Suomen itsenäisyys merkitsi Milma Tainiolle, että saamme itse hallita omaa maatamme. Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna 2026 tuli suru-uutinen, että Milma Tainio on poissa.
Kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta palaamme pikkulottana toimineen arvokkaisiin sanoihinsa.
”Voimme toimia mahdollisimman paljon oman tahtomme mukaan”, kokkolalainen Milma Tainio, 95, tiivisti.
Tainiolla oli katetta sanoilleen. Eletty elämä oli tuonut kokemusta ja hiljaista tietoa.
Hänellä oli pyyntö nuoremmille sukupolville itsenäisyyteen liittyen: “Tutustukaa menneisyyteen, jotta ymmärrätte, mitä itsenäisyys merkitsee”.
Siniristilippu lipputangon salossa ei ole itsestäänselvyys.
”Jättäkää politisointi vähemmäksi. Nyt olla eripuraisia ja ajetaan vaan omaa asiaa”, Tainio myös neuvoi.
Nykypäivän itsekkyys olisi jätettävä taka-alalle. Oppia pitäisi ottaa historian opetuksista, kriisien tuomista kokemuksista ja kokeneista.
”Sotien aikana tuli suuri yhtenäisyys. Ei katsottu puoluekantoja vaan kaikki olivat yhdessä”, Tainio tuumasi katsoessaan sotien aikaan elämässään.
”Vanha ihminen ajattelee, ja muistaa kokemiaan sota-aikoja. Ukrainan osan koen hyvin raskaana”, Tainio sanoi.
Tainio tunnusti, että pelkoja oli kovasti olemassa. Hän pelkäsi, että yhtenäinen Suomi oli katoamassa
Hänelle arjen pieniä ilon hetkiä ja lohtua antoivat lapset, lastenlapset ja lastenlasten lapset.
”Ennen kaikkea lastenlasten lapset ovat minun ilon lähteeni aamulla ja illalla”, Tainio tunnusti.
”Katson kuvia ja elän heidän elämäänsä”, Tainio iloitsi kotonaan Kokkolassa.
”Isäkin oli rintamalla. Oli jokapäiväinen pelko ja ajatus kuoleeko isä”, pikkulottana toiminut Tainio kertoi, kun sota-aikana kuolemanpelko oli alati läsnä. Oma kohtalo ja omaisten selviytyminen olivat mielessä. Kuva: Tapani Postila
MILMA TAINIO oli koulutyttö, kun hän lähti mukaan pikkulottatoimintaan kotipitäjässä Kauhavalla.
Pikkulottana hän oli monessa mukana. Sukkia ja lapasia kudottiin, kerättiin tavaraa tuntemattoman sotilaan pakettiin, kirjoitettiin kirjeitä, autettiin kotona kovasti. Sitten, kun evakot tulivat autettiin lottia keittiössä.
Sota-aikana kuolemanpelko oli alati läsnä. Oma kohtalo ja omaisten selviytyminen olivat mielessä.
”Isäkin oli rintamalla. Oli jokapäiväinen pelko ja ajatus kuoleeko isä”, Tainio kertoi.
”Koko ajan oli pelon tunne, että miten Suomen käy”
Kuolema oli lähellä ja sen läheisyys vaikutti.
Nuorena tyttönä sankarivainajien kuolema kosketti. Tainio kuitenkin sanoi, että nuorena ei kuitenkaan osannut suhtautua suruun samalla tavoin kuin aikuisena.
”Omaisten kuolema on tietysti koskettanut vielä syvemmin myöhemmin. Menetykset aikuisena ovat niin henkilökohtaisia. Suru on ollut vielä koskettavampi ja vienyt voimia”, Tainio totesi.
Sodan päätyttyä kuoleman pelko hälveni. Isä palasi sodasta ja vihdoinkin elämä palasi enemmän tavalliseen rauhaisaan arkeen.
”Pelot lähtivät pois. Itsekin olin nuori, todella innokas ja isänmaallinen”, Tainio sanoi.
Milma Tainio toimi myös Kokkolan seudun Lottajärjestön puheenjohtajana aikanaan. Hänelle myönnettiin Suomen valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali.
MILMA TAINION mukaan 1950-luvulta alkoi hyvä aika, vaikka takana oli raskas sota ja voimassa YYA-sopimus itänaapurin kanssa.
”Suomea kehitettiin voimakkaasti ja teollisuus vahvistui. Varallisuus nousi. Rikastuimme ja elämä oli Suomessa hyvää. Takana oli kuitenkin aina tieto, että piti palvella myös Venäjää. Tuo tieto vaikutti henkisesti ja joutui koko ajan vähän epäilemään tilannetta”, Tainio pohti.
Maailma on paljon muuttunut vuosikymmenten aikana. Neuvostoliitto hajosi, mutta sodat eivät ole päättyneet Euroopassa.
Tainio seurasi surullisena Ukrainan tilannetta, ukrainalaisten kärsimystä ja vuosia jatkunutta sotaa.
Hänellä ei ollut suurta luottoa, vaikka Suomi kuuluu nyt poliittiseen ja sotilaalliseen liittoutumaan Natoon.
”Pelkään pahoin, ettei paljon apua tule, jos sitä tarvitaan”, Tainio totesi ja muistutti, että Ukraina on jäänyt pitkälti yksin samoin kuin Suomi talvisodassa.
Ison maailman tapahtumiin ei pysty yksi ihminen paljon vaikuttamaan, mutta lähimmäisten kanssa oleminen ja eläminen on jokaisen omalla vastuulla
Sodan kokeneena ja paljon nähneenä hänellä olikin toiveena, että ihmiset yrittäisivät elää rauhassa toistensa kanssa.
”Pois kadehtiminen ja riitely”, Milma Tainio neuvoi kaikkia ihmisiä itsenäisessä Suomessa vuonna 2025.
///Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa itsenäisyyspäivänä 2025 ///
