuoroissa yhtäjaksoisesti yli kuusikymmentä vuotta. Keikkailu haitarin kanssa sekä yksin että eri kokoonpanoissa jatkui, kunnes aivoinfarkti lopetti julkiset esiintymiset.
Eläkevuosinaan Taito oli aktiiviliikkuja. Ensin hän kiersi Räyringinjärveä kävelysauvojen kanssa, myöhemmin kolmipyöräisellä sähköpyörällä.
Vuonna 2015 Taitolle myönnettiin Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien mestarikansanlaulajan arvonimi. Hänelle on myönnetty myös Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan merkki 1992 ja Vetelin kunnan kulttuuripalkinto 1998.
Taito tunnettiin hymyilevänä, optimistisena ja huumorintajuisena ihmisenä. Hän jäi leskeksi vuonna 2013. Lapsenlapsia Taitolla on kahdeksan ja lastenlastenlapsiakin kymmenen.
Juha Saari ja Anni Saari
Kirjoittajat ovat Taito Saaren poika ja pojantytär.
