Moottorin kiihkeä mylvintä, bensan tuoksu ja renkaiden savu asfaltin täristessä. Nuo ovat motoristin ajatuksia kiihdyttäviä ja sykettä nostattavia elementtejä, joiden keskellä Jarno Saarinen eli ja lopulta kuoli. Mutta muisto jäi. Se ei unohtunut uran päätyttyä hänen kilpapyöränsä pysähdyttyä traagisesti viimeisen kerran Monzassa 20. toukokuuta 1973.
Saarisen nimi, perintö ja poikkeuksellinen lahjakkuus ovat jääneet elämään. Legendaa ei muisteta vain kilpa-ajon historiakirjoissa vaan myös kaduilla ja puistoissa, joissa ihmiset kohtaavat päivittäin ja osa heistä muistaa.
Jarno Saarinen syntyi Turussa 11. joulukuuta 1945. Hän menehtyi traagisesti vain 27-vuotiaana, kilpailussa tapahtuneessa onnettomuudessa Monzan moottoriradalla Italiassa. Vaikka hänen elämänsä jäi lyhyeksi, sen vaikutus oli syvä ja laaja.
Saarinen oli suomalainen ratamoottoripyöräilijä, joka voitti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden vuonna 1972 ja oli matkalla kohti vielä suurempia saavutuksia. Häntä kutsuttiin lempinimellä ”Paroni” – nimitys, joka kuvasi hänen olemuksensa itsevarmaa tyylikkyyttä ja älykkyyttä.
Harva urheilija jättää jälkensä niin moneen mieleen ja paikkaan kuin Saarinen. Turussa Ruissalon mutkikkailla väylillä, siellä missä aikoinaan kisattiin kovaa ja läheltä, kulkee nyt tie hänen nimellään. Samoin Alastarolla, moottoriradan kupeessa, Jarno Saarisentie vie kulkijat radan portille kuin kunniakujalle. Nuo mestarin mukaan nimetyt tiet ovat hiljaisia kunnianosoituksia, mutta samalla muistutuksia rohkeudesta, nopeudesta ja sinnikkyydestä.
Kun Imatran legendaarinen katurata nimettiin uudelleen Jarno Saarinen Circuitiksi, ei kyse ollut pelkästä nimestä. Se oli kunnioittava kumarrus. Ele, joka yhdisti menneen ja nykyisen, 1970-luvun bensanhuuruisen maailman ja tämän päivän moottoriurheilufanit. Vuosi oli 2022 – Imatranajon 60-vuotisjuhla ja Saarisen maailmanmestaruuden 50-vuotismerkkivuosi – ja aika oli enemmän kuin otollinen.
Italialainen faniryhmä muistaa Jarno Saarista. Hän on yhä arvostettu hahmo erityisesti Italiassa, missä hänen ajotyyliään ja persoonallisuuttaan ylistetään edelleen. Kuva: Kuvakaappaus Motoclub Jarno Saarisen facebook-sivulta
JARNO SAARINEN ei ole vain suomalainen sankari ja kotimaassaan muisteltu mestari. Italiassa, Pesaron kaupungissa, moottoripyörävalmistaja Benellin tehtaan edessä seisoo Via Jarno Saarinen. Se ei ole sattumaa. Saarinen oli italialaisen moottoriurheiluväen silmissä täydellinen yhdistelmä teknistä lahjakkuutta ja jäätävää kilpailuviettiä. Benelli oli valmis värväämään hänet, ja vaikka yhteistyö jäi lopulta vain testivaiheeseen, kaupunki muistaa hänet yhä.
Vielä koskettavampi on Petrignano di Assisin kylän Parco Jarno Saarinen, joka ei ole vain puisto – se on pyhättö muistolle. Kylässä toimii aktiivinen Motoclub Jarno Saarinen, joka on vaalinut Saarisen muistoa. Vuonna 2016 puiston keskelle nousi pronssinen patsas: Jarno seisomassa, katseessa sama määrätietoisuus, joka siivitti hänet maailmanmestaruuteen. Elia Alunni Tullinin veistämä hahmo puhuu hiljaisella voimallaan suuruudesta, joka ei haalistunut tragediassakaan.
Saman veistoksen kaksoiskappale seisoo nyt Turussa, Aurajoen rannassa, Barkerinpuistossa. Siellä suomalaiset voivat kohdata Saarisen näköispatsaan, sen hiljaisen analyytikon ja hurjan ajajan, joka teki enemmän kuin kilpaili. Hän muutti koko lajin luonnetta. Niin kuin entinen tallikaveri Teuvo Länsivuori kerran sanoi:
”Jarno saattoi jäädä varikolle vielä tuntikausiksi kilpailun jälkeen. Hän ei vain huoltanut pyörää – hän analysoi sen jokaista toimintoa. Se teki hänestä vaarallisen vastustajan: hän oppi virheistään nopeammin kuin kukaan.”
