30. marraskuuta 1718 norjalaisen Fredrikstenin linnoituksen pimeydessä pysähtyi hetki, joka muutti myös Suomen historian kulun. Ruotsin kuningas Kaarle XII kaatui saatuaan päähänsä ampumahaavan vain 36-vuotiaana.
Kaarle XII nousi valtaistuimelle poikkeuksellisen nuorena vain 15-vuotiaana. Hänestä tuli nopeasti maineikas sotapäällikkö. Hänen aikanaan Ruotsin valtakunta oli vielä Pohjolan suurvalta, johon kuului myös nykyinen Suomi.
Nuori kuningas eli sodassa, johti armeijaansa itse ja teki päätöksiä, jotka tuntuivat tavallisten suomalaisten talonpoikien verona, pakkovärväyksenä ja sodan epävarmuutena.
30. marraskuuta 1718 Kaarle XII tarkasti juoksuhautojen rakentamista Fredrikstenin piirityksessä, kun raskaampi ammus iskeytyi hänen päähänsä ja lävisti kallon. Kuolema oli välitön. Kolmesataa vuotta hänen kohtalostaan kiisteltiin. Oliko kyse vihollislaukauksesta vai mahdollisesta salamurhasta?
Vuonna 2022 julkaistu Oulun yliopiston ja kansainvälisten tutkijoiden oikeuslääketieteellinen tutkimus toi tähän viimein selkeyttä. Ballistisiin malleihin ja kallon rekonstruktioon perustuva analyysi osoitti, että kuninkaan tappoi todennäköisimmin vihollisen ampuman rautaisen kartessikuulan sirpale, ei oman leirin laukaus.
Tutkimuksen mukaan haavan suunta ja vauriot sopivat parhaiten linnoituksesta tulleeseen raskaan tykistön ammukseen.
Näin yksi Euroopan historian tunnetuimmista kuolemantapauksista sai ensimmäistä kertaa tieteellisesti perustellun vastauksen.
Kaarle XII:n kuolema merkitsi Ruotsin suurvalta-aseman nopeaa hiipumista. Häntä seurasi valtaistuimelle sisar Ulrika Eleonora, ja poliittinen valta alkoi siirtyä kuninkaalta valtiopäiville.
Muutokset heijastuivat myös Suomen kohtaloon: sotien jälkeen suomalaiset alueet köyhtyivät, väestö väheni ja autonomia tulevaa kohtaan kaventui.
Vuosikymmenten ketju johti lopulta siihen, että Suomi ajautui ensin Venäjän vallan alle ja myöhemmin oman valtiollisen identiteettinsä rakentamiseen.
Historiankirjoissa Kaarle XII nähdään usein pelottomana soturikuninkaana. Jääräpäisenä, rohkeana ja poikkeuksellisen omistautuneena tehtävälleen. Suunnattomien riskien ottajana, jotka sitten muuttuivat todeksi.
Mutta kuolinpäivänään hän oli ennen kaikkea ihminen, nuori mies valtavan vastuun keskellä. Hänen voittonsa olivat jo hiipuneet häviöiksi. Valtakunta oli kaaoksessa ja Pultavan taistelun kummitus oli varjona taustalla.
Hänen elämänsä päättyi mudan, kylmän ja sodan äänettömään yöhön, kaukana palatsien loisteesta.
Kaarle XII:n tarina muistuttaa siitä, miten yhden ihmisen kohtalo voi sysätä liikkeelle suuria muutoksia.
Valtakunnatkin ovat hauraita. Joskus yhden ainoan laukauksen päässä murtumisesta. 30. marraskuuta päättyi yhden miehen elämä ja samalla yksi suurvalta kaatui hänen mukanaan.
