Isäni Kauko Juhani Salmela menehtyi vaikean sairauden murtamana Saarenkylän kotisairaalassa Rovaniemellä 28.12.2024. Hän oli syntynyt Kokkolassa 8.12.1943.
Hän varttui Kaustisella Markkulan kunnalliskodissa, jossa hänen äitinsä Alma Salmela oli johtajana. Hänen isänsä Toivo Salmela toimi Markkulassa tilanhoitajana. Jo lapsuudessa hän tottui katsomaan kuolemaa silmästä silmään, kun äitinsä haki hänet pikkusiskonsa kanssa hyvästelemään poisnukkuvaa vanhusta ja näkemään viimeinen hengenveto.
Isäni astui 17-vuotiaana armeijan harmaisiin Vaasassa Pohjanmaan Jääkäripataljoonassa syksyllä 1961. Palveluspaikkana oli Esikuntakomppania ja koulutushaarana jalkaväen viestilinja. Aliupseerikoulun hän kävi Oulun Hiukkavaarassa, jossa yläpetillä nukkui silloin juoksijalegenda Juha Väätäinen. Johtajuus ja kouluttaminen sujui häneltä sen verran luontaisesti, että hän pyrki töihin Puolustusvoimiin. Hän sai työpaikan samasta yksiköstä, jossa oli palvellut varusmiehenä Vaasassa. Työ viestikouluttajana alkoi.
Pohjanmaan Jääkäripataljoona siirrettiin Sodankylään kesällä 1964 ja sai nimekseen Lapin Jääkäripataljoona Olin reilun vuoden vanha, kun matkustimme äitini kanssa junalla täysin uusiin maisemiin. Isä pyöräili Vaasasta Sodankylään muiden sotilaiden kanssa. Sodankylän varuskuntaan muodostui läheinen kyläyhteisö, jossa oli hyvä asua. Liikuntamahdollisuudetkin olivat meille lapsille kuin olisi asunut urheiluopistossa.
Isäni palveli koko uransa viestikouluttajana Sodankylässä. Hän jäi reserviin sotilasmestarina Jääkäriprikaatista vuonna 1990. Viimeiset vuodet hän toimi yksikkönsä vääpelinä. Isä oli jämpti ja vaativa, mutta reilu ja pidetty esimies. Hän sai useita palkintoja saavutuksistaan kouluttajana. Mieluisinta hänelle oli sissiradiomiesten kanssa toimiminen. Hän kulki ristiin rastiin Lapin laajoja erämaita koulutettaviensa kanssa viestiyhteyksiä, lähinnä morsetusta, harjoitellen.
Samalla tulivat tutuksi Pohjois-Suomen kalavedet, joita sitten kuljettiin yhdessä isän ja velipoikieni kanssa myös vapaa-ajalla. Ne olivat parhaita hetkiä isän kanssa. Myös painiharrastus yhdisti meitä. Isämme oli Lapin Veikkojen painin kantavia voimia valmentajana 1970- ja 1980-luvuilla. Hänen malliaan seuraten Salmelan veljekset jatkavat painitoiminnan parissa edelleen.
Kauko Salmela oli esikuva paitsi meille veljeksille myös monille muille.
Hän oli viestinviejä niin työssään kuin muussakin elämässä.
Hänen tärkein opetuksensa oli, että ensin pitää laittaa omat asiat kuntoon ja sen jälkeen pitää auttaa ja opettaa muita ihmisiä.
Jouko Salmela
Kirjoittaja on Kauko Salmelan poika