Saarisen erityislaatuisuus ei kuitenkaan rajoittunut pelkkään ajotaitoon. Hän oli ajattelija. Mies, joka ymmärsi, että voitto rakennetaan ennen starttia – suunnittelupöydällä.
”Jarno teki kaiken eri tavalla. Hän ei ollut vain urheilija, vaan suunnittelija – ja hän toi insinööriajattelun radalle tavalla, jota ei ollut ennen nähty”, tiivisti Yamaha Racingin insinööri tämän ainutlaatuisuuden osuvasti vuonna 1973.
ARVOSTETTUUN MotoGP:n kunniagalleriaan valittu ratamoottoripyöräilijä oli enemmän kuin vain metallin ja bensiinin mies. Hän oli myös pieni poika Turusta, joka rakensi pyöriä autotallissa.
Juuri tuossa kellaritallissa, Linnakadun varrella, on nykyisin kotimuseo – motoristin aarrearkku, jossa hänen elämänsä esineet kertovat hiljaisuudellaan oman tarinansa. Paikan ylläpitäjänä toimii Saarisen pikkuveli Jari, joka on koonnut vaikuttavan kokoelman. Museoon voi tutustua sovittaessa ja kotimuseo tuo kävijälle muistonvielä lähemmäksi.
Jarno ei ole vain menneisyyden nimi – hän on esikuva. Italialainen entinen F1-kuljettaja Jarno Trulli sai etunimensä juuri Saarisen mukaan. Trulli syntyi vuotta Saarisen kuoleman jälkeen, mutta perhe halusi kunnioittaa idolinsa muistoa. Saarisesta tuli etunimi, sukupolvien välinen kunnianosoitus, joka kertoo enemmän kuin patsaiden pronssi. Italialaisissa perheissä nimettiin lukuisia poikia Jarnon mukaan. Siitä kertoo jo pelkästään nimiään kantavat Facebook-faniryhmät, joissa fanit jakavat tarinoita, kuvia ja muistoja.
Pirita Tolvasen kirjoittama ja kuvittama ”Paroni – Jarno Saarisen elämä” kertoo moottoripyöräilyn maailmanmestari Jarno Saarisen elämästä nuorille lukijoille – vauhdikkaasti ja inhimillisesti. Kuva: Tapani Postila
KIRJALLISUUS ja media ovat pitäneet Saarisen muistoa elossa. Pirita Tolvasen lastenkirja ”Paroni – Jarno Saarisen elämä” oli ehdolla vuoden urheilukirjaksi ja toi Saarisen tarinan nuoremmalle yleisölle.
”Jos tarina koskettaa minua, kymmenen vuotta Saarisen kuoleman jälkeen syntynyttä moottoriurheilun ulkopuolista, se koskettaa kyllä muitakin”, Tolvanen on luonnehtinut Paronin määrätietoisuutta ja rohkeutta.
Yle on myös tehnyt suositun draamasarjan ”Jarno ja minä”, jossa Saarisen elämä ja ura piirtyvät eläväksi ruudulle. Sarjan tarina alkaa 1960-luvun unelmoivasta nuorukaisesta ja päättyy kohtalokkaaseen ensimmäiseen Curva Granden kaarteeseen Monzassa. Useiden kuljettajien kaaduttua massakolarissa Saarinen sekä italialainen Renzo Pasolini menehtyivät välittömästi.
Suomen Moottoripyörämuseo on tuottanut sadan kappaleen erän pienoismalleja Petrignano di Assisissa ja Turussa sijaitsevista Jarno-patsaista. Jokainen niistä on yksilöllisesti numeroitu ja kymmenen kappaletta on päällystetty aidolla kullalla.
Vaikka Jarno ei koskaan kisannut Benellin väreissä, hän on saanut oman versionsa siitäkin. Espanjalainen yritys valmistaa käsintehtyä, Benellin inspiroimaa polttoainetankin replikaa hänen nimellään. Moottoripyöräharrastajien kunnianosoitus menneelle mestarille.
Jarno Saarinen oli moottoriurheilun lahjakkuus, jonka ura katkesi liian varhain, mutta jonka vaikutus tuntuu yhä. Jokainen katu, puisto ja patsas on enemmän kuin kunnianosoitus. Ne ovat yhteys menneeseen aikaan ja lajinsa historiaan.
Moottorin ensi murahduksessa. Hiljaisessa hetkessä ennen starttia hänen muistonsa palaa hetkeksi näkyviin. Hän oli lajin pioneeri, joka ei vain ajanut nopeammin. Hän ymmärsi, miksi se oli mahdollista.
Saarinen ei enää ole keskuudessamme. Hänen nimensä elää kuitenkin teillä ja muistomerkeissä. Intohimossa, joka yhdistää moottoripyöräilyn ystävät.
Kuvitteellinen motoristi pyörineen, kunnioittaen Jarno Saarisen muistoa. Kypärässä hänen kasvonsa, pyörässä hänen nimensä, vuosiluvut 1945–1973 ja lempinimi ”Paroni” italiaksi. Tämä tekoälyn luoma kuva on kunnianosoitus legendalle. Kuva: Tapani Postila/Dreamina
FAKTA:
Jarno Karl Keimo Saarinen
– Syntynyt: 11.12.1945, Turku.
– Kuollut: 20.5.1973, Monza, Italia .
– Ammatti: Ratamoottoripyöräilijä, diplomi-insinööri (sähkötekniikka).
– Aviopuoliso: Soili Saarinen.
– Lempinimi: ”Paroni” – viittaus hänen rauhalliseen, herrasmiesmäiseen tyyliinsä ja älykkääseen ajattelutapaansa.
– Kilpaura: Ratamoottoripyöräilyn MM-sarjassa 1970–1973, ajoi luokissa 250 cc, 350 cc ja 500 cc. Yhteensä 42 MM-osakilpailua, joista 15 voittoa ja 32 palkintosijaa. Maailmanmestari 250 kuutioisten luokassa vuonna 1972 – seitsemän voittoa kauden aikana. Voitti mm. Imatranajon (1972), Jugoslavian ja Saksan GP:t (1972) sekä legendaarisen Daytona 200 -kilpailun Yhdysvalloissa (1973). Tunnettiin radikaalista ajotyylistään ja insinöörimäisestä lähestymistavastaan kilpailemiseen.
– Tunnustukset: Valittu MotoGP Hall of Fameen vuonna 2009.
Lähteet:
MotoGP.com, Pirita Tolvanen: Paroni – Jarno Saarisen elämä (2018), Yamaha Racing (1973), Yle: Jarno ja minä (2024)
Jarno Saarisen muisto elää Suomessa ja Italiassa, mutta yksi merkittävä paikka on vielä ilman kunnianosoitusta: Monza.
Sama kohtalokas rata, jossa Paroni-lempinimellä tunnettu ratamoottoripyöräilijä menehtyi 20. toukokuuta 1973. Paikka, jossa hänen uransa katkesi. Nyt olisi aika kohdata tuo historia. Mitä jos Monzaan pystytettäisiin patsas Jarno Saariselle?
Monza henkii kilpa-ajamisen historiaa, mutta on myös muistojen ja menetysten paikka.
En ole taiteilija. En osaa mallintaa tai veistää, mutta minulla on oma näkemykseni siitä, millainen tuo Saariselle omistettu muistomerkki voisi olla.
Puinen, luonnollisesti. Puu on ehkä vaatimaton materiaali kivien ja metallien rinnalla. Mutta juuri siksi se olisi voimakas valinta. Se ei huuda, koreile tai kimaltele.
Puu materiaalina puhuisi suoraan suomalaisuudesta. Puu vanhenee ja muuttuu, aivan kuten muistotkin, mutta pysyy paikallaan. Puu kantaa aikaa ja säätä.
Patsas esittäisi Saarista tietysti hänen ikonisessa ajoasennossaan – syvässä nojausasennossa kaarteeseen. Hänen pyöränsä keulassa olisi numero yksi, mestarin numero. Päässä olisi kruunu viittauksena hänen lempinimeensä.
Monzan muistomerkki ei olisi pelkkä koriste tai nostalginen viittaus menneeseen. Se olisi kunnianosoitus yhdelle kaikkien aikojen merkittävimmälle ratamoottoripyöräilijälle, mutta myös tilan avaaminen hiljentymiselle, historian käsittelemiselle.
Saarisen patsaasta voisi tulla enemmän kuin henkilökohtainen kunnianosoitus. Se voisi samalla kunnioittaa muitakin, jotka ovat menehtyneet Monzan radalla. Esimerkiksi Renzo Pasolini kuoli samassa onnettomuudessa Saarisen kanssa.
Olisiko aika antaa Paronille ja samalla heille kaikille radalla menehtyneille patsas Monzassa?
